Rottweilerit ovat tappaneet Suomessa viimeksi maanantaina, USA:ssa yli 40 ihmistä 20 vuoden aikana, koko maailmassa kuinka paljon? Uutisoituja tapauksiakin riittää.
Löydätkö edes yhden tapauksen mistä tahansa, jossa parsonrussellinterrieri olisi tappanut ihmisen? Jos et, niin mikset? Eivätkö parsonit "kilahda" yhtä usein kuin rotikat (tämähän se tuntuu rotikoiden puolustajien mielestä olevan lähes ainoa mahdollinen syy näihin kuolemantapauksiin)? Eivätkö parsonit käy ihmisten kimppuun tappamistarkoituksessa? Rotikat ainakin käyvät. Vai eivätkö parsonit sitkeästä tappamistarkoituksestaan huolimatta oikeasti saa ihmisiä tapettua?
Koska on taas mielestäni aika nasevan vertauksen (muutkin näitä viljelee, niin miksen minäkin), niin mielestäni parsonrussellin vertaaminen rottweileriin ihmisen tappajana on suunnilleen samanlaista kuin jos verrattaisiin lusikallista vattuhilloa ladattuun rynnäkkökivääriin ampuma-aseena. Sillä kyllähän vattuhillollakin VOI saada ihmisen hengiltä, jos sen vahingossa linkoaa uhrin kurkkuun ja antaa jähmettyä siihen hengityksen salpaavaksi kanneksi vaikkapa muutaman päivän ajan.
Kun Tomben, gracen ja puolikaspakin juttuja näistä pikkukoirista ja rotikoista lukee, niin välillä tulee kyllä mieleen, että erottavatko nämä kaverit tanskandoggia marsusta.
Olet sinä hauska mies Buccaneer. Kysehän ei ole siitä etteikö iso koira saisi pahaa jälkeä aikaan vaan siitä, että sitä saa aikaan myös pieni koira. Mutta koska olet nyt nimennyt Rottweilerit roduksi joka pitäisi kieltää ja Parsonit sellaisiksi jotka saisi jättää kartalle niin määritteleppä meille, jotka ei eroteta tansgandogia marsusta, että mihin vedät rajan ja miten. Kilojen mukaan, vaarallisuuden mukaan vai Iltapäivälehtien kirjoitusten mukaan?
Itse asun Parsonin kanssa (asuu täällä muitakin) ja olen nähnyt miten se puree haluteessan (mm. rotat, minkit), enkä haluaisi että kenenkään lapsi on koskaan tuon voiman ja tappamisen halun kohteena. Eikä sitä ole varmasti tapahtunutkaan. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että se riski on olemassa. Pieni riski, mutta riski kuitenkin. Aikaisemmin asuin Saksanpaimenkoiran kanssa (+muiden) ja esimerkiksi ulkona oli paljon mukavempi liikkua syystä, että koira totteli kun sitä käski. Tuo terrieri kun saa päähänsä jotain, niin se sitten vaan menee (vaikka sitäkin on koulutettu), sempä takia pidänkin sitä pääosin kytkettynä.
Pienestä riskistä puhuisin myös, jos ottaa argumentiksi tuon 40 kuolemaa USA:ssa viimeisen 20 vuoden aikana. Se on aika perkeleen pieni riski ottaen huomioon paljon siellä on koiria. Sitäpaitsi, en yhtään ihmettelisi, että tuossa maassa noissa luvuissa on mahdollisesti tahalllisia tapauksia. Siis, että omistaja on usuttanut koiran toisen ihmisen kimppuun. Ammutaan siellä ihmisiäkin vähän eri tahtiin kuin Suomessa, vai olla, että koirakin on jossain tapauksessa ollut vain väline.
Suomessa kuolemia on... monta? Yksi, kaksi, kolme? Kuinka monta koiraa Suomessa on? Riski on kuolla myös jalkakäytävällä liukastumisessa. Pitäisikö jalkakäytävän hiekoittamatta jättämiseen puuttua 0-toleranssilla ja pistää linnaan nuo "talkkarit" jotka eivät tee hommiaan.
Et taida ymmärtää, että ei tässä ole ongelmaa olemassa muiden kuin sinun kaltaisten, ilmeisesti koiran vihaajan, näkökulmasta. Jätit vastaamatta siihen millä perusteella vedät näitä johtopäätöksiä (kirjanoppinut?) samalla kun kyseenalaista minun, Gracen ja puolikaspakin juttuja.