Töiden maistuvuus?

[Sonic Empire]

Nojoo. Eipä tuota puhelinpalvelua ole kuin puolet päivästä. Ja joka kolmas viikko ollaan vain varalla.

Aika erilaista tämä homma on, mitä alunperin tästä kuvittelin. Työ ei ole läheskään niin jäykkää ja muodollista vaan aivoja saa todellakin käyttää. Lisäksi kun muistaa, että omien ratkaisujen takana on jonkun yrittäjän vakuutukset ja talous.

 

[Uleåborgir]

Raksalla on nastaa!

Kuten tuonne ylemmäs kirjoitin, nykyinen työ maistuu. Mutta jos tässä ketjussa sallitaan aikaisempien töiden maistumisesta kertominen, olen kirjoittava niistä.

Rakennusteollisuuden apumiehen pestissä duunaaminen lienee monelle jatkoaikalaisellekin tuttu homma. Tehtävien kirjo on sangen laaja, ja monet noista tehtävistä puristavat tekijästään hikeä ja vitutuksen kyyneliä.

Otetaan esimerkiksi piikkaaminen eli iskuporakoneella suoritettava betonipinnan muokkaaminen. Karmeimmillaan tämä työ on kuumissa ja pimeissä olosuhteissa varsinkin jos muokattava pinta on pystysuorassa seinässä tai katossa.

Olin eräänä kesänä vuonna 2001 piikkaamassa putkimiehille reikää betoniseinään. Telineet eivät yltäneet niin ahtaassa paikassa (pannuhuone) läheskään niin korkealle, että olisin voinut piikata ergonomisesti. Käsiä piti pitää koko ajan ylhäällä, iskuporakone painaa sellaiset 10 kg, ja silmiin satoi kivimurskaa mikäli kävi niin hyvä tuuri että terä osui johonkin. Siinä hommassa nimittäin tuli oltua väkisin sokkona; jos piti suojalaseja ne huurtuivat välittömästi ja jos ei pitänyt, silmiin tuli sitä em. murskaa.

Pölyäkin tuo työ tietenkin tuotti. Kuumassa pannuhuoneessa hengityssuoja naamassa hengittäminen oli sangen tuskastuttavaa. Mutta jos sen otti pois, tuli nenästä mustaa räkää ja yöllä ei voinut nukkua yskän vuoksi.

Tuo reikä oli lopulta aika lyhyt ja kapea, mutta sen tekemiseen meni viikko. Mestarikaan ei käynyt paikalla kuin harvoin. Oli kai naamani niin norsunvittuna ettei uskaltanut...

Ja palkka oli aivan helvetin huono. 47 mk/tunti.

 

[mjr]

Jaaha, tätä sydäntäsärkevää tilitystä voisi suorastaan kirjoittaa Uneton yö -ketjuun. Nyt tulee täyteen jo 7 vuotta IT-alalla: historianopinnot eivät sentään johtaneet mäkkäriin (joskin ruoan valmistaminen ja myyminen ovat kyllä mielestäni huomattavasti merkityksellisempiä toimintoja kuin IT-palveluiden tuottaminen). Nyt alkaa veto olla melkoisen kova pitkiin näköaloihin - kirjoittamiseen, kirjallisuuteen, historiaan. Olen ollut sinänsä ok alueellani, joka ei juuri vaadi muuta kuin tehokasta kommunikaatiota, nopeaa informaation omaksumista ja paineensietokykyä. Alkaa vain tuntua vuosikausia jatkuneen stressin jälkeen, ettei enää löydy sitä vääntövaihdetta, joka hommassa tarvitaan. Sen puuttumisen myös huomaa ympäristö nopeasti, mikä ei näkymänä suuresti houkuttele. Toisaalta tässä taloudellisessa tilanteessa ei näytä mitenkään olevan mahdollista vaihtaa järjellisimpiin hommiin (joista tietysti maksetaan paljon vähemmän), enkä edes tiedä jaksaisinko niitäkään jos en edes tätä triviaalia sontaa. Notta tälläistä itkua täältä kaikuu töiden maistumisen suhteen.

