Tämä Tapparan toiminta ja osan sen faneista harrastama seuran toiminnan vakavuuden vähättely ja puolustelu ovat todistaneet, että moni ottaa kaiken omaa seuraa kohtaan osoitetun arvostelun hyvin henkilökohtaisesti. Mutta se on vahvan yhteisön miinuspuoli, kun ihmiset kokevat, että he ovat yhtä kuin seura. Mikä tavallaan onkin totta, mutta sitten kuitenkaan ei ole. Vahvat sokeat lampaat-vibat tästä kyllä tulee ja korostaa sitä, miten suuri vastuu seuralla onkaan sen sidosryhmiä kohtaan tai suhteessa niihin. Siihen kuuluu paljon valtaa ja sitä valtaa pitäisi osata käyttää vastuullisesti. Itse en ole ihan varma, onko tätä ihan täysin Tapparassakaan ymmärretty ja sisäistetty. Jos kysymyksessä olisi HIFK, olisin aivan raivona ja myös näyttäisin sen. Luottamus olisi todellakin mennyt ja kyllä seura saisi ihan tosissaan todistaa olevansa luottamukseni arvoinen jatkossa. Millään ylimielisillä "Olemme pahoillamme"-heitoilla tästä ei todellakaan selvittäisi, sillä kysymyksessä on myös arvopohjaiset asiat. Vuosien varrella kannattaminen on muuttunut tuloskeskeisyydestä tunnekeskeiseksi ja jos seura toimisi omien arvojeni vastaisesti, ei siinä paljon lämmittäisi, että voitettiin viimeisin peli 6-2. Moni on valmis hyväksymään asioita oman seuransa tekeminä, joita ei muussa ympäristössä hyväksyisi. Maalitolpat siirtyy, harmaa alue kasvaa... Tunne vie voiton. Se on osin luonnollista, mutta myös vaarallista, jos seurat eivät aidosti ymmärrä vastuutaan. Ja siihen ymmärtämiseen kuuluu se, että esim. pelaajia valittaessa pitää tuntea pelaaja jo ennen sopimustarjouksen jättämistä niin hyvin, että hänen tiedetään sopivan kaikella tavalla seuran arvomaailmaan. Nämä ovat verrattain uusia juttuja mietittäväksi, koska some tuo pelaajat ajatuksineen ja mielipiteineen kaiken kansan olohuoneisiin. Hrachovinasta tulee loistava esimerkki-case kaikille muillekin seuroille.
Seurat eivät voi ratsastaa kaksilla rattailla: esim. lainsäädännöstä ei voi valita tiettyjä osia, joita kannattaa, mutta osaa ei ollenkaan. Tavallaan sellainenkin olisi ihan ok, jos sitten kuitenkin sanottaisi suoraan: "Meillä ei tartuntatautilaista juurikaan välitetä", "Meille sinun foliohattusi on ihan jees" , "Meillä lääkärit eivät estä sinua harjoittamasta ammattiasi, jos itse haluat niin sairaanakin tehdä" tai "Meillä voit ajaa vähän kännissä, kunhan et jää kiinni", mutta eihän tällaista tietenkään tapahdu. Mutta, jos näin tehtäisiin, silloin ihmiset tietäisivät etukäteen, että sieltä voi sitten tulla mitä tahansa ja joko hyväksyvät sen tai eivät hyväksy. Nythän meillä Suomessa kuitenkin odotusarvo on se, että lakeja ja yhteisiä sääntöjä noudatetaan ja toiminta on muutenkin moraalisesti ja eettisesti kestävää ja seurat tätä myös mielellään itse aina mahdollisuuksien tullen korostavat.
