Töitä, mutta mistä?

[sampio]

Omalta osaltani saaga päättyi siten, että päätin jäädä opetushommiin. Palkka putoaa nykyisestä, kun olen tehnyt koulutushommia määräaikaisuuteni ohessa eikä uudessa paikassa samoihin juttuihin ole mahdollisuutta ainakaan heti, ja lisäksi tulee työmatkakulut. Mutta työn sisältö vei kuitenkin voiton, kun niitä punnitsin - motivaatiotekijät ovat vähän sellaisia juttuja, että niitä on vaikea rahalla korvata, ainakaan sellaisilla määrillä, mitä kuntatyöntekijälle maksetaan. Niin, ja lomat pysyvät ennallaan eli yli tuplana tähän verrokkiin.

 

[pernaveikko]

Mutta työn sisältö vei kuitenkin voiton, kun niitä punnitsin - motivaatiotekijät ovat vähän sellaisia juttuja, että niitä on vaikea rahalla korvata, ainakaan sellaisilla määrillä, mitä kuntatyöntekijälle maksetaan.

Todella hienoa kuulla miten on ihmisiä mitkä tuolla lailla pystyvät motivoitumaan tehtaalle menoon. Mietin asiaa juuri äsken, kun herätyskello soi samaan aikaan kuin arkena. Mietin sitä kuinka helppoa onkaan nousta ylös ja kipittää retkelle.

Minulla on oikein hyvä työnantaja sinänsä eikä joka aamu vituta, mutta on se vain eri herääminen sen mukaan mihin sitä on menossa.

En näe omalla kohdalla tilannetta missä oikein odottaisi pääsevänsä päivän askareiden kimppuun, mutta tunnen sellaistakin porukkaa jonkun verran.

Kyllä me teitäkin tarvitsemme.

 

[sampio]

Niin, kun tuntee itsensä, on ehkä turha alkaa selittelemään mustaa valkoiseksi. Olen jättänyt nuorempana duuneja kesken, kun ajatus uraputkesta jossain merkityksettömässä toimistohommassa on alkanut syödä miestä heti ekasta aamusta lähtien. Nykyään perheellisenä en toki niin radikaalisti enää tekisi, mutta kuten sanottua, otan mieluummin motivoivan työn kohtuullisella korvauksella kuin hiukan paremman korvauksen ei niin sytyttävästä hommasta.

Kun on satasista/kk kyse, ei se korvaa onnistumisen kokemuksia töissä ja sitä, että nauttii siitä, mihin arkisin ison osan valveillaoloajastaan käyttää. Tai 14 viikon lomia vs. kuuden viikon lomat. Kiva, jos joku pystyy tekemään duunia vain rahan vuoksi, jos vielä tekemisen taso pysyy kohtalaisena. Aika usein se ei vain sitä ole valitettavasti.

 

[pernaveikko]

Olen jättänyt nuorempana duuneja kesken, kun ajatus uraputkesta jossain merkityksettömässä toimistohommassa on alkanut syödä miestä heti ekasta aamusta lähtien.

Olet selvästikin aikaasi edellä. Kyllä se yleensä kestää pari viikkoa huomata miten ruoho ei olekaan vihreämpää ja on ihan sama kenen ekselitaulukosta nostaa palkkaa Jatkikselle kirjoittelusta.

 

[sampio]

Olet selvästikin aikaasi edellä. Kyllä se yleensä kestää pari viikkoa huomata miten ruoho ei olekaan vihreämpää ja on ihan sama kenen ekselitaulukosta nostaa palkkaa Jatkikselle kirjoittelusta.

Koen merkityksellisenä sen, että kulutan viikostani merkittävän osan työhön, jossa pääosin viihdyn, jos vaihtoehtona on vain tuntien laskeminen ja seuraavan tilipäivän odottelu. Jos sulle riittää edellinen, niin eipä siinä mitään, kukin tyylillään. Tätä ei toki voi yleistää, mutta aika usein ne rutiinien selättämät ja pelkän palkan vuoksi työhönsä motivoituvat ovat niitä kaikkein vittumaisimpia kollegoja, olipa työyhteisö mikä tahansa. Ja kokemusta mulla on asiakaspalvelusta, toimistosta ja luokasta. Liika intoilu ja touhotus ei sekään ole hyvästä, mutta intohimo ja ammattimaisuus on hyvä diili.