 

[ApZu]

Kuten tuonne ylemmäs kirjoitin, nykyinen työ maistuu. Mutta jos tässä ketjussa sallitaan aikaisempien töiden maistumisesta kertominen, olen kirjoittava niistä.

Rakennusteollisuuden apumiehen pestissä duunaaminen lienee monelle jatkoaikalaisellekin tuttu homma. Tehtävien kirjo on sangen laaja, ja monet noista tehtävistä puristavat tekijästään hikeä ja vitutuksen kyyneliä.

Otetaan esimerkiksi piikkaaminen eli iskuporakoneella suoritettava betonipinnan muokkaaminen. Karmeimmillaan tämä työ on kuumissa ja pimeissä olosuhteissa varsinkin jos muokattava pinta on pystysuorassa seinässä tai katossa.

Olin eräänä kesänä vuonna 2001 piikkaamassa putkimiehille reikää betoniseinään. Telineet eivät yltäneet niin ahtaassa paikassa (pannuhuone) läheskään niin korkealle, että olisin voinut piikata ergonomisesti. Käsiä piti pitää koko ajan ylhäällä, iskuporakone painaa sellaiset 10 kg, ja silmiin satoi kivimurskaa mikäli kävi niin hyvä tuuri että terä osui johonkin. Siinä hommassa nimittäin tuli oltua väkisin sokkona; jos piti suojalaseja ne huurtuivat välittömästi ja jos ei pitänyt, silmiin tuli sitä em. murskaa.

Pölyäkin tuo työ tietenkin tuotti. Kuumassa pannuhuoneessa hengityssuoja naamassa hengittäminen oli sangen tuskastuttavaa. Mutta jos sen otti pois, tuli nenästä mustaa räkää ja yöllä ei voinut nukkua yskän vuoksi.

Tuo reikä oli lopulta aika lyhyt ja kapea, mutta sen tekemiseen meni viikko. Mestarikaan ei käynyt paikalla kuin harvoin. Oli kai naamani niin norsunvittuna ettei uskaltanut...

Ja palkka oli aivan helvetin huono. 47 mk/tunti.

Läpivientireikien piikkaus kattoon alhaaltapäin roks!!!!!!!!!!!!!! Mä arvostan sua....Tosin itse neuvottelin suoraan itselleni tuplapalkan siitä hommasta. (sain jopa huntin per tunti, ku kukaan muukaan ei sitä halunnut tehdä ja oli kiire).

Toinen todella vittumoinen homma on mattorullien (paino 50-250 kiloa), siirtäminen rappusia pitkin neljänteen kerrokseen. Perkele kun sitä kurottajaa ei voinu hommata, millään sinne työmaalle. Suosittelen raksaa kesätyöpaikaksi, mikäli tykkää miehisestä elimestä tuossa otsan kohdilla.

Kolmas ei-nii-raskas,mutta vittumoinen homma on märän lasivillan käsittely.Ai saatana kutitti ja vitutti.

nimim. Kokemusta löytyy

 

[MouseInTheHouse]

Periaatteessa työt maistuvat mutta...

Olen ollut elämäni aikana neljän eri työnantajan palkkalistoilla. Olen aina halunnut elättää itseni, yhteiskunnan varoilla en ole halunnut enkä onneksi ole toistaiseksi joutunutkaan elämään. Ymmärrän kyllä että kaikilla ei ole vaihtoehtoa mutta jääräpäisyydellä ja sitkeällä yrittämisellä olen aina saanut töitä.

Ensimmäinen työ oli ihan mielenkiintoista, varsinkin kun vastuuta lisättiin säännöllisin väliajoin. Mutta 90% työ"kavereista" oli minua 20-40 vuotta vanhempia naisia... Aina saadessani uusia vastuualueita, alettiin selän takana puhumaan "reittä pitkin"- paskaa ja loppuaikana minua suorastaan syytettiin muiden virheistä. Lisäksi pomona oli vanhempi herra, joka johti ko. paikkaa "hajoita ja hallitse"- periaatteella. Kolme vuotta jaksoin kuunnella paskan jauhamista ja syyttelyä mutta sitten piuha katkesi, irtisanoin itseni.