Mun sympatiani on tällä hetkellä niiden tapparalaisten puolella, jotka suhtautuvat tilanteeseen vakavasti ja ovat koko ajan tehneet duuninsa taustalla hyvin ja ottaneet koronan huomioon toiminnassa. Nyt heidätkin on leimattu ja moni on varmasti myös pettynyt oman seuran toimintaan. Sellainen aiheuttaa varmasti surua, vihaa ja ehkä joillekin myös katkeruutta, varsinkin, jos se näkyy jotenkin ihmisten suhtautumisessa itseensä. Seura koostuu aina ihmisistä. Yhdellä ihmisellä voi olla aivan mieletön vaikutus siihen, miten seura koetaan. Yksi kusipäinen lausunto vaikuttaa muiden kokemuksiin seurasta ja se vaikuttaa myös siihen, miten ihmiset esim. suhtautuvat muihin seuran työntekijöihin. Se on tietenkin eri asia, jos seurassa on yhteisesti sovittu, että ollaan kusipäitä kaikki, jolloin ihminen voi itse valita, onko se itselle ok. Harvoinpa näin kuitenkin tehdään.
Kukaan ei ole suurempi kuin seura, mutta kaikissa seuroissa on aina merkittäviä hahmoja. Itse ihmettelen kovasti, miksi Tappara hirttäytyi nyt Rautakorpeen. Onko seurassa johtajuusvajetta Leinosen lähdön jälkeen? Tarvitaan joku, joka on ollut seurassa pitkään ja JR on se hahmo, joka puhuttelee tiettyja sidosryhmiä ja Rautakorpi on ainoa, joka tähän pystyy? Rohkenen epäillä, vaikka näkyvyydessä ja "uskottavuudessa" Rautakorpi varmasti kovin luu onkin. Kun Leinonen lähti, tänne Helsingin perukoille on ollut täysin selvää, että Tappara on Rautakorven show, vaikka JR ja hänen metodinsa ovat tuulahduksia menneisyydestä. Uskooko joku, että nämä toimet, mitä Tapparassa on nyt tehty, olisivat jonkun muun kuin Rautakorven ideoita?
Ennustan, että Rautakorvesta tulee Tapparalle vielä suuri rasite eikä tämä pääty Tapparan kannalta lopulta hyvin, vaan Rautakorvesta on pakko hankkiutua tavalla tai toisella eroon. Jukka Rautakorpi ei tule muuttumaan, mutta Tapparan on pakko. Jos ei nyt, niin lähivuosina. Miksikö? Koska maailma ympärillä muuttuu ja siihen on sopeuduttava, jos aikoo pysyä kehityksen mukana ja ennen kaikkea menestyä. Urheilullisen menestymisen lisäksi tarvitaan menestystä myös muilla saroilla. Muuttuva Tappara vs. Jukka Rautakorpi- taistelussa toisen on annettava periksi ja nyt näyttää siltä, että se periksiantaja ei ole Rautakorpi. Tässähän olisi ollut Tapparalle oiva vaihtoehto päästä Rautakorvesta helposti eroon, mutta nyt valittiin se tie, että seistään hänen torspoilujensa takana ja otetaan vakava mainehaitta seuralle kaupan päälle. Tämä tilanteessa, missä kaikilla on taloudellisia haasteita ja jokaisesta merkittävästä yhteistyökumppanista käydään taistelua. Kyllä niitä joukkueita osaa muutkin rakentaa kuin JR. Pikaista apua voisi pyytää vaikka päävalmentajalta ja rekrytä rauhassa Rautakorvelle korvaaja, mutta nyt valittiin hyvin lyhytnäköinen toimintatapa. Mulla on sellainen fiilis, että tätäkään asiaa ei ole ehditty tai haluttu miettiä, vaan on luotettu siihen, että tästä selvitään voittajana ihan vain siksi, koska ollaan suurseura ja kaikki muu on kateellisten panettelua. Olisihan se hienoa, jos Rautakorpi löytäisi yhtäkkiä nöyryyttä ja ymmärtäisi, mistä tässä lopulta on kysymys, mutta en pidätä hengitystäni.