Taistelukoiraroduille kuolemantuomio

[Powerplay]

Täytyy sanoa, että jonkin verran naurua aiheutti mielikuva miehestä, joka vaanii ulkona "taistelukoiria" ainoana aikomuksenaan tappaa ne paljain käsin.

Tiedän yhden. Jotkut väitti sitä itsepuolustukseksi, mutta mielestäni hän kyllä hieman vaani niitä koiria. John J Rambo.

 

[cottonmouth]

Taas ikävä esimerkki, ei sinällään epäkelvoista koiraroduista, mutta aivan vatipäisestä omistajasta:

IL: Pitbullterrieri tappoi pikkukoiran.

Pikkukoira kuoli ja nainen sai käteensä syviä haavoja. Kolme koiraa oli jätetty vapaaksi siksi aikaa, kun omistaja oli lähtenyt kauppaan.

Siis häh?

 

[Tadu]

Taistelukoirat raatelivat ohikulkijan Helsingissä | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi

Lisää tapauksia. Olkoot kuinka hieno harrastus tahansa, niin kyllä mielestäni kyseisten koirarotujen pitäminen pitäisi kieltää. Enempää en jaksa jeesustella asialla.

 

[ms.qvist]

Taistelukoirat raatelivat ohikulkijan Helsingissä | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi

Lisää tapauksia. Olkoot kuinka hieno harrastus tahansa, niin kyllä mielestäni kyseisten koirarotujen pitäminen pitäisi kieltää. Enempää en jaksa jeesustella asialla.

Kyseessä ei taida olla ihan suoranainen taistelukoira vaan vartiointikoira ja puolustuskoira, lisäksi sitä on käytetty karjan vartiointiin. Seuraavaksi pari lainausta ilmeisen kasvattajan kotisivuilta:

"Canarion kunnioitus on voitettava. Omistajan onkin otettava koiransa "haltuun" heti pentuajasta lähtien määrätietoisella koulutuksella, jotta koira ymmärtää erilaisten tilanteiden toimintatavat."

ja

"Canario ei välttämättä sopeudu kerrostaloon eikä ole jokamiehen koira, tarvitsee erittäin vastuuntuntoisen ja henkisesti vahvan omistajan. Presa/Dogo Canario on erinomainen koira oikealla koulutuksella ja sosialistamisella." (Presa Canario - Brave Strong presa Canario/dogo canario)

Lainkaan puolustelematta rotua, taitaa tilanne olla se, että väärälle henkilölle on myyty vääränrotuinen koira. Kenties ensimmäinen kosketus suureen koiraan tai koiraan yleensä, joten paihimmillaan jälki voi olla tällaista - ikävä kyllä. Ja ei, minulla ei ole taistelukoiraa tai suurta koiraa, sen sijaan on koira, jolla on suuri sydän.

Mutta tavallaan uutisointi ei ole tasapuolista vaan näiden "taistelukoirien" ja "tappajakoirien" teot nostetaan helposti esille mutta enpä pahemmin ole - maakuntalehteä lukuunottamatta - sattunut lukemaan tapauksesta, jossa bernhardilainen tappoi pienen koiran Haminassa. Keskellä päivää, keskellä toria. Mutta sehän olikin iki-ihana lasten ystävä bernhardilainen eikä mikään pelottava tappajakoira.

Suurin osa näitä "taistelukoirista" on väärillä omistajilla ja liian heppoisin perustein heille myytyjä. Jos minulla olisi kennel, en möisi kenellekään ensimmäiseksi koiraksi vaativaa rotua, en edes staffia - vaikka se ei todellisuudessa niin pelottava ole kuin maineensa on. Vaatisin kokemusta muista koirista joko omistajana tai kasvaneena samassa perheessä, jossa on koiria. Mutta minulla ei ole kenneliä eikä tule olemaan, koska sellaisen pitäminen on vaativaa puuhaa ja jos todellakin haluaa olla varma siitä, että pennut menevät hyville ja vastuuntuntoisille omistajille minulta menisi yöunet kun miettisin jokaista mahdollista omistajaa ja sitä voinko myödä pennut heille - tämä vaikka rotu olisi kaikkea muuta kuin suuri ja pelottava.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Jos minulla olisi kennel, en möisi kenellekään ensimmäiseksi koiraksi vaativaa rotua, en edes staffia - vaikka se ei todellisuudessa niin pelottava ole kuin maineensa on. Vaatisin kokemusta muista koirista joko omistajana tai kasvaneena samassa perheessä, jossa on koiria. Mutta minulla ei ole kenneliä eikä tule olemaan, koska sellaisen pitäminen on vaativaa puuhaa ja jos todellakin haluaa olla varma siitä, että pennut menevät hyville ja vastuuntuntoisille omistajille minulta menisi yöunet kun miettisin jokaista mahdollista omistajaa ja sitä voinko myödä pennut heille - tämä vaikka rotu olisi kaikkea muuta kuin suuri ja pelottava.