Mutta eipä tästä tämän enempää.

 

[pernaveikko]

Koen merkityksellisenä sen, että kulutan viikostani merkittävän osan työhön, jossa pääosin viihdyn, jos vaihtoehtona on vain tuntien laskeminen ja seuraavan tilipäivän odottelu. Jos sulle riittää edellinen, niin eipä siinä mitään, kukin tyylillään.

Ymmärrät väärin, koska et tiedä taustoja. Pörssiyhtiö maksaa oikein hyvin, koska niillä menee hyvin, mutta mitään aitoja vaikutusmahdollisuuksia ei ole mihinkään.

Tietenkin on olemassa kaikenlaisia innovaatiomyllyjä missä muka saisi näyttää kyntensä. Se totuus on vain toinen, vaikka olisi mikä motivaatio.

Jotkut toki tuon läpäisee ja pääsee NHL:aan läpsyttelemään ja meille muille ei jää mitään paitsi hienoja puheita jonkun CEO:n taholta

Useimpia ei toki edes kiinnosta, mutta aivan varmasti on paljon hukattua lahjakkuutta prosessien kynsiin. Kaikenlaista kesähessua on taas tulossa eikä ole minun tehtäväni opastaa niitä, mutta toivottavasti tajuavat itse miten tämä ei ole hyvä.

CV:n saa näyttämään todella hyvältä, mutta entä se oikea osaaminen.

 

[dana77]

Ymmärrät väärin, koska et tiedä taustoja. Pörssiyhtiö maksaa oikein hyvin, koska niillä menee hyvin, mutta mitään aitoja vaikutusmahdollisuuksia ei ole mihinkään.
Tietenkin on olemassa kaikenlaisia innovaatiomyllyjä missä muka saisi näyttää kyntensä. Se totuus on vain toinen, vaikka olisi mikä motivaatio.
Jotkut toki tuon läpäisee ja pääsee NHL:aan läpsyttelemään ja meille muille ei jää mitään paitsi hienoja puheita jonkun CEO:n taholta
Useimpia ei toki edes kiinnosta, mutta aivan varmasti on paljon hukattua lahjakkuutta prosessien kynsiin.

Miten sinä itse järjestäisit asiat niin että olisi hyvä? Kenen pitäisi yrityksessä päätökset tehdä, niin että kaikki saisivat päättää, lahjakkuus ei menisi hukkaan ja päätökset olisivat hyviä? Oletko joskus ollut pöydän toisella puolella miettimässä miltä ne päätökset näyttävät siltä puolelta vai ajatteletko että kaikki asiat on niinkuin ne näyttävät duunarin näkökulmasta?

 

[adolf]

Hienoa @sampio että olet löytänyt tuollaisen ammatin jossa sinua selvästi motivoi muukin kuin pelkkä raha.

Mä rupesin miettimään omia motiivejani, niin kyllä se mulla tuppaa vähän olemaan noin että työnteon plussapuolille menee ainakin se että siitä saa kohtuullisen korvauksen ja siitä jää elämisenkin jälkeen jonkun verran yli sitten kaikkeen muuhun. Muut edut sitten hyvästä työterveydenhuollosta alkaen siihen päälle. Työnantaja on myös sellainen että sen voi ihan selkäranka suorana ilmoittaa kelle tahansa jos sattuu kysymään että missä on töissä.

Mutta työn sisältö sitten itsessään? Olenpa varmaan oikeassa kun sanon että on olemassa koko lailla iso joukko kaltaisiani jotka sanovat samaa, että ei se itse työ, siis se arkinen puurtaminen kauheasti inspiroi. Alkuinnostus kun laantuu, niin aika samaa velliähän se joka päivä on. Kyllä se aika herkästi kallistuu siihen että tärkein syy työssä käynnille on juurikin se toimeentulo ja jonkunlainen kyky arvostaa itseään. Joka päivä ei vituta lähteä töihin, mutta eipä niitäkään päiviä montaa mieleen tule kun on tuossa kotioven kynnyksellä kopistellut ilmassa kantapäitään yhteen ja kiljunut että on se taas kiva lähteä.

 

[Grafix]

Ymmärrät väärin, koska et tiedä taustoja. Pörssiyhtiö maksaa oikein hyvin, koska niillä menee hyvin, mutta mitään aitoja vaikutusmahdollisuuksia ei ole mihinkään.

