Ei tule muuta syytä mieleen kuin jonkinlainen egopullistelu ja tietoisuus siitä, että hallussa on koira, joka tarpeen tullen pistää ihmisen hengiltä. Enkä nyt siis väitä, että konkreettisesti juuri sitä tarkoitusta varten, mutta se tietoisuus siitä, että oma koira on vaarallinen ja hurja. Kai jonkinlainen alkukantainen tunne vaarasta ja voimantunteesta sekä mahtailusta.
Itse en moista ymmärrä, enkä rotikkaa ottaisi koskaan lemmikiksi. Ne ei ole edes mitenkään kovin kauniita koiria. En sinänsä paheksu jos haluaa rotukoiran ylipäätään, mutta jonkinlaisesta leveilystä siinä on aina pohjimmiltaan kyse. Sen takia jos koiran ottaisin, niin kelpaisi ihan hyvin tai ehkä juuri nimenomaisesti sekarotuinen tapaus. Koira, koiran itsensä takia, en sen rodun. Hyvä ja sävyisä luonne ajaa kaiken muun edelle. Tuota asiaa on toki joskus hankala ennustaa etukäteen koirasta ja oma vastuu on otettava kasvatuksesta.
Minä ymmärrän yleensä pysyä hiljaa niissä asioissa, joista en mitään ymmärrä, mutta on sinänsä viihdyttävää, että kaikki eivät tätä periaatetta käytä. Ei siinä mitään jos keskusteluun osallistuu, mutta tällainen itsensä nolaaminen nyt vain on hölmöä. Jos ei ymmärrä esimerkiksi koiraharrastuksen päälle mitään, sitten ei ymmärrä. Rottweilerit ovat älykkäitä koiria ja aivan koneita tottelemaan omistajaansa, jos asialla on osaava ihminen. Tällainen ihminen tykkää touhuta koiran kanssa, eikä sillä ulkonäöllä tarvitse olla mitään merkitystä.
Mitä tulee rotukoira-analyysiisi, niin hohhoijaa. Rotukoiran etu lienee aika vahvasti mm. se, että luonne ja käyttötarkoitus on kohtuullisen hyvin ennustettavissa. Yhdistelmäkoirien luonne onkin sitten usein vähän hankalampaa ennakoida. Jos sinun mahdollisen koirasi kohdalla (jota ei toivottavasti ainakaan näillä pohjatiedoilla tule) tärkeintä on luonne, kannattaa ihan lähteä sille rotukoiralinjalle ja hakea sieltä sopivaa.