Olen kyllä samoilla linjoilla kanssasi. Kyse ei kuitenkaan mielestäni ole siitä, etteivätkö Aalto, Kankaanperä ja Saravo olisi edelleen todella hyviä liiga-tason puolustajia, vaan siitä, että he joutuivat aivan liian koville peliminuuteille erityisesti viime keväänä. Lisäksi ottelutahti pleijareissa on turhan kova, eivätkä konkarit ehdi palautua kunnolla. En ihmettelisi, jos siellä oli kaikenlaista pikkuvammaakin taustalla, josta ei playoff-hengen mukaisesti puhuttu.
Sellainen huomio vielä, että vaikka konkarien vauhti ei ole viime kaudesta varmasti parantunut, ovat he fyysisesti elämänsä kunnossa.
Tässä on totuuden sanoja. Itseä harmittaa kuunnella pelistä toiseen omalla kausaripaikalla, kuinka ympärillä olevat eräät ihmiset (niin ikään vuosia samoilla paikoilla istuneet ja vuosia kiekkoa seuranneet) löytävät sen Saravon pelin ainoan virheen joka pelistä mutta vastaavasti ne viisi huippusuoritusta jäävät huomaamatta. Kenties tietyillä takavuosien kommähdyksillä on keskimääräistä suurempia painoarvo.
Kovat pelaajat saavat enemmän kuormaa, ja sitten kun mennään finaalien seiskapeliin ja sen jatkoeriin, saattaa tapahtua viime kevään kaltaisia asioita. Väsy tulee, halusi sitä tai ei. Jos mietitään esimerkiksi kahden viime kevään pleijareita, löytyy niistä muutama miletei kahden minuutin 3-5 -alivoima, jotka sekä Saravo että Kankaanperä ovat pelanneet kaksin ilman ilman vaihtoja kokonaisuudessaan. Ja ennen viime kevään seiskafinaalia Tapparalla oli aika kova tie. Esimerkiksi Saravolla oli valtava kuorma alla jo siihen mennessä.
Itse kuulun ryhmään joka ei pidä Palolaa suurena menetyksenä. Tuntuu absurdilta kirjoittaa näin kaksinkertaisesta maalikuninkaasta mutta mies ei vain ikinä tuntunut musta korvaamattomalta palaselta. Keskinkertainen kiekkoilija, jolla oli jumalainen rannari mutta joka oli pienikokoinen, ja helppo pelata ulos keväisin.
Tästä olen kokolailla samaa mieltä. Palolalla on yksi huippuominaisuus (laukaus), mutta ennemmin otan kyllä Savinaisen jengiin hänen monipuolisuutensa ansiosta. Opa myös hieman katosi kuvasta silloin, kun olisi niiden suurten maalien aika.
Tästä kirjoittelin Norosta käsittelevään ketjuunkin ja samoilla linjoilla olen molempien kanssa. Palolan maalit eittämättä olivat yksi tekijä Tapparan hyvään runkosarjasijoitukseen, mutta tosipelien aikaan paras osaaminen katosi. Oliko sitten vastustajien hyvyyttä vai miehen itsensä ominaisuus, en tiedä. Lisäksi Palola oli varsin laiska, eikä pelannut kokonaisuutena joukkueelle, vaikka maaleja joukkueelle tekikin.
Mutta mitä tulee Tapparan ja Kärppien eroihin, ainakin yksi suuri ero Tapparan ja Kärppien viime kausista löytyy ja se juontaa varmasti juurensa rahaan. Kärpillä on ollut aika hyvää rotaatio pyörittää kavereita ja antaa avainpelaajille lepoaikaa. Aina kun kaveri nostetaan pelaavaan kokoonpanoon, peliesitysten taso ei laske korvattavan ja korvaajan välillä. Tapparan vaihtoehdot vaan ovat olleet vähäisemmät. Onneksi ne esiin nostetut nuoret pelaajat ovat osoittautuneet kohtuullisen hyviksi paikkaaajiksi, kun joku on joutunut vamman tai pelikiellon vuoksi sivuun. Mutta ei meillä ole viidettä hyökkäyskolmikkoa reservissä. Tappara nilkuttaa ja koittaa pärjätä sillä, mitä on. Toistaiseksi se ei ole riittänyt.
Eli jos tässä nyt voisi mestaruutta ajatellen jotain toivoa, olisi kolme kovaa vahvistusta toivelistalla: molari, hyökkääjä ja pakki. Okei, Tapparalla on palkkalistalla yksi ylimääräinen pakki, mutta ei puhuta nyt siitä. Haetaan tämän hetken suorituskyvyltään kovia tekijöitä. Molaripuoli ei ole nykyisellään niin vahva kuin mestarijoukkueelta vaadittaisiin, eikä se ollut sitä Norosenkaan kanssa. Hyökkäyspuolelle olisi hyvä saada vielä yksi maalintekijä lisää. Ei tarvita mitään yksittäistä maaliruiskua vaan kovaa tekijää, josta on hyötyä nimenomaan kovissa peleissä ja tuomaan leveyttä ratkaisurintamalle. Tuohon edellä esittämääni peilaten siis lisää variaatioita / reserviä.
McTorsolle kiitoksia hyvästä keskustelun herättelystä. Sieltä leiristä tulee koko lailla Suomen parasta pohdiskelua.