Pörssiyhtiöitäkin on monenlaisia. Jossain monikansallisessa suuryrityksessä ei varmaan voi realistisesti edes odottaa, että asiantuntijatason hessut innovoisivat leanisti firman toimintaa. Aina kun sitä perus välimallin management-tasoa alkaa pinoutua, niin meno muuttuu jähmeäksi.

Innokkaimmat ideanikkarit jaksavat kuitenkin jonkun vuoden tykittää omia visioitaan kunnes totuus valkenee. Jos intoa siinä vaiheessa vielä riittää, niin nohevimmat vaihtavat ehkä firmaa. Loput todennäköisesti taantuvat vain käymään siellä töissä ja odottelemaan palkkapäivää.

Itseä kyllä rassaisi käydä työmaalla vain eurojen takia, vaikka kohtalainen palkkaus toki motivaatiota lisääkin.

 

[pernaveikko]

Miten sinä itse järjestäisit asiat niin että olisi hyvä? Kenen pitäisi yrityksessä päätökset tehdä, niin että kaikki saisivat päättää, lahjakkuus ei menisi hukkaan ja päätökset olisivat hyviä? Oletko joskus ollut pöydän toisella puolella miettimässä miltä ne päätökset näyttävät siltä puolelta vai ajatteletko että kaikki asiat on niinkuin ne näyttävät duunarin näkökulmasta?

En tietenkään ole ollut pöydän toisella puolella enkä siihen ryhtyisi, vaikka pyydettäisiin ja liksa tuplaantuisi.

Järjestäisin asiat pienentämällä yrityskokoa. Aivan kummallista, että joku ranskalaisjohtaja hyppää lentokoneeseen ja tulee kertomaan juttujaan mistä en mitään tiedä, kun olen aivan muussa hommassa. Mukavalta naiselta vaikutti, kun muutamat sanat vaihdettiin, mutta mitään järkeä tuossa ei ole. Hän ei edes muista tavanneensa minua enkä minäkään hänen nimeä. Joku mahdollisesti ranskalaiseksi tunnistettava nimi se oli.

Ei tietenkään voi niinkään olla, että kaikki olisi vain startuppeja ja vedettäisiin yläfemmoja Moderaattoreiden kanssa.

Vaan se pronssinen keskitie. Jonkunlainen laki ja järjestys pitää olla, mutta himmelit ja olkiukot saisivat loistaa poissaoloaan. On esimerkiksi tuollainen maailmanlaajuinen kehityskeskustelujärjestelmä mikä kaikkia vituttaa. Kysy ihan keneltä tahansa ja kaikkia vituttaa ja ahdistaa se. Eikä siitä ole mitään hyötyä, järjestelmään pitää vain saada tiedot.

Sitä ei ole vielä julkistettu, mutta ei se salaisuuskaan enää ole, että se lakkautetaan tämän vuoden aikana. Huusin hiljaa mielessäni kuin 11.4.1998 ajassa 71.17.

Vain kuullakseni, että uusi systeemi on toki saapumassa. Todennäköisesti ei byrokratia ainakaan vähene. Se on kiva, kun pöydän toisella puolella saa leikkiä uusilla leegoilla ja samaan aikaan ne työntekijät mitkä oikeasti osaisikin jotain odottelevat olisiko nyt tässä jotain oikeitakin töitä vai menenkö pubiin.

 

[dana77]

En tietenkään ole ollut pöydän toisella puolella enkä siihen ryhtyisi, vaikka pyydettäisiin ja liksa tuplaantuisi.

Kiitos vastauksesta. Ymmärrän näkökulmaasi ainakin osittain. Ihan perseestähän sellaiset pakotetut kehityskeskustelut ovat joille ei ole tarvetta ja joissa ei mitään oikeasti mahdollisia ja järkeviä tavoitteita voida sopia. Samoin tiedän ettei yrityksen johdolla ole usein mitään järkevää kaikkia koskevaa ja kiinnostavaa sanottavaa, mutta osa työntekijöistä voi silti kokea tarpeelliseksi että hän silloin tällöin on tavattavissa ja nähtävissä.

