..On siis tullut löysäiltyä ikävuodet 19-28, eli aika jolloin yleensä opiskellaan se ammatti... Myös töitä tein ihan reilusti. 28-vuotiaana sain sitten kuitenkin töitä ja esimiesaseman nykyisestä työpaikastani. Parissa vuodessa etenin pari porrasta ylöspäin, koska en minä ihan niin tyhmä ole kuin papereista voisi päätellä.
Nyt sitten on tullut katto vastaan nykyisen työnantajan palveluksessa. Tai voisihan täältä vielä edetä, jos olisi valmis vaihtamaan paikkakuntaa yletäkseen, todennäköisesti useamman kerran...
...Nykyiset työtehtävät ovat yksinkertaisuudessaan ja vastuullisuudessaan niin vähän motivoivia, että jostakin pitäisi uutta virtaa keksiä....
Mitä Urho sitten nyt tekee? Yrittää hakea töitä muista yrityksistä, monenlaisista tehtävistä, mutta ei näillä papereilla pääse haastatteluun...
...Mieluiten lähtisin ihan muihin töihin, ihan muulle alalle, omatoimisiin hommiin. Alkaisin heti yrittäjäksi, jos näkisin silmissäni jonkun liikeidean, minkä saisin tällä paikkakunnalla kannattamaan..
Olen (vuosia sitten) vetänyt koulutuksia yrittäjiksi tähtääville, prepannut heidän liikeideaansa, opettanut tekemään kannattavuuslaskelmia, perehdyttänyt tuotteistamiseen ym... Sillä perusteella sanoisin, että niistäkin, joilla (omasta mielestään) on kristallinkirkas ja lyömätön liikeidea, vain maksimissaan 5 prosentilla on oikeasti edellytyksiä saada liikeidea kannattavaksi. Tapauksessasi, jossa ideaa ei edes ole, suosittelen vakavasti välttämään yrittäjäksi ryhtymistä, varsinkin elämäntilanteessasi, jossa perheen vuoksi suuria riskejä ei voi ottaa.
JOS nyt kuitenkin päätät yrittäjäksi ryhtyä, niin varmista rahoitus kuntoon mielellään kahdeksi vuodeksi, vähintään vuodeksi, yrittäjätaipaleesi alkuun. Eli jonkinlainen laskuvarjo (esimerkiksi onko mahdollisuutta ulkoistaa oma työsi, eli tehdä nykyisestä työnantajastasi ensimmäinen tärkeä asiakkaasi pitkällä sopimuksella..)? Tai onko ylimäärästä varallisuutta kertynyt niin paljon, että ensmmäiset pari vuotta voit tehdä turskaa tai ainakin laittaa firman tuoton sen kehittämiseen? Kolmas (perinteisin) ratkaisu on hankkia joku sivutyö tuohon päälle, mutta silloin et paljoa perhettäsi näe! Itse tein aikanaan opettajansijaisuuksia ammattikorkeakoulussa parin ensimmäisen vuoden aikana, jolla rahoitin elämän. Kaikki busineksesta tulevat rahat menivät tänä aikana käytännössä firman toiminnan kehittämiseen, markkinointiin, investointeihin jne... Niin, ja testauta liikeideasi jollakin todella kyynisen ja vittumaisen oloisella (tää oli puoliksi vitsi...) alan konsultilla. Anyway, tällaista konsultaatioapua on saatavissa varsin pienellä rahalla, joilla voit testauttaa liikeideasi mielekkyyden ja kannattavuuden, mutta sitä ennen sun täytyy tehdä hyvä liiketoimintasuunnitelma. Kannattaa ehdottomasti satsata näihin, sillä se voi säästää ison kasan rahaa ja vuosia elämästäsi, ettet lähde huonolla liikeidealla liikkeelle. Sitten kun firma on pystyssä, niin ensimmäisiä prioriteetteja on löytää todella hyvä tilitoimisto. Hyvä sellainen maksaa takuuvarmasti itsensä takaisin ja itse pystyt keskittymään täysillä busineksesi eteenpäinviemiseen. Mutta eipä mennä asioiden edelle...