Toisella työpaikalla muutama vuosi myöhemmin oli hieman samanlainen ongelma. Tosin 90% työ"kavereistani" oli miehiä ja ne loput 10% 45-65- vuotiaita naisia. Sama show. Tosin paskaa ei jauhettu työtavoistani, päinvastoin. Mutta kun tein töitä sekä siviilimiesten että harmaapukuisten kanssa, niin olin milloin "selänpesijä saunailloissa" tai "huorahtavasti pukeutunut". Ja taas lopetin työt. Ja menin kouluun. Totesin että koulutan itseni sellaiselle alalle, josta maksetaan ainakin kunnolla, silloin kaiken maailman elämäänsä kyllästyneiden akkojen puukotusta on ainakin helpompi sietää ;) Nähtäväksi jää...

 

[teemu_s]

Vakuutusalalla duunit maistuu. Tai no, olen ollut alalla huimat 4.5 kuukautta mutta vielä ainakin tuntuu kivalta. Ei oikeastaan yksikään päivä ole samanlainan, koska puhelinpalvelussa jokainen asiakas on erilainen tapaus.

Hommahan on yrittäjävakuutusosastolla, tittelinä YEL-vakuutus- ja maksuyhteyshenkilö. Suosittelen, jos joku joskus miettii tätä alaa.

"Eikö ne siellä saatanan puhelinpalvelussa/lajiosastolla näe kokonaisuutta?!! Voi perkeleen perkeleen tollot ja omaan napaan tuijottajat!!"

Nimim. kenttämies

Tervetuloa alalle. Itse olen siis kentän puolella eräässä vakuutustalossa. Opeteltavia asioita on riittänyt tähän päivään asti ihan kiitettävissä määrin. Työajan saa määrätä itse mutta itsekuri on tärkeää ihan oman elannonkin ansaitsemisen vuoksi.

 

[duud]

Läpivientireikien piikkaus kattoon alhaaltapäin roks!!!!!!!!!!!!!! Mä arvostan sua....
Suosittelen raksaa kesätyöpaikaksi, mikäli tykkää miehisestä elimestä tuossa otsan kohdilla.

Kolmas ei-nii-raskas,mutta vittumoinen homma on märän lasivillan käsittely.Ai saatana kutitti ja vitutti.

nimim. Kokemusta löytyy

Tottapa veliset juttelette. Itse ainakin tuollaisten hommien jälkeen aloin arvostamaan opiskelua ja siistiä sisähommaa. Jonkin aikaa siinä meni samalla duunia tehdessä ja perhettä elättäessä, mutta voin sanoa sen kannattaneen. Talvisella raksalla tosiaan tietää tekevänsä.

-duud-

Edit:

Nykyinen työni ei tällä hetkellä todellakaan maistu. On ihan liian paljon projekteja, joita pitäisi samaan aikaan tehdä. Tuntuu, että kellosta tunnit loppuvat kesken. Vituttaa tehdä hommat ajan puutteen takia puolivillaisesti. Enkä varmasti ole ainoa joka noin ajattelee. . . Olen tosin aika tylyn linjan ottanut hommissa tuossa suhteessa. Saapas nähdä kauanko tarvitsee enää räpeltää. . . .

 

[Uleåborgir]

Toinen todella vittumoinen homma on mattorullien (paino 50-250 kiloa), siirtäminen rappusia pitkin neljänteen kerrokseen.

---

Kolmas ei-nii-raskas,mutta vittumoinen homma on märän lasivillan käsittely.Ai saatana kutitti ja vitutti.

Älä muuta viserrä... Ensimmäisen noidannuolen selkääni sain juuri mattorullan nostamisen yhteydessä. Sen jälkeen onkin selkä paukkunut vähintään 3 kertaa vuodessa, tälläkin hetkellä on Sirdalud-kuuri päällä kun perjantaina jälleen nitkahti. Raksa sopiikin parhaiten vahvaselkäisille ja tyhmille miehille niinkuin vanhemmat rakennusmiehet itse sanovat.

