Timi. kenelläkään, tuskin edes peellä, on tässä kysymyksen asettelussa ollut lähtökohtana se, että paskaisissa haalareissa mennään hakemaan myyntipäällikön virkaa. Kyse on kai enemmän siitä, onko joku pukukoodi tyohaastatteluissa tai muissa edustamisissa se ainoa mahdollinen. Ihminen joka on löytänyt oman tyylinsä on persoonallinen ja karismaattinen hakkaa kyllä työhaastattelutilanteessa väistämättä tasaveroisen hakijan, jollaisia mahtuu 13 tusinaan, jos näin ei ole, on jossain palkattu ammattitaidotonta väkeä työhönottoon. Yleensäkin kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä etu, mukaanlukien edustaminen, on jos henkilö on "kotonaan" itsensä kanssa suhteessa ympäristöön. Nämä tälläiset puhtaus ym. asiat kuuluvat ihmisen perushygienian piiriin ja tässä yhteydessä vaikuttavat saivartelulta vailla relevanssia. Enemmän kuin puku ja skraga, vaikuttaa varmasti henkilön kyky vuorovaikutteiseen kommunikointiin asiakaspalvelussa, tämä sisältää myös kyvyn vaistota, milloin poikkeavasti pukeutunut tai käyttäytyvä toimii niinkuin toimii kulttuurinsa, uskonsa tai jonkun muun hyväksyttävän motiivin vuoksi ja osaa siihen sopeutua.
Tämä antamasi esimerkki on totta, ei varmasti anna hyvää kuvaa yrityksestänne, mutta jos leikitään tätä leikkiä lisää, se keskinkertaisen pukukoodin omaava persoonattomuus ei anna yrityksestänne mitään kuvaa, eikä se ole tilanteena yhtään parempi. Sen sijaan siististi ja omintakeisesti pukeutuva itsestään tietoinen ehjä persoonallisuus jättää muistijäljen ja mielikuvan varmasti, persoona säteilee ei asu.
Txjokeri, Linnanjuhlissa ja muissa valtiollisissa tilaisuuksissa diplomaattikunta edustaa etupäässä maataan, perinteisine asuineen jnps. olisiko se millään tavoin ollut kunnioittavampaa, jos hän olisi saapunut tuohivirsut jalassa ja kontti selässä, leuku vyöllä heiluen, perkeleitä pärskien, kun ollaan kerran maassa maan tavalla.
Uskonto, taas on asia joka ei millään muodoin tunnusta maita tai rajoja, se tunnustaa vain uskoa, eikä muslimeillakaan ole yksinoikeutta ahdasmielisyydestä johtuvaan väkivaltään, vaan uskon nimissä tapetaan ja on tapettu ihmisiä vailla järjen hiventäkään kautta maailmansivu. Joten on kai luonnollista, että usko määrittää myös tapakulttuuria kaikkialla missä on ihmisiä, pitäen huolta siitä, että pieni piikki pistäväinen lähtee "vääräuskoiselle"ihan ystävällisenkin tapaamisen muassa, ainakin pyrkien viestimään, ettei tässä sentään mitään kalmukkeja olla vaan oikeauskoisia. Mutta kun asiat siirretään yhdentyvässä maailmassa arjen tasolle, ei työhaastatteluissa voikaan enää nojata hattu ym. muihinkaan pukeutumiskoodeihin, tuottavinta ja parasta halutaan rekrytoida ja saattaa olla, että se lipevästi hymyävä muslimi hakkaa mennen tullen sen luterilaisen puku päällä pönöttävän insinööri hartikaisen. Samoin moni suomalainenkin on usko- ja tapakulttuurissaan hylännyt perinteisen mallin, maailma muuttuu ja me sen mukana, oli halua tai ei. Myös islamin vaikutuksessa olevissa kulttuureissa koetaan ihan samoja muutospaineita, vaikka ei me täällä niihin osata edes huomiota kiinnittää.
Muutoin kun olen tämän ketjun lukenut, päälimmäiseksi on jäänyt jotenkin tuntu, että itse asia on tabu tai siitä ei osata tai haluta vaihtaa ajatuksia. Tämä on sääli.
Toinen huomiota kiinnittävä seikka on tämän koskaan et muuttua saa maailmankuvan takana poreileva huono itsetunto ja kateus, joilla erilaisuus kielletään ja pyritään johonkin valheelliseen yhtenäiskulttuuriin, joka meni jo kauan sitten, tulee siis mieleen, että edelleen kun muualla nähdään norsu, täällä pohditaan, että mitähän se minusta ajattelee, olenko pukeutunut oikein, lakki pois päästä ja sitten pitää kalauttaa tiukasti kantapäitä yhteen samalla kun kumartaa ja kättelee, näytänköhän tarpeeksi alamaiselta, saankohan tämän työpaikan