Itse olen tässä melkein vuoden kohta kiroilut mitä oikein tekisi. Takana on merkonomin paparit, mutta mitään työtä ei ainakaan esimerkiksi Mol.fi takana hirveästi ole ja jos on niin joku tuhat hakijaa yhtä työpaikkaa kohden joten edes mihinkään haastatteluun asti ei ole ollut mitään toivoa. Varsinkaan kun ei ole työkokemusta.
Oletko koittanut vuokrafirmoja? Niiltä luulisi irtoavan nykyäänkin jonkun verran pätkähommia, sellaisiakin joihin ei vaadita koulutusta. Seuraa myös isojen lähikuntiesi tehtaiden nettisivuja ja heitä niihin hakemuksia, esim. metalli/muovialan. Eivät siellä suoritettavat hommat todellakaan ole monimutkaisia ja henkilöstö vaihtuu tiuhaan tahtiin.
Mitä tulee työkokemuksen puutteeseen niin se on todella
todella paha miinus, eikö teillä todellakaa ollut koulusta mitään työharjoittelujaksoa kun kerran ns. ammattiin opiskelitte? Oletko koskaan ollut kesätöissä, jos et niin eikö kiinnostanut tuolloin työpaikan saaminen vai eikö silloinkaan irronnut.
Tarkoituksenani ei ole nyt masentaa tai syyllistää sinua, mutta havainnoin nyt tilanteen miksi työnsaantisi on (näennäisestä) koulutuksesta huolimatta hankalaa. Olet ollut nyt vuoden työttömänä, eli olet luultavasti syntynyt n. -91. Voidaan miettiä, että kuinka moni työnantaja haluaa 20-vuotiaan, vuoden valmistumisen jälkeen työttömänä olleen töihin, kenellä ei ole yhtään työkokemusta töihin. Ok, onhan 20-vuotias nyt aika nuori, mutta kuitenkin.
Niinpä, monelle varmaan tulee mieleen, jotain mätää tuossa potentiaalisessa työntekijässä on, kun ei ole tähänkään mennessä kenelle kelvannut. Tai pahemmassa tapauksessa ajattelevat, "ettei työnteko ole kiinnostanut, miksi sitten nyttenkään kiinnostaisi jos saisi paikan, taitaa olla vain laiskottelija". Myöskään "nuoren tulevaisuuden lupauksen" - mahdollisuutta et saa, eli oletetaan, että olisit 16-vuotias ja menossa juuri amikseen/lukioon. Tässä vaiheessa työnantaja saattaa heltyä (jos kyseessä pienempi firma), että annetaan nuorelle mahdollisuus ja sitä kuuluisaa TYÖKOKEMUSTA, jota hän tulevaisuudessa tarvii. Lähtökohtaisesti ensimmäiset työkokemukset ovat juuri ns. säälipaikkoja (usein toki suhteilla hankittuja), joilla turvataan nuoren tulevaisuutta, opetataan työelämän tapoja, eikä niinkään tarkoituksena tuoda työnantajalle suurempaa voittoa.
Tulipas kirjoitettua tekstiä, ja hieman tuohon loppuun monelle itsestäänselvyyksiäkin, mutta jos tekstini edes jotain huokuteltua hakemaan (ja saamaan) kesätöitä niin se on jo voitto.
Tiedän, että monet kamppailevat juurin -pasi-:n kaltaisten ongelmien parissa. Pahimpana esimerkikkinä yli 25-vuotias yliopistotason tutkinnon suorittanut, joka ei ole valmistuttuaakaan saanut töitä, johtuen luultavasti juuri työkokemuksen täydellisestä puutteesta.
Tekstini sisältää mielipiteitä, yleistyksiä ja kärjistyksiä, jokainen työnhakija on kuitenkin oma persoonansa joten kaikki huomiot eivät päde kaikkiin.
Ps. olen huomannut, että työnhaku on pitkälti verrattavissa parisuhteen/seksin saamiseen, joillakin se vaan onnistuu ja joillakin ei. Joillain on kokemusta, jollain on paperit/naama kunnossa, jotkut vakuuttavat haastattelussa/treffeillä sosiaalisilla taidoillaan jne.