Mutta miten tuollaista voi vahtia? Mikä on selkeä todiste, että joku ihminen on sovelias isäntä/emäntä tuollaisille koirille ja kuka ei? Voiko siitä pyytää jotain todistetta ja onko sellaisia edes. Joku rekisteri? Jos ei ole, niin sellainen olisi kyllä hyvä olla olemassa, että voisi tarkistaa tietoja. Toki, eihän sekään välttämättä kaikkea kerro.

Omasta mielestäni vaan tuo rodunjalostus pitkälle vietynä on asia, jota en lainkaan ymmärrä. Oli sitten kyse kissasta tai koirasta tai melkein mistä hyvänsä. Koen sen jotenkin lajilla snobbailuna, vaikka rodulla olisi sitten jotain terveydellisiä ongelmia. En nyt suoraan tyrmää rotuyksilöiden tärkeyttä, mutta joissain kohdin tuntuu, että se on jonkinlaista sadismia omien mieltymysten turvin. Ei sinänsä kai sitten ole ihme, jos syntyy täysin luonnevikaisia elikoita.

Mutta suurin vastuu on toki omistajalla ja tämän kyvykkyydellä hallita lemmikkiään. Jotkut ei vaan kyllä yksinkertaisesti sovellu koiranomistajaksi. Tarkemmat kriteerit tulisi olla.

 

[ms.qvist]

Mutta miten tuollaista voi vahtia? Mikä on selkeä todiste, että joku ihminen on sovelias isäntä/emäntä tuollaisille koirille ja kuka ei? Voiko siitä pyytää jotain todistetta ja onko sellaisia edes. Joku rekisteri? Jos ei ole, niin sellainen olisi kyllä hyvä olla olemassa, että voisi tarkistaa tietoja. Toki, eihän sekään välttämättä kaikkea kerro.

Jos olisin kasvattaja ja kasvattaisin vaikkapa staffia ja joku tulisi ostamaan pentua minulta niin kyllä ensinnäkin haastattelisin ostajaehdokasta ja jos hiukkaakaan alkaisi epäilyttämään niin en möisi koiraa hänelle.

Samaten kielteisenä merkkinä pitäisi sitä jos pennun ostajaehdokas ei halua laisinkaan tulla katsomaan pentua ja pentuetta vaan haluaa ostaa koiran tavallaan sikana säkissä. Ainakin minä haluan nähdä kasvuympäristön ja jos tuleva ostaja ei sellaista halua nähdä niin päässäni soivat hälytyskellot.

Samaten kielteisenä asiana pidän sitä jos ostajaehdokas - etenkin jos hän on tuntematon minulle ja ostamassa ensimmäistä pentua minulta - haluaa ostaa sen osamaksulla. Kauppoja ei tule. Lemmikkieläin ei ole mikään osamaksulla ostettava "otus", poikkeus on tietty tilanne jos tunnen ostajan vuosien ajalta ja tiedän hänet luotettavaksi henkilöksi ja tiedän, että hän antaa koiralle hyvän kodin. Mutta jos kyse on tuntemattomasta ostajasta ja ensimmäisestä koirasta hänelle niin ei kauppoja.

Jos kyse on rodusta, jolla ei ole Suomessa kovinkaan montaa kasvattajaa, helposti infoa saa muilta kasvattajilta ja jos siltä suunnalta näytetään punaista valoa, on aika helppoa näyttää itsekin sitä.