Miksi et hyppäisi toiselle puolelle jos siitä maksettaisiin? Eikö se olisi mahdollisuus saada hommia suoraviivaistettua ja eikö ajatus siitä, että toiminta muuttuisi järkeväksi kuulostaisi hienolta? Toki tiedän ettei keskijohdon valta mikään rajaton ole ja isoissa firmoissa on kaikenlaisia firmatasoisia säännöksiä.
Eikö hyvä johtajuus ole sitä, että uskaltaa ja ymmärtää milloin voi olla noudattamatta typeriä sääntöjä?

 

[AlapaanKarvaaja]

Mutta työn sisältö sitten itsessään? Olenpa varmaan oikeassa kun sanon että on olemassa koko lailla iso joukko kaltaisiani jotka sanovat samaa, että ei se itse työ, siis se arkinen puurtaminen kauheasti inspiroi. Alkuinnostus kun laantuu, niin aika samaa velliähän se joka päivä on. Kyllä se aika herkästi kallistuu siihen että tärkein syy työssä käynnille on juurikin se toimeentulo ja jonkunlainen kyky arvostaa itseään.

Suurimmalle osalle mitä olen kuullut vuosien varrella, tuo on totuus. Omalla kohdallani on toisin, koska olen saanut harrastuksesta työn ja vielä ihan hyvän korvauksenkin vuosien kokemusten jälkeen. Suurin ongelma on rauhoittuminen vapaa-ajalla, koska välillä tahtoo työt jäädä mieleen ja niitä tulee tahkottua viikonloppuisinkin omalla ajalla, vaikka toki tykkään niitä myös tehdä.

Raha itsessään ei ole se tärkein, mutta en kuitenkaan tekisi sitä määrää työtä ilmaiseksi jollekin toiselle. Omaksi ilokseni voin ja olenkin tehnyt. Rahassa ja palkassa tärkeintä itselleni periaatteen puolesta on kuitenkin se, että se vastaa edes jonkinlaista oman alan yleistä tasoa tällä kokemusmäärällä, eikä tarvitse alipalkittuna töitä tehdä.

 

[sampio]

@pernaveikko

Kirjoittamasi perusteella voin todeta samaa, että et tiedä työstäni tarpeeksi, jotta voisit dissata motivoitunistani. Mulla on "asiakkaat" (jotkut rehtorit käyttävät termiä ihan tosissaan oppilaista) siinä silmieni edessä, ja palaute hyvään tai huonoon suuntaan tulee välittömästi teini-ikäisiltä. Saan vaikuttaa työni toteutukseen aikalailla sataprosenttisesti, kunhan tiettyjen Opsin raamien sisällä pysytään, ja toki synergiaetuja kollegojen kanssa haetaan.

On aivan selvä juttu, että korvauksen tulee olla riittävällä tasolla myös. Tietyn kipukynnyksen yli kun mennään, jotta menonsa saa paikattua, pitää latoakin sitten jo jonkin verran euroja pöytään, että vaihdan yli tuplamäärän lomia kera motivoivan työn johonkin toiseen tuntemattomaan.

 

[douppi]

Aika monella alalla Suomessa on edelleenkin työvoimapulaa, kuten rakennus- ja ravintola-alalla, mutta noiden alojen kysyntää ei ilmeisestikään ole oikeen saatu nostettua.

Eli jos isommassa mittakaavassa mahdollisimman monelle saataisiin töitä suomessa, niin ratkaisu varmaankin olisi saada kiinnostavuutta enemmän mm. noille aloille. Palkkaukseen ja työoloihin tietysti pitää kiinnittää huomiota noissa.

 

[Vuokralainen]

Kyllä vituttaa.

Sairasteluhistoriastani olen jo ihan tarpeeksi tällä palstalla kertonut, joten en mene yksityiskohtiin sen osalta enää.

Näin viisikymppisenä, joka on koko ikänsä tehnyt töitä ja työsuhteet ovat olleet pitkiä ja on edennyt urallaan myöskin noissa työpaikoissa, on helvetin vaikea saada töitä. Vaikeaksi homman tekee se, että jäin sairauden vuoksi pois töistä ja siitä sairaudesta selvittyäni toinen sairaus on "pikkusen" vaivannut ja tutkimukset sen osalta ovat vielä kesken ja diagnoosia ei ole. Edessä on vielä ainakin pään magneettikuvaus, suukirurgin ja fysiatrin tutkimukset. Aloittamani opiskelut ovat tauolla, koska voi olla etten sairauteni takia pysty noita hommia tekemään.
Enhän minä näistä sairauksistani hakemuksissa ja CV:ssä kerro, mutta tauko työhistoriassa soittaa jo työnantajien kelloa ja kyllä se haastatteluissa viimeistään on selvinnyt. Voisi kuvitella, että joku iso yritys voisi olla valmis minut palkkaamaan, mutta ei. He pelkäävät joutuvan maksumiehiksi, jos olenkin jossain vaiheessa vaikkapa sairaseläkkeellä. En muista nyt yksityiskohtia, mutta laissa on sellainen kohta, että mitä isompi yritys, niin sitä enemmän se joutuu osallistumaan sairaseläkeläisen eläkekustannuksiin. Melkoinen epäkohta mielestäni, jotta meidät vanhuksetkin saataisiin töihin.

