Eikö tämä ole vähän kaksiteräinen miekka? Työmarkkinat ovat tällä hetkellä pahassa epätasapainossa. Tunnen jo itsekin aivan liian monta ihmistä, joita koulutetaan jatkuvasti ja tutkintoja on kuin tilkkutäkkiä. Pahimmassa tapauksessa tutkinnot ovat jääneet kesken ja kaikki ovat vähän kesken, kun ihmiselle on jossain vaiheessa valjennut, että tällä tutkinnolla ei oikein pääse kiinni töihin. Itsekin olen kiertänyt koko työurani (kohta 10 vuotta) erilaisissa tehtävissä, jotka ovat mahdollisimman kaukana siitä, mihin minut on koulutettu. Se turhauttaa aika paljon yrittää opiskella tutkintoa esim. yliopistossa huomatakseen, että sillä ei välttämättä ole toivoakaan saada töitä.
Osittain tosin syytän itseäni: olisin voinut ymmärtää saman asian jo 10 vuotta sitten ja opiskella määrätietoisemmin ja järkevämmin - kaikilla mittareilla. Katson siis itse, että minä olen tehnyt merkittäviä virheitä opinnoissani, joista joudun maksamaan. Toisaalta tehtäviä, joihin minä mielestäni olisin parhaita hakijoita, vilisevät hakijoita, joilla on paljon korkeampi / arvostetumpi tutkinto ja tältä osin he syövät minut hengiltä hakuprosessin alkuvaiheessa. En siis pääse edes haastatteluun vaan pelkillä papereilla en ole jatkossa.
Tällä hetkellä teen työtä, johon minua ei ole mitenkään koulutettu, mutta palkka & kannustimet ovat paremmat kuin koskaan aikaisemmin ja suunnittelen mahdollisimman pitkään pysyä nykyisessä työssäni, jos se vain on mahdollista. Kyvykkäiden ihmisten löytäminen ei mielestäni ole se suurin ongelma vaan se, että ihmiset, jotka aiemmin ovat palkkautuneet parempiin paikkoihin ovat nyt hakemassa töitä, jotka ovat perinteisesti kuuluneet kouluttamattomille. Tämä siirtää koko haitaria alaspäin ja tekee aivan alimmalla tasolla työn tarjonnan heikoksi.
Työelämä vaatii merkittäviä uudistuksia, jotta ihmisiä koulutetaan järkevillä ajoilla sellaisiin tehtäviin, joissa on oikeasti töitä tarjolla. Pitkät yliopistotutkinnot alkavat olla historiaa, koska työtilanne voi tuossakin ajassa muuttua aivan toisenlaiseksi. Kun tilanteet muuttuvat, hyvästäkin tutkinnosta saattaa kadota kaikki ennen kuin olet päässyt edes yrittämään. Työelämän & koulutuksen avoimempi yhdistäminen ja vuoropuhelu on aivan keskeistä. Pitää pystyä kouluttamaan riittävästi oikeisiin tarkoituksiin ja yritystenkin pitää sitoutua siihen porukkaan, jota töihin koulutetaan. Monta monta haastetta. Sanoisin, että opintoajat ovat aivan liian pitkät ja erityisesti yliopistopohjaisiin töihin on saatava pakollista työssäoppimista mukaan, jotta avaimet työelämään ovat jo käsissä opintojen aikana.
Itse ainakin olen todennut, että tyypilliset alat kuten vaikka kauppa- ja asiakaspalvelu ovat opintojen ohessa lähinnä sellainen työura, joka ajaa ojasta allikkoon. Tuolla alalla operoinnista on monessa muussa paikassa varsin marginaalisesti apua, joskin siitä hieman rahaa saa. Varsinaisen uran tekeminen tuollaisilla aloilla on hankalaa & kuluttavaa, koska parhaillakin on hyvin vähän etenemissuuntia siellä. Pahimmillaan teet näitä töitä huomattavasti opintojen aikana kunnes opintojen loppuvaiheessa huomaat, että siellä sinulla ei tule olemaan uraa ja muuta työkokemusta ei ole. Itse tipuin tällaiseen välimaastoon ja oli aika opettava kokemus.