Kaikkein eniten kehottaisin kuitenkin ottamaan selvää oman alasi kouluttautumismahdollisuuksista. Varsinaisesti koulun penkille ei tarvitse mennä täyspäiväisesti, eikä edes suorittaa vuosikausia kestävää yliopistotutkintoa, jotta siitä olisi hyötyä uusia työpaikkoja hakiessa. Erilaisia lyhyempikestoisia, kompetenssiasi syventäviä tai täydentäviä koulutuspakettejakin on tarjolla. Sanoit, että nykyiset hommasi ovat yksinkertaisia, joten oletan, että voit hoitaa ne vasemmalla kadelläkin? Tällöin aikaa ja energiaa pitäisi irrota myös opiskeluun? Rohkeasti juttelemaan jonkun firman ison pomon kanssa. Yleensä näihin juttuihin suhtaudutaan myötämielisesti, kun huomataan, että hyvällä kavereilla on pyrkimys kehittää itseään. Firma saattaa parhaassa tapauksessa tulla vastaan työajan tai jopa koulutuskustannusten korvaamisen muodossa. Ennen kun menet juttelemaan asiasta ison pomon kanssa, tsekkaa kuitenkin minkälaisia kiinnostavia koulutuspaketteja löytyy eri oppilaitoksista, joita voit sitten ehdottaa. Usein aikuisille on suunnattu ammattiosaamista syventäviä opintokokonaisuuksia, jotka voivat olla kestoltaan viikoista jopa muutamaan vuoteen, opintojen painottuessa iltoihin ja viikonloppuihin sekä tietysti omatoimiseen - usein verkon kautta - tapahtuvaan opiskeluun. Koulutustarjonta ja varsinkin laatu on hyvin kirjavaa, joten kannattaa valita paras, jotta sillä on arvoa työnantajan silmissä. Hyvät paperit hyvästä ja arvostetusta opinahjosta yhdistettynä rautaiseen työkokemukseen auttavat sua takuuvarmasti pääsemään eteenpäin myös haastatteluissa, siis jos innostut hakemaan uusia paikkoja myös muista firmoista.
Sellainen kysymys vielä, että miksi muutto (edes joksikin aikaa) uudelle paikkakunnalle on poissuljettu vaihtoehto, jos sitä kautta pääsisit etenemään firmasi sisällä? Onko nämä esteet ihan todellisia, vai itse rakennettuja? Vaimolla voi toki olla alkuun vaikea löytää uutta duunia uudella paikkakunnalla, mutta eikö oma parantunut tulotasosi riittäisi kompensoimaan aika paljon menetettyä tuloa? Suomessahan verottaja pitää huolen siitä, että sillä ei ole paljon paskankaan merkitystä, onko palkkasi tonnin kuussa huonompi tai parempi. Mitä enemmän tienaat, sen enemmän verottaja vie. Mitäpä, jos vaimollesi tarjoutuisikin tilaisuus satsata itseensä muuton myötä, vaihtaa alaa, kouluttautua lisää, satsata perheeseen ja lapsiin... tehdä vielä yksi mukula lisää? Ja lapset kyllä sopeutuvat ajan kanssa, kunhan perhe on koossa! Kandee miettiä tätäkin ihan vakavasti. Joskus (oikeastaan usein) muutos elämässä on vaan hyvästä. Se avaa uusia ovia, ajatuksia ja vaihtoehtoisia todellisuuksia elää ja hahmottaa tätä elämää.
Toivottavasti oli jotain apua! Itse olen kohta nelikymppinen kaveri, jolla on jo kolmas 'elämä' käynnissä. Kaksi kertaa piti harjoitella ja aloittaa alusta, ennen kuin löysin sen oman juttuni! Olen todella tyytyväinen, että uskalsin muuttaa elämäni ja vapautua siitä 'kultaisesta häkistä' jonka olin ympärilleni rakentanut! Niin, yrittäjä en enää ole! Se ei ollut loppujen lopuksi minun juttuni! Ei ainakaan se liikeidea, jota lähdin toteuttamaan. Rajat ja seinät tulivat siinä sittenkin liian nopeasti vastaan, vaikka homman ihan tuottoisaksi sainkin.