Kela ei tietenkään pidä minua sairaana, koska kunnon diagnoosia ei ole, mutta kuitenkin hyväksyi minut kuntoutukseen sairauteni vuoksi. Se alkaa tässä toukokuussa ja kestää mitä kestää.

Halu töihin olisi kova, mutta pelkään olevani kohta jollain ikuisella työkokeilu-uralla, koska työnsaanti on näin saatanan vaikeaa.

Kuten jo alussa kerroin, niin aina mä olen töitä tehnyt ja halunnut tehdä ja ei musta nyt sairauksieni vuoksi mitään työtävieroksuvaa elämäntapatyötöntä ole tullut, mutta sellainen fiilis tulee, kun aktiivileikkuri leikkaa. Leikkaa se vaikket kelpaa töihin ja olet kartoittanut työnhakumahdollisuuksi typ-ryhmän kanssa. Ryhmän, johon kuuluu itseni lisäksi edustus TE-toimistosta, Kelasta ja kaupungilta. Kuntoutukseen hekin päätyivät ja silti aktiivileikkuri leikkaa.

Ihan vitun sama.

 

[Jape]

Halu töihin olisi kova, mutta pelkään olevani kohta jollain ikuisella työkokeilu-uralla, koska työnsaanti on näin saatanan vaikeaa.

Joo, kyllähän tilanteessasi varmasti pieni pelko hiipii, ettei tässä kohta mihinkään kelpaa. Ei kannata kuitenkaan vaipua synkkyyteen, Kyllä kokeneempiakin töihin palkataan. Esim. viereiseen työhuoneeseeni tuli viime viikolla eräs n. 6-kymppinen rouva. Tarkemmin en hänen taustaansa vielä tiedä, mutta teknisen alan asiantuntijatehtäviin.

Sinun kannattaisi ehkä etsiä alkuunsa määräaikaista työtä, sillä niihin pääsee helpommin, vaikka työhistoriassa olisikin hieman aukkoja. Työnantajat uskaltavat ottaa helpommin, kun ei heti tarvitse vakituiseen työsuhteeseen sitoutua. Toki määräaikaiset voivat joskus olla yhtä ketjuttamista ja pompotusta, mutta hyvistä työntekijöistä halutaan kyllä näinä aikoina pitää kiinni. Monilla aloilla on kova pula hyvistä työntekijöistä, varsinkin kokeneista, joten työnantajatkin varmasti haluavat sitten tarjota vakituista sopparia eteen, kun on itse ensin kyntensä näyttänyt.

 

[hege]

Joskus voi myös itse ehdottaa että tulee määräaikaisena johonkin hommaan missä haettu vakkaria. Meillä joku vuosi sitten oli auki automaatiopuolen duuni mihin tuli kyllä hakijoita mutta ei ihan 100 % osumaa ja sitten yksi noin 50 kaveri jolla oli takana työtttömyyttä ja pitkähkö saikkupätkä (osaaminen vaikutti ja olikin validia) oli laittanut hakemukseen sen että voi myös aloittaa määräaikasena jos työnantaja katsoo parhaimmaksi. Kaveri otettiin sitten määräaikaisena ja olisi varmaan vakinaistettu, mutta hän saikin sitten itselleen paremman vakkaripaikan muualta siinä kohtaa.

 

[godofthunder]

Näin tää kai sitten vissiin menee nykyään. Kun sitä vhitenv odottaa, niin tarjotaan ylennystä, ja siirtymistä toimihenkilön tontille. Olen tyytyväinen, ainakin toistaiseksi...

