Kirjotetaan nyt sitten jotain, vaikka kaikki varmaan on jo sanottu eikä näitä kukaan lue ellei provoa sata lasissa.
Pettymys on suurimmillaan koko sarjan aikana, koska 3-2 olisi ollut herkkupaikka lähteä Poriin. Tosin joskus on kirvestä viskottu kaivoon paljon vaikeammaltakin näyttäneissä tilanteissa, ja niin vaan Rautakorven joukkue on noussut yllättämään omat kannattajansakin. Lauantaita odotellessa.
Tappara oli positiivinen yllätys, lataus näkyi heti ensimmäisistä vaihdoista lähtien (vaikka Uusikartano läpi olikin alle 10 sekunnin). Nyt tekee kovasti mieli ajatella millainen joukkueen suorituskyky olisi ollut kahden kärkipakin kanssa, mutta sellainen on ajanhukkaa ja naurettavaa jossittelua. Mäntylä otti vastuuta upeasti, samoin Kauppinen sekä White. Kokonaisuudessaan puolustus onnistui erittäin hyvin.
Komarov on hassu neukku. Mouhoaa lehdistötilaisuudessa neideistä ja selänkääntämisistä, ja teki tänään täsmälleen samoin. Venäläinen ei taklannut voimalla, eikä Komarovia oikeasti sattunut, mutta ilmeisesti Ässä-aition kehoituksesta kunnon jurkat ja Venäläiselle kymppi.
Kivenmäen taklausta en nähnyt, mutta jos päähän osuu ja vastustaja loukkaantuu niin ei Muukkosella pitäisi olla vaihtoehtoja, kun tätä linjaa nyt SM-liigan toimesta on viime ajat toitotettu. Jokainen varmasti näki kuinka pihalla Laine oli kun häntä pukukoppiin talutettiin.
Mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä enemmän toivonkipinä hiipui aina kun Tappara pääsi ylivoimalle. Fakta on että tällä yv-pelillä on todella hankala päästä pudotuspeleissä jatkoon, puhumattakaan menestyksestä välierissä. Suoraan syötöstä ei lauota käytännössä ollenkaan, eikä laukauksia tule muutenkaan. Siirtelyn huipentuma koettiin jatkoerässä, jolloin ylivoima ei ollut edes päällä, mutta ilmeisesti Hancock, Pukka ja kumppanit luulivat niin koska pelaajien toiminta meni ihan sullemullesulle-meiningiksi. Ero Ässiin oli huomattava, vierailijat laukoivat aina kun oli paikka (ei kovin usein) ja todella vaarallisesti.
Ensimmäisen jatkoerän alusta sellainen havainto, että Ässät ei uskaltanut muutamaan minuuttiin pelata, ja ehdin jo ajatella että tässä on Tapparan tilaisuus. Tekopaikkoja isännillä kyllä riitti, mutta loppujen lopuksi varsin tasaisesti se 24 minuuttia sudden death-peliä käytiin.
Tappiosta huolimatta usko Tapparaan ja hyvään lauantai-iltaan ei nyt horju. Näin tasaisessa parissa kolmen peräkkäisen voiton ottaminen on epätodennäköistä, etenkin kun rehellisesti ja vailla värilaseja voitaneen sanoa onnen olleen tänään vahvasti Ässien puolella.