Jos taas kyse on toisesta kasvattajasta (kennelistä) ja jos kennel on Kennelliiton "mustalla listalla" on helppoa olla myymättä koiraa siihen kenneliin. Kennelliitolla on lista niistä kasvattajista/kenneleistä, jotka on laitettu "mustalle listalle" ts. Kenneltoiminnassa on ongelmia tai on langetettu jopa oikeudessa rangaistuksia.

Tässä nyt muutama keino seuloa ostajia.

vlad.

 

[M10]

Jos olisin kasvattaja ja kasvattaisin vaikkapa staffia ja joku tulisi ostamaan pentua minulta niin kyllä ensinnäkin haastattelisin ostajaehdokasta ja jos hiukkaakaan alkaisi epäilyttämään niin en möisi koiraa hänelle.

Tässäpä piilee asian ydin. Klisee mikä klisee, mutta vika ei lopulta ole koirassa, vaan siinä narun toisessa päässä. Niin se vaan on. Tai no joo, agressiiviset ja arvaamattomat taistelukoirarodut on hemmetin haastavia kouluttaa, mutta kyllä niistä mukavan kaverin saa kunnollisella ja aikaa/hermoja vaativalla koulutuksella. Niitä koiria vaan ei saisi pystyä myymään kelle tahansa.

Koiran myyjällä onkin melkein se suurin vastuu tässä asiassa, koska ostajat toimivat usein ostotilanteessa liikaa tunteella. Jos yhtään haiskahtaa myyntitilanteessa sille, että ostaja ei tule olemaan vastuuntuntoinen kovaluontoinen kouluttaja, niin sitten ei myydä koiraa sille. Jos ei ole varma asiasta, niin jättää sitten varmuuden vuoksi myymättä kokonaan.

Mutta turha kai se on haihatella sen perään, että kaikki pentujen jälleenmyyjät olisivat näin fiksuja tai vastuuntuntoisia. Rahahan se on, joka tässäkin monella myyjällä määrää. Ja tosiaan usean ostajan motiivien perään on turha alkaa huutelemaan, koska valitettavan usein nämä hommaavat sen lutuisen pennun kotiin aivan väärin ja turhan heppoisin perustein. Ei tajuta mikä siitä sitten isona voi tulla.

Sen verran pessimisti olen, että ongelmia tulee aina olemaan näiden taistelukoirarotujen kanssa. Suurin haaste onkin, että kuinka saada tarpeeksi tiukat seulat ja seurannat näiden potentiaalisten ostajien ja nimenomaan myyjien suhteen. Mitä pahamaineisempi rotu, sitä vaikeampi pitäisi olla hommata koiraa. Perkele semmoset byrokratiat ja testit kehiin, että ei varmaan mene väärään osoitteeseen. Jotenkin näin sen pitäisi mennä. Juu, eikä tuokaan mikään 100% ratkaisu näihin jatkuviin ikäviin uutisiin olisi, mutta varmaankin vähentäisi hyökkäyksiä ja heikosti koulutettuja yksilöitä. Minun ei onneksi tarvitse laatia näitä sääntöjä ja lakeja. Kunhan heitin oman parisenttisen tähän keskusteluun. Nimimerkillä yhtä hemmetin kovaluontoista ja agressiivista saksanmetsästysterrieriä menestyksekkäästi kasvattanut.

 

[Ramchester]

Tässäpä piilee asian ydin. Klisee mikä klisee, mutta vika ei lopulta ole koirassa, vaan siinä narun toisessa päässä. Niin se vaan on.

Kysehän on lähinnä siitä, että kun tietyt koiralajit ovat olleet laillisia niin ne ovat sitä vieläkin. Kyllähän nuo koirat pitäisi luokitella niin kuin aseet tai edes kuin moottoripyörät, joilla ei yleensä aiheuteta henkilövahinkoja kuin itselle. Sanktiot pitäisi saada myös sille tasolle, koiranomistaja vastaa aina koiran tekemisistä(ei tarvita tuottamuksellisuutta, vaan kyvyttömyys riittää rikosoikeudelliseen vastuuseen, "hups, ja ei meidän Nakke ole koskaan aiemmin syönyt lapsen naamaa" ei vaan riitä, vaikka se Nakke olisi syönyt naapurin Liisan naaman sen takia että koiranomistaja on ollut kyvytön estämään kytkettynä olleen koiran toiminnan.