Lisäisin vielä suivauttaviin hommiin metallipintojen käsittelemisen rahina-kivellä, siinä katsotaan onko miehellä sisua! Peltikatoilla suoritettava lumitöiden tekeminenkin vaatii tekijältään nöyrää urheutta. Betonin/laastin kärrääminen kapeita lankkuteitä pitkin ei sekään ole kaikkein hupaisinta hommaa varsinkaan kun lasti kaatuu.

Asia erikseen ovat äänet. Niitä raksalla saa kuunnella himoonsa. Yksi ihanimmista soundeista syntyy kun sähkömies sirkkelöi niitä saatanan alumiinikouruja.

 

[Mielikuvitushahmo]

Meikäläiselle hommat maistuu kyllä. Lähes uskomaton onni kävi, että se ala ja se firma mihin halusin, otti meikäläisen töihin juuri sillä hetkellä, kun kaikki meinasi todella kaatua päälle. Olen nauttinut jokaisesta työpäivästä kyseisessä firmassa.

Aikaisemmin on tullut tehtyä lähinnä rakennusaputöitä ihan laidasta laitaan, sekä maalaushommia, mutta niissä tuntui toisinaan siltä, että eikö tää päivä perkele ikinä lopu.

 

[RtSn]

Pakko maistua, nimittäin nykypäivänä saa olla onnellinen että on töitä ja etenkin vakitöitä. Oman kolmivuotisen opiskelualan hommissa ollaan, missä on käynyt iso säkä sillä alalle on tunkua ja vaikea päästä sisään.

Töissä ollaan sisätiloissa mistä edelleen iso plussa. Tämmöisinä pakkaspäivinä ei kiinnostaisi olla missään rakennushommissa töissä ulkona, missä oikeilla kamppeilla jäätyy silti. Hyvää liksaa - ainakin omasta mielestäni - suhteutettuna töiden raskauteen saa työt maistumaan hyvältä. Tähän asti.

 

[pernaveikko]

Ensimmäistä päivää vielä tunti jäljellä. Työajat ovat toki joustavat ja saldopankki on, mutta sen verran tässä vielä lueskelen isoa kasaa pääsääntöisesti tärkeää materiaalia.

On se vaan huikea tunne vihdoinkin olla oikeassa toimistossa ja oikeassa työssä. Tulevia työtehtäviä ehdittiin jo käydä melko kattavasti, vaikka tietenkin pintapuolisesti läpi. Kaikin puolin mielenkiintoista ja jonkun sortin haastetta ja ongelmaa tiedossa. Kuten jo aikaisemmin ketjuun kirjoitin, niin uskoisin tämän tosin muuttuvan melko yksinkertaisesti, kun kunnolla pääsee sisään. Se on tässä vaiheessa kuitenkin täysin sivuseikka, motivaatiota kyllä riittää. Puitteet ovat loistavat, juuri sellaiset kuin olen toimistosiivouksessa ja ikkunanpesukeikoilla nähnyt. Henkilöstöetujakin on jotain pientä, esimerkiksi mökki lapissa ja toinen etelässä. Sen kuin vain varaa, hinta on olematon.

Minä en moppaa tai mene raksalle enää ikinä ja se tekee elämänlaadulle ihmeellisiä asioita.

 

[ZOOM]

Pääasiassa nappaa, mutta omaa tyhmyyttäni ja ahneuttani (asunto+autojenlainat) olen nyt viimeisen viiden viikon ajan tehnyt sellaista 70-75 viikkotyötunnin tahtia, joka alkaa pikkuhiljaa käymään voimille.
Lääkärin työ on melko monipuolista, joka usein kompensoi pahinta työvitutusta.

Ensi viikko vielä ja sitten Tahkolle laskemaan.

 

[Gellner]

Onnea vaan pernaveikolle uudesta työstä.

Itse olen melko vittuuntunut duuniini. Siisti sisätyö kyllä on kyseessä mutta ei lainkaan motivoiva. Työssäni en pääse ollenkaan näyttämään osaamistani, vaan työnkuvani on hyvinkin rutiininomaista.

