Ensi keskiviikon 45 minuuttia -ohjelmassa kuulemme entisen ammattilaisjääkiekkoilija Maken (nimi muutettu) koskettavan tarinan.
*Tummennetussa kuvassa Maken profiili takaviistosta, pois kaukaisuuteen katsovana, ääni muutettuna*
"Nää on...nää on semmosia juttuja, että ei näistä oikeen...ei näistä oikeen kokonaan toivu koskaan. Välill´on iha hyviä jaksoja, mut se niiku...se vaa niiku on semmonen taakka tai jotenki, et sitä esimerkiks saattaa yöllä herätä unesta iha hiestä märkänä...pakko saada heti valot päälle ja sillee...eikä siin sit oikee pysty nukkumaa..."
"No se oli iha semmone...semmone tavalline´joku runkosarjamatsi...ei mul siit matsist sen kummempii muistikuvii muuten oo, mut siin tokas eräs sitte...se oli semmone niiku...maalinedusruuhka tai sillee...ni siinä mä sit huomasin et joku niiku takaapäi tönii mua niskaa..ja tota...no mä sit siin käännyin ja siit se sit lähti...se kysy et haluuksmä lähtee ja siit sit mentii...hanskat jäähä ja sillee...emmä oikee muista et kauan se kesti..."
"No saihan se joo siit sen or:n, et sillee isompi tuomio kuitenki...et mulle vaa pelirangaistus...et siin mieles ehkä oikeus tapahtu, noin niiku lainopillisesti...mut et jotenki tää...niiku tää kaikki muu täs sen jälkee...niiku tämmöne henkine puoli ja tällee...ni kyl se aika vaikeeta on välillä ollu...täs tulee mietittyy nii paljo ja kelattuu sitä...et olisko sen sit voinu jotenki välttää...tai et se sit olin just mä siinä...ja tää kaikki muu...et yhtäkkii vaa tapahtuu jotai ja...ja sit mikää ei oo ennallaa...mut et se on vaa hyväksyttävä ja...et näin kävi ja täst on nyt vaa jatkettava sit eteenpäi tällee..."
"Joo..oon mä joo pystyny niiku mielessäni antaa anteeks sille...mut emmä oo koskaa ollu sillee valmis niiku kohtaamaa ja juttelee täst kasvotusten...et on se...tai et se on kuitenki semmone juttu jonka kans mä pystyn nyt elää..."
*Tummennetussa kuvassa Maken profiili takaviistosta, pois kaukaisuuteen katsovana, ääni muutettuna*
"Nää on...nää on semmosia juttuja, että ei näistä oikeen...ei näistä oikeen kokonaan toivu koskaan. Välill´on iha hyviä jaksoja, mut se niiku...se vaa niiku on semmonen taakka tai jotenki, et sitä esimerkiks saattaa yöllä herätä unesta iha hiestä märkänä...pakko saada heti valot päälle ja sillee...eikä siin sit oikee pysty nukkumaa..."
"No se oli iha semmone...semmone tavalline´joku runkosarjamatsi...ei mul siit matsist sen kummempii muistikuvii muuten oo, mut siin tokas eräs sitte...se oli semmone niiku...maalinedusruuhka tai sillee...ni siinä mä sit huomasin et joku niiku takaapäi tönii mua niskaa..ja tota...no mä sit siin käännyin ja siit se sit lähti...se kysy et haluuksmä lähtee ja siit sit mentii...hanskat jäähä ja sillee...emmä oikee muista et kauan se kesti..."
"No saihan se joo siit sen or:n, et sillee isompi tuomio kuitenki...et mulle vaa pelirangaistus...et siin mieles ehkä oikeus tapahtu, noin niiku lainopillisesti...mut et jotenki tää...niiku tää kaikki muu täs sen jälkee...niiku tämmöne henkine puoli ja tällee...ni kyl se aika vaikeeta on välillä ollu...täs tulee mietittyy nii paljo ja kelattuu sitä...et olisko sen sit voinu jotenki välttää...tai et se sit olin just mä siinä...ja tää kaikki muu...et yhtäkkii vaa tapahtuu jotai ja...ja sit mikää ei oo ennallaa...mut et se on vaa hyväksyttävä ja...et näin kävi ja täst on nyt vaa jatkettava sit eteenpäi tällee..."
"Joo..oon mä joo pystyny niiku mielessäni antaa anteeks sille...mut emmä oo koskaa ollu sillee valmis niiku kohtaamaa ja juttelee täst kasvotusten...et on se...tai et se on kuitenki semmone juttu jonka kans mä pystyn nyt elää..."