Tälläisessä tapauksessa on ihan varmasti mahdollista tehdä vaikka sellainen sopimus, kuten jollain lentäjillä, että määräaikaisesti pitää olla X aikaa töissä sen jälkeen kun koulutuksen käy työnantajan piikkiin.
Ei ole mahdollista. Työsopimuslaissa on määritelty kriteerit määräaikaisille työsuhteille, ja edellä esitetty ei kuulu niihin. (Se on sitten toinen asia, jos muodollisesti määräaikaisuuden syyksi määritellään jokin laillinen kriteeri, mutta tosiasiallisesti sillä tavoitellaan työntekijöiden sitouttamista - silloin ollaan sillä kuuluisalla lain harmaalla alueella...)
Olen ollut hieman toisenlaisessa tilanteessa "keskustelemassa" yritysten henkilöstönhankinnan edistämisestä, ja aina on päädytty siihen, että viimekädessä se on yrittäjän riski investoiko jotain saadakseen juuri sellaista työvoimaa, mitä haluaa. Varsinaisia takuita ei voida antaa, että henkilöstö pysyy, koska työvoiman vapaan liikkuvuuden suoja on niin suuri. Esim. Uudenkaupungin autotehdas investoi työntekijöiden kouluttamiseen (tosin kustannukset jaetaan valtion kanssa, ja TE-hallinto maksaa ison osuuden).
Vähän kärjistäen yhteiskunnalla on oikeus olla maksamatta kaikkia eri yritysten erilaisiin tilanteisiin liittyviä koulutustarpeita, ja yrityksillä on yhtäläinen oikeus olla sitten kokonaan ilman. Kuten korkeista työttömyysluvuista voi päätellä, varsin moni yritys käyttää oikeuttaa olla palkkaamatta nykyisillä säännöillä ja ehdoilla. Me voimme itkeä ja valittaa ja huuta, että "epistä!" - mutta meillä ei ole keinoja pakottaa ketään palkkaamaan. Jokainen rekrytointi tapahtuu vapaaehtoisesti, ja ainoa tapa vaikuttaa rekrytointien lisääntymiseen on tehdä jotain konkreettista, mikä saa useamman työnantajan vapaaehtoisesti päätymään rekrytoimaan...
Käytännössä ongelmaa voi teoretisoida seuraavasti: jos koulutus on sellaista, että sitä voi hyödyntää suoraan vain yhden työnantajan palveluksessa, silloin se kuuluu ensisijaisesti työnantajan järjestettäväksi. Jos taas koulutuksen tuomaa osaamista voi hyödyntää useamman työnantajan palveluksessa, on naivia kuvitella, että yksikään työnantaja suostuu kouluttamaan työntekijöitä, jotka saattavat siirtyä kilpailijan palvelukseen. (Poikkeuksena tietysti erityisen halvat koulutukset, joiden kustannukset lähestyvät nollaa isossa kuvassa...) Ja kuten aiemmin jo viittasinkin, yhteiskunta kyllä saattaa osallistua myös yksittäisen työnantajan tarpeisiin suunniteltuihin koulutuksiin, jos sillä edistetään työllisyyttä riittävästi.