 

[pernaveikko]

Näin tää kai sitten vissiin menee nykyään. Kun sitä cöhvähi odottaa, niin tarjotaan ylennystä, ja siirtymistä toimihenkilön tontille. Olen tyytyväinen, ainakin toistaiseksi...

Muista sitten, että sen jälkeen et ole enää yksi jätkistä. Kahvihuoneessa toki vaihdetaan muodolliset kuulumiset, mutta muuten karsastetaan. Paitsi tietenkin siellä omalla uudella hiekkalaatikolla.

 

[godofthunder]

Muista sitten, että sen jälkeen et ole enää yksi jätkistä. Kahvihuoneessa toki vaihdetaan muodolliset kuulumiset, mutta muuten karsastetaan. Paitsi tietenkin siellä omalla uudella hiekkalaatikolla.

Joo. Siis mulla vaihtuu myös osoite. Eli en olisi jäämässä samalle tontille. En varmasti olisi edes halunnut ottaa paikkaa nykyisessä osoitteessa.

 

[Styge]

Täsä kun tuli muutama työhakemus tehtyä, niin en kyllä ihmettele, jos työttömällä menee motivaatio noiden työhakemusten kanssa. Yhtä helvettiä moiset. Ensin teet cv:n ja hakemuksen. Menet sivustolle jättämään niitä, niin ensin kopioit cv:n avokenttiin, kirjoitat toisen hakemuksen avokenttään, vastaat kuuteen muuhun avokenttään aamupaskan koostumuksesta lähtien ja sitten on vielä "vapaaehtoinen" video, missä kerrot itsestäsi. Lopputulemana sitten ilmoitetaan hakijalle, jos satutaan muistamaan. Parhaita viime aikaisia kuulemiani on ollut, kun kolmannella haastattelukierroksella olleelle ei vaivauduttu koskaan ilmoittamaan, ettet tullut valituksi, vaikka oli lupailtu. Sekin yritys omalla toimialallaan iso Suomessa.

Jos on yhtään vaikeasti työllistävä, niin ei kyllä erityisesti tarvi ihmetellä, jos motivaatio katoaa. Harvassa yrityksessä näyttää olevan mietitty työnhakuprosessia työnhakijan kannalta edes vähää alusta. On siinä tietenkin mahdollisuus erottautua muista, mutta jos työhakemuksen tekemiseen menee useita tunteja, niin ei siinä nyt kovin paljoa mieltä ole, mikäli onnistumistodennäköisyys on luokkaa olematon.

 

[pernaveikko]

Täsä kun tuli muutama työhakemus tehtyä, niin en kyllä ihmettele, jos työttömällä menee motivaatio noiden työhakemusten kanssa. Yhtä helvettiä moiset. Ensin teet cv:n ja hakemuksen. Menet sivustolle jättämään niitä, niin ensin kopioit cv:n avokenttiin, kirjoitat toisen hakemuksen avokenttään, vastaat kuuteen muuhun avokenttään aamupaskan koostumuksesta lähtien ja sitten on vielä "vapaaehtoinen" video, missä kerrot itsestäsi. Lopputulemana sitten ilmoitetaan hakijalle, jos satutaan muistamaan. Parhaita viime aikaisia kuulemiani on ollut, kun kolmannella haastattelukierroksella olleelle ei vaivauduttu koskaan ilmoittamaan, ettet tullut valituksi, vaikka oli lupailtu. Sekin yritys omalla toimialallaan iso Suomessa.

Aivan samanlaisia kokemuksia, vaikka en hommia Suomesta hakenutkaan. Tuossa tuli juuri ensimmäinen vuosipäivä näiden leivissä ja jos ei kenkää tule, niin jämähdän kyllä tänne tulevaisuudessakin. Ei vain jaksa hakea koko ajan uutta ja luonnollisesti pahemmaksikin tuo vain menee vuosi vuodelta. Se on täysin selvää. Onhan tässä omat sählinkinsä, kun maailmanlaajuisesti on se satatuhatta työntekijää, mutta mielummin sekoilee tätä kuin kirjoittelee hakemuksia.

En kyllä hakisi mitään paikkaa mihin pitäisi joku video rustata, olen toki kuullut, että sellaistakin nykyään käytetään. Kyllä 90-luvulla oli paremmin, kun kesähommiakin sai vain pyytämällä.

