Minä olisin vielä jonkin aikaa sitten ottanut kiljuen vastaan tuollaista työtä, mitä kuvailet. Pääsin kuitenkin onneksi tähän lähelle töihin ja siellä ollaan pienessä urapolun alkupäässä. Katsotaan, kuinka tämä lähtee sujumaan.
En osaa ottaa erityisesti juuri sinun edustamaasi alaan kantaa, mutta esimerkiksi kaupan alalta minulla on henkilökohtaisesti aika pitkä kokemus ja uskallan tässä kohtalaisen julkisestikin jo sanoa mielipiteeni vähittäiskaupan toiminnasta. Työntekijöillä on aivan KARMEA palkka, mutta karmean palkan päälle lyödään usein vielä aivan karmeat työajat ja työnantajan intressi käydä keskustelua työvuoroissa on koko 2000-luvun laskenut kuin lehmän häntä. Työnantaja kaupan alalla ei useinkaan käy minkäänlaista neuvottelua työajoista työntekijän kanssa.
Kaupan alalla työajat kuitenkin ovat jokseenkin hyväksyttävissä, koska se on aika normaalia maalaisjärjellä, että työntekijät ovat töissä, kun muut eivät siellä ole. Kun 90 % massista tehdään toimistotuntien ulkopuolella on selvää, että silloin siellä on myös eniten kapasiteettia käytössä. Työajat ovat jokseenkin hyväksyttävissä, mutta kaupan alan löysä TES mahdollistaa työnantajalle automatisoidut vuorot, joissa työntekijöitä sen enempää miettimättä sijoitellaan miten sattuu järjestelmiin. Itse jouduin taistelemaan vuosia siitä, että sain opetettua pomolleni, että jos opintonipäiväni kaupungissa päättyy klo 14:45 niin minä en voi aloittaa toisessa kaupungissa sijaitsevassa myymälässä töitä klo 15:15. Tämän järjestäminen oli "haaste", joka jatkui jatkui ja jatkui. Asiakaspalvelijat kaupan alalla eivät edes ole minkään järkevän vuoro-TESin piirissä vaan töitä heitellään miten sattuu: ilta, aamu, päivä, ilta, aamu ja edellinen vuoro saattaa päättyä illalla klo 22:30 ja seuraava alkaa aamulla 5:30. Siinä ei paljoa naurata - nuoria laitetaan tekemään tätä välillä viikkoja putkeen ja levitellään käsiä, kun nuoretkin vaipuvat työuupumukseen kesän lopussa.
Ja kaupan ala kohtelee kaikkia työntekijöitä tältä osin perin samalla tavalla: jos sinulla on erityistoiveita (harrastuksia, jotka vaativat paikan ja ajan) niin niistä kehotetaan luopumaan. Työntekijän työtunnit voivat vaihdella jopa kuukauden sisällä välillä 10 tuntia / viikko ja yhtäkkiä tarjolla onkin 37,5h per viikko. Järjettömän erot työpäivien pituuksissa ja viikkojen sisällä ja näistäkin sanottaessa yleensä vedotaan työntekijän heikkoon asenteeseen ja haluttomuuteen asettaa työpaikka kaiken muun edelle. Ihmiset väsyvät tähän aika nopeasti.
Ja juuri kun tietää tuon kaupan alan sitä kysyy itseltään, miksi nuoret aina menevät sinne töihin? Miksi minäkin menin? Ja miksi tajusin VASTA vuosia myöhemmin, että se oli huonoin mahdollinen ratkaisu? Olen ollut alle kuukauden toisessa työssä ja minulla on parempi olla töissäni kuin koskaan. Se on aika uskomaton fiilis. Normaalit asiat sujuvat, työvuorot ovat JÄRKEVIÄ ja niistä joustetaan.
