Eipä mikään kummoinen esitys Tapparalta. Jäähyt sotkivat ensimmäisen erän peliä, tietysti varsinkin se Myllykosken vitonen, joka näytti kyllä ehkä vähän heppoisin perustein tuomitulta. Ainut vaarallinen Tapparan luoma tilanne ensimmäisessä erässä 1-1 maalin lisäksi oli Koskenkorvan puolittainen läpiajo, josta tämä teki tyypillisen ratkaisunsa. 1-1 maalihan voidaan laittaa sitten kyllä Sperrlen piikkiin ainakin monelta osin, Pukan löysä laukaus ei pysynyt hallussa, vaan tippui eteen, josta Venäläisen oli helppo työ tasoittaa ottelu. Tosin tämä on jälleen osoitus siitä, että sieltä viivalta kannattaa lähettää laukauksia, tärkeämpää on vedon tarkkuus, kuin kovuus. Maalia kohti menneistä vedoista voi tulla tilanteita. Pukka näyttää sisäistäneen tämän, sillä toisen erän alkuun tullut 2-1 maali tuli myös hänen esityöstään.
Tapparan vauhti hiipui merkittävästi toisen erän lopulla ja Linköping hallitsi melkein suvereenisesti pelitapahtumia. Tähän vielä se Laineen typerä paini, joka tiesi neljäntoista minuutin poissaoloa pelistä(sekä tietysti täysin oikeutetusti myös vilttikomennusta loppuotteluun). Laineen kannattaisi harkita painiharrastuksen aloittamista, se, että mies harrastaa sitä kentällä, ei ole kenenkään edun mukaista, ei joukkueen, eikä hänen itsensä. Taitaapa mies kuvitella, että nyt tuommoinen olisi sitten sallittua, kun viime kaudella Jortikka olisi varmasti armotta rankaissut noista tempuista. Erehtyi. Toivottavasti Saarinen muisti mainita asiasta myös ottelun jälkeen.
2-4 tilanteessa näytti kyllä siltä, että peli olisi ratkennut. Tapparan peli ei kulkenut siihen malliin, että olisi voinut suuresti odottaa vielä peliin mukaan nousemista. Alasen onnenkantamoinen antoi kuitenkin selvästi uutta puhtia ja tasoituskin syntyi Koskenkorvan hienolla maalilla. Ensin Gustafsson pelasi hänet yksin läpi ja nyt ratkaisu oli upea, kylmän viileästi Sperrlen jalkojen välistä verkkoon.
Kaikkein positiivisin yllätys minulle oli ehdottomasti Mikko Pukan peli. Hyökkäyspäässä siis hyvää hyökkäysten tukemista ja yllättäen myös puolustuksessa kohtuullisen virheetöntä peliä. Kantor ei ollut aivan pihalla, mutta hänen esitystään ei voi missään tapauksessa luonnehtia varmaksi. Vähän hakemista näyttää vielä olevan, pelasi välillä itsensä tilanteista ulos pahastikin. Toisaalta pari kertaa hän väläytteli laukaustaan ja pelasti loistavalla heittäytymisellään erittäin pahan vastahyökkäyksen. Paljon lupaavampi esitys, kuin viime vuonna Descoteauxilta.
Hyökkääjistä onnistuneen voi sanoa Mäkisen, Koskenkorvan, Ojasen ja Venäläisen. Viinanen ja Marko Ojanen olivat erittäin näkymättömiä, varsinkin M.Ojaselta on lupa odottaa parempia otteita jatkossa. Junnuista kukaan ei väläytellyt, mieleen jäi Pyymäen aktiivinen karvauspeli ja Jortikan pihalla oleminen.