Juuri julkaistiin kaikenlaisia lukuja ja seitsemän vuotta on näiden keskimääräinen työsuhteen pituus. Olisin kyllä oikeastaan arvellut pidemmäksikin. Jos olisi itse sen 20 vuotta, vaikka on tuossa vielä yksi idea alanvaihtoonkin, mutta annetaan sen nyt toistaiseksi olla mietintämyssyssä.

 

[scholl]

Sinun kannattaisi ehkä etsiä alkuunsa määräaikaista työtä, sillä niihin pääsee helpommin, vaikka työhistoriassa olisikin hieman aukkoja. Työnantajat uskaltavat ottaa helpommin, kun ei heti tarvitse vakituiseen työsuhteeseen sitoutua.

Sama koskee vastavalmistuneita. Tiedän yhden naisen, joka ei meinannut saada töitä valmistumisen jälkeen, vaikka oli hyvät paperit. Sitten hän alkoi ajatella, että kohta kärsii siitä, kun on ollut työttömänä jo vajaan vuoden. Hän muutti strategiaa ja alkoi itse ehdottaa määräaikaisuutta ja haki määräaikaisiin hommiin. Pääsi 1,5v äitiyslomalaisen sijaiseksi paikkaan, joka oli vähän kauempana eli joku 45min duunimatka. Hän sopi kuitenkin, että saa lopettaa siellä, jos saa vakituisen homman. Haki edelleen duunia ja sai sitten vaikutuisen paikan siitä, mitä oli alunperinkin tahtonut tehdä. Eivät uskaltaneet häntä palkata, kun ei ollut työkokemusta kuin opiskeluajalta vähän, mutta sitten kun oli työpaikka sillä alalla ja hyvät paperit, niin aukesi parempaan hommaan ovi. Eli kun saa ekan paikan, niin sitten niitä alkaa tulla ovista ja ikkunoista.

 

[Vaughan]

Joskus voi myös itse ehdottaa että tulee määräaikaisena johonkin hommaan missä haettu vakkaria.

Tämä on valitettavasti useimmiten laitonta. Suomessa ei saa valita "tyhjältä pöydältä" toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen ja määräaikaisen väliltä, vaan työsuhteen pitää olla toistaiseksi voimassa oleva, ellei löydy lainmukaisia perusteita määräaikaisuudelle. Ja oma halu ei ole peruste.

Tosin, nyttemmin taisi tulla lakiuudistus (vai onko vasta eduskunnassa!?) jonka mukaan nuorille tietyissä tilanteissa voidaan tehdä määräaikaisia sopimuksia ilman kummempia perusteluja.

Sinänsä on aivan totta, että määräaikaisen työsuhteen saisi varmasti helpommin kuin toistaiseksi voimassa olevan. Suomen laki kuitenkin "suojelee" työntekijöitä lisääntyviltä määräaikaisuuksilta yrittämällä pakottaa työnantajat käyttämään toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia - vaikka siinä samalla heikennetään muita vaikeammassa asemassa olevien mahdollisuuksia saada edes jalkaa oven väliin...

Mutta aina voi keskittyä hakemaan niitä määräaikaisuuksia, mitä on tarjolla. Mitä lyhyempiä, sitä vähemmän kilpailua.

Kaikkein lyhyimmät pätkät eivät tule koskaan julkiseen hakuun, vaan ne menevät useimmiten henkilöstöpalveluyritysten kautta. Siten kaikkein helpoin tapa Suomessa saada "mitä tahansa työtä", on ilmoittautua johonkin vuokrafirmaan (kukaan ei kiellä ilmoittautumasta useampaan yhtä aikaa - myös nollatuntisopimuksia voi olla useita yhtä aikaa), ja vakuutta rekrytointikonsultti omasta motivaatiosta tehdä oikeasti mitä tahansa, miten lyhyissä pätkissä tahansa.

 

[hege]

@Vaughan: Varmaan näin jos työtehtävä/nimike on täsmälleen sama. Jos sitten haetaan vaikka automaatioinsinööriä ja palkataan hakijoista määräaikainen projekti-inssi tämän automaatioinsinöörin lisäksi niin asian ymmärtääkseni pitäisi olla ok. Tietenkin työnkuvauksen pitää tällöin olla todellinen ja vastata sitä mitä oikeasti tehdään ja sen taas vastata määräaikaisuuden perusteita. Tuo oli mielenkiintoinen juttu, että oma halu ei riitä määräaikaisuuden perusteeksi.