Esimiehet ovat ihan, mutta palkkaus tökkii. Siirryin vastuullisempaan tehtävään marraskuussa, ei puhettakaan että se näkyisi palkassa. V-mäistä, että vastuu lisääntyy mutta palkka pysyy samana. Jos tästä vielä koittasi ylöspäin tai toisiin tehtäviin niin palkka tulisi laskemaan, kun kannustepalkkiot ja muut lisät tipahtaisivat pois. Fiksua. Tämä tietenkin jarruttaa kehitystä firmassa, kun astetta parempiin hommiin voivat hakea ne, joilla on siihen varaa.

Tuntuu että koko ajan mennään huonompaan suuntaan. Kenties pieneltä kuulostava harmistuksen kohden, mutta enivei ketuttaa kun vesiautomaatti vietiin pois. Kiva sitten lämmintä kraanavettä juoda. Palaverien ja koulutusten suhteen tuli uusi käytäntö. Enää ei firma tarjoa kahvia tai pullia, vaan vettä on litkittävä. Istu siinä sitten viisikin tuntia palaverissa, kun vatsa pitää hirveätä mörinää.

Työni on vuorotyötä ja sekös rassaa. Öisin ei sentään tarvitse olla töissä mutta kyllä se tekee gutaa, kun edellisenä iltana pääsee 22:00 töistä ja seuraavana aamuna on oltava duunissa seiskalta. Ennen työvuorot sai tietää kolme viikkoa etukäteen, nyt vain kaksi viikkoa ja aina viikon vuorot kerrallaan. Hankala suunnitella omia menojaan kun ei yhtään tiedä milloin on töissä ja milloin vapaana, mikä viikonloppu on vapaa ja mikä ei. Nyt sitten idioittimaisin juttu on se että vapaapäivät eivät aina sijoitu peräkkäin. Vapaata voi olla samalla viikolla esimerkiksi keskiviikko ja sunnuntai. Ennen vapaat olivat aina peräkkäin, nyt vain piipitetään, että peräkkäisiin vapaisiin pyritään, mutta aina se ei ole mahdollista. Miksiköhän se oli ennen mahdollista...

Osastollani on jonkun verran määräaikaisia. Heille sopimus tehdään aina kuukaudeksi eteenpäin. Parillakin duunikaverillani määräaikaisuus on kestänyt jo kolmatta vuotta, aina kuukaudeksi kerrallaan soppari. V-mäistä.

Huh, tulihan avauduttua.

 

[Helmut Steiger]

Laitetaanpa lisää keskustelun siementä aiheesta "töiden maistuvuus" ;)

http://www.voima.fi/content/view/full/617

Henk.koht olen vähän sitä mieltä, että Jouko S on ainoastaan poleeminen feikki...sehän on kuulemma taas töissä!

 

[Rinoa]

Työt periaatteessa maistuvat. Vahingon kautta aikoinani kiinteistöalalle eksyin, enkä päivääkään vaihtaisi pois (okei okei.. vaihtaisin, mutta.. ) Työtehtävät ovat mielenkiintoisia ja joitakin aivan loistokkaita työkavereita on myös sattunut tuohon lähietäisyydelle. Mutta sitten tulee se mutta.

Palkka on syvältä ja johtoportaalta on turha kuvitella kuulevansa palautetta työstään koskaan jollet ole tehnyt vähintäänkin pilkkuvirhettä. Saattaa kuulostaa pieniltä rutinoilta ihmiseltä jolla kuitenkin on vakituinen työpaikka, mutta tuonkaltainen käytös on pitkän päälle todella rasittavaa. Oikein ajoittain ärsyttää se, että on hemmetin hyvä työssään ja on kotiutunut jo tähän firmaan ja yhteistyökumppaneihin, lähteminen olisi niin paljon helpompaa.

 

[julijussi]

Jyrkkä, nousujohteinen ura menossa, mutta palkka ja esimiesten arvostus laahaa perässä. Välillä on hiukan motivaatio-ongelmia singahtaa töihin lauantai-iltapäivänä 5 minuutin varoajalla tai tehdä järkiään 10-12h työpäivää. Lupaukset ovat suuria mutta konkretia puutuu.

 

[pernaveikko]

Välillä on hiukan motivaatio-ongelmia singahtaa töihin lauantai-iltapäivänä 5 minuutin varoajalla

Kuinka kauan joudut olemaan? Voiko pienessä maistissa mennä?

