Tänä keväänä oli täysin erilainen tunne kuin kahtena edellisenä keväänä. Joukkueen ohitettua suurimman peikon (Lukko) löytyi sisältäni zen. Sisäinen rauha oli sitä luokkaa, että katajan taipumisista ei panikoitu. 2014 ja 2015 tuntui, että räpiköidään mukana ja kiekko saattaa meille pomppia mestaruuteen saakka. Nyt sen tiesi koko ajan, että oma peli riittää mestaruuteen saakka. Se kun saatiin rullaamaan jäivät vastustajat vääjäämättä jalkoihin. Rivistä tippui Kuuselaa, Karhusta, Peltolaa, Ilomäkeä ja kaikista suurimpana Saravoa, mutta aina löytyi takaa kaveri tukkimaan aukon. Lisäksi kaikki mainitut jätkät saatiin parsittua kasaan.
Mutta siis jokin joukkueen tekemisessä oli rauhoittavaa. Toki omanpään puolustuspelaaminen oli välillä hiuksia nostattavaa, kun puolustajat eivät tienneet ketä pelata jättäen monesti maalille vapaan kaverin. Vastustajan pakki pääsi hiipimään laiturin selustasta maalin kulmalle. Silti aina tultiin takaa jos ei etumatkalle päästy.
Muutama viiva:
- Lukko teki takaa-ajoasemassa vissiin 0 maalia?
- Kärpät kaadettiin seiskapelissä ilman jatkoaikaa.
- IFK ei tehnyt yhtään ylivoimamaalia (tai no ei tämä kai käsittämätön ole, kyllä mä käsitin Saravon meillä pelaavan)
- Jokaisessa finaalissa, jossa Tappara onnistui maalinteossa voitti se myös pelin.
- Laine teki maalin oikeastaan aina silloin kun piti. Kurri -palkinto olisi voinut mennä joukkueessa jollekin muulle, mutta toisaalta mies, joka astui aina rivistä eteen, kun haettiin ratkaisijaa ansaitsee palkinnon ihan ilman mutinoita.
Kyllä jätkät (niin pelaajat kuin taustat) ovat juhlansa ansainneet. Kyllä sitä faninakin tehtiin kaikkensa joukkueen menestyksen eteen. Rutiinit hoidettiin ratkaisupeleissä, ettei vain tarvitse tuurin puutetta syyttää. Provosoimiset hoidettiin, kun tarvetta oli ja vihellykseen lopetettiin.
Liiga voisi laittaa ovet säppiin ja syksyllä ei tarvitse enää jatkaa, mestari on löytynyt.
EDIT: Lisätään nyt vielä se, että Tappara vei kyllä uudelle tasolle tämän nihilistisen pelityylin. Aina koitettiin tehdä mahdollisimman minimalistinen, voittoon riittävä suoritus. 6. finaalissakin jätettiin hommat tasan summeriin ja kiekko omaan nuottaan. No, onneksi eivät lopettaneet sekuntia aiemmin. Koko kausi samanlaista, pelataan silloin ja juuri sen verrain kuin on pakko. Hianoo