 

[julijussi]

Kuinka kauan joudut olemaan? Voiko pienessä maistissa mennä?

Parin oluen jälkeen singahdin suoraan jäähallista kuudeksi tunniksi työmaalle. Kukapa siellä viinanhajuista hengitystä haistelee kun koko muu talo viettää ansaittua vapaapäivää. Osittain olen kyllä oman "strategiani" vanki, olen vapaaehtoisesti jäänyt tekemään pidempää päivää mikäli on ollut tarvetta ja haalinut vastuita enemmän kuin ehtisin normaalina työpäivänä tekemään. Koetan tehdä itsestäni ns. korvaamattoman ja sitä kautta edetä uraportaita eteenpäin, komitmenttia nähkääs. Luultavasi kilahdan henkisesti parin vuoden päästä tai minut pistetään pihalle ensimmäisten joukossa kun on aika vähentää väkeä.

 

[Bone]

Olisi kiva tietää mitä työtä pernaveikko tekee? Ei ainakaan raportoi Salattuja elämiä...

Nojoo, itse kyllä viihdyn työssäni. Yksikään päivä ei ole samanlainen. Viime viikolla tein kauhealla kiireellä tilauksia, puhuin useita kymmenien minuuttien puheluita, selvitin ties monta asiaa.
Tällä viikolla olen ehtinyt lukemaan monenmonituista ketjua Jatkoajasta, surffaamaan netissä. Ajan tappoon ei ole tarvinnut lähteä onneksi. Aina jotain homma kehittää sitten.

Palkka on nyt ihan kohtuullinen, ensimmäistä kertaa palkasta jää jotain käteenkin. Omilla näytöilläni olen nostanut palkkaani reilussa vuodessa 500 euroa ylöspäin. Mm. tuuraamalla firman tj:tä kesäloman aikana ja pitämällä firman pystyssä samaan aikaan.

Työympäristö on ihan hyvä, pieni firma. Muut työntekijät ihan asiallisia.

 

[sampio]

Joo. 11:een asti lähinnä venyttelin kikkeliäni, puolilta päivin tuli pikkuduunia, sitten söin ja lueskelin Jatkoaikaa. Kohta pitäisi taas alkaa hommat, siinä meneekin loput työpäivästä. Turhauttavaa ajan tuhlausta, ja vielä pienellä palkalla. On se.

 

[bisnesman]

- Aamulla pitää herätä tekemään hommia tunniksi, loppupäivän voin tehdä omaan tahtiin mutta virastoaika on oltava työpisteessä.

Saan hoidettua hommani neljässä tunnissa vaikka olen ottanut jo lisäduunia. Ehkä joku toinen joutuisi käyttämään sen 8 tuntia omalla työtehollaan. Pitäisi opetella mukatehokkaaksi konttorirotaksi? ;)

- Harjoittelupalkan neuvottelin 1/3 siitä mitä vakiotyyppi saisi.
Ok, harjoittelu on harjoittelu ja osa jengistä ei meinaa saada edes paikkaa. Palkasta puhumattakaan.


Kaiken takana on toivomus työllistyä isossa yhtiössä. Jos keväällä ei lyödä uutta pahvia kouraan (haastavampaan tehtävään), olen heräillyt varhain aamulla tappamaan aikaa pilkkahinnalla. Ja siinä sivussa hoitanut yhden ihmisen työpanoksen paperinpyörittelyssä.

Toisaalta olen ollut työttömänä ja etsinyt töitä niin kauan ettei nyt auta valittaa kun hommia on. Nälkä ja ahneus vaan kasvaa syödessä ja siinä tulee kyseenalaistettua asioita kuten Helsingistä Espooseen matkaamista joka päivä :)

 

[Iceman]

Ei nappaa ei

Tänään saavutettiin kriittinen piste ja annoin itselleni aikaa puoli vuotta uuden duunin hommaamiselle.

Nykyiset hommat kiinnostavat yhtä pitkälle kuin jaksan pianoa heittää ja teen työtä jonka merkitys on päässyt hämärtymään: tarjoillaan liukuhihnalta laastareita ja antibiootteja tauteihin joita pitäisi tutkia syvemmin ja kokonaisvaltaisemmin jotta ensiavun suunnattomasta määrästä päästäisiin pysyvämpiin ratkaisuihin.

Lisäksi huomasin olevani jonkun verran sivussa siitä mikä on ominta osaamistani ja joka päivä jään sen alueen tietotaidosta jälkeen, ylimääräinen itseopiskelu tuntuu olevan tavattoman vaikeaa kun on tehnyt mieltäpuuduttavia töitä pitkän päivän - melko heikolla korvauksella.

Noh, tulipahan viilattua CV kuntoon ja nakattua ensimmäiseen kiinnostavaan hommaan. Hommat eivät maistu mutta tehtävä on kunnes parempaa löytyy tai henki irtaantuu ruumiista. Mieluummin ensimmäinen vaihtoehto kuin jälkimmäinen.

 

[fullkelson]

Täytyypä taas palata tähän aikanani avaamaan ketjuun.

Eipä ole pahemmin muutosta tapahtunut täällä päässä. Kehittämiskeskusteluja on käyty, toimitusjohtajalle on avauduttu, ja työtehtävien suhteen alustavasti sovittu linjauksia miten hommia ja töitä lähdetään kehittämään jne. Palkkaukseenkin on sovittu tulevan muutoksia aikaisintaan kesään mennessä yms. Reilu kuukausi on tuosta nyt aikaa ja sanoisinko jopa ettei mitään konkreettista ole tapahtunut. Luulenpa ettei asioihin ole tulossa sen kummempia muutoksia, puheeksi vaan taitavat jäädä... eli eipä työt maistu sen kummemmalta kuin ennenkään.

Asia mikä taas nostaa omaa fiilistä on se, että hain tässä uusiin hommiin ja kuinka ollakkaan olen haastattelurupeamassa edennyt monta etappia, jopa viimeiseen vaiheeseen asti! Mahdollinen uusi työnantaja kutsui vielä viimeiseen haastatteluun, jonka jälkeen päätöksiä on luvassa. Jännä asia sinänsä, mutta nykyiset hommat osaa kyllä ottaa paljon rennommin, kun jotenkin jo pitää varmana sitä että tämä uusi homma napsahtaa kohdalle. Tietysti sitten jos ei napsahdakaan, niin saa nähdä millainen hermoromahdus on luvassa.

Tässä jo mietityttää, miten mahdollisen irtisanoutumisen toteuttaisi. Siltojen polttamista tietenkin vältetään, mutta työnantajan suhtautumista on vaikeahko ennakoida...

 

[Troy]

Näin talviaikaan ei meinaa hommia välillä oikein riittää ja silloin meinaa pistää vähän vituttamaan töissä toimettomana istuminen. Vähän voi tietysti päivää lyhentää aina, mutta ei sitäkään nyt ihan järjettömästi viitsi tehdä. Pitää vaan yrittää keksiä hommaa. Kevään edetessä ja kesän koittaessa töitä sitten riittääkin ihan sopivasti ja elämä hymyilee myös duunissa. Ensi talvena varmasti tulee pidettyä lomaa hiljaisimpaan aikaan, koska silloin on lomiakin kertynyt varmaan eri malliin kuin nyt.

 

[Deke]

Nyt olen työharjoittelussa ollut huikeat 9 päivää ja olen 99% varma siitä, että minusta ei ikinä sähkömiestä ole tulossa. Eihän työharjoittelu paljoa oikeasta työstä kerro kun kaikki paskahommat tulee juuri minulle mutta eipä nuo muutkaan työt niin kiinnostavilta näytä.

Selvästi tarvitsisin työtä joka tehdään sisällä toimistossa mutta en oikeen tiedä mitä kun ei sihteerin hommat niin houkuttelevilta kuulosta ja koulutustasoni on mitä on.

Ja vähän edittiä tähän eli kesätyönä teen samaa työtä ja kyllähän se mukavaa loppupeleissä on kunhan pääsee vaan vähän tasokkaampaan firmaan.