Tässä otsikossa ihmettelemme ja kyseenalaistamme perinteisiä tapoja

[Imhinen]

Todellakin huvittavaa lukea tätä ketjua, kun yksi nuori kapinallinen yrittää herätellä muita, kun samalla muut pysyvät kannassaan perustelemalla tapoja yhteisön näkökulmasta - eli kuinka yhteisön käyttäytyminen on muodostanut joitakin kirjoittamattomia ja "pyhiä" lakeja joita ei saa kyseenalaistaa ja jos kyseenalaistaa, omapa on valintansa...

Kapinoiminen tapoja vastaan on aina suotavaa, mutta erityisen suotavaa se on silloin kun tavoille ei ole olemassa hyvää perustetta. Pee on ottanut esimerkiksi hatun pitämisen päässä ruokaillessa, mikä ei mielestäni ole kuitenkaan tavoista turhimpia. Itse sanon noudattavani monia tapoja pääasiassa juuri "kunnioituksesta kanssaihmisiä kohtaan", tuon epämääräisen ja lopulta teoreettisessa tarkastelussa kestämättömän sanahirviön takia. Mutta se, että on ihmisiä jotka kyseenalaistavat näitä, kysyvät miksi, on aina ilahduttavaa.

Pyhiä lakeja ei ole, oikeastaan lakeja ei olekaan olemassa (noin näsäviisastellen). Lisäksi lait ja tavat eivät ole täydellisiä eikä niistä koskaan tulekaan sellaisia. Vain sillä tavalla, että joku ihminen joskus uskaltaa murtaa kanssaihmisten painostuksen, voidaan lakeja ja tapojakin lopulta muuttaa. Koska maailma muuttuu jatkuvasti, on siksi järjetöntä perustella tapojen tarpeellisuutta sillä perusteella, että ne ovat aina olleet ja toimineet.


Kuitenkin käytännön tasolla tavat - aivan kuten lait, kun nyt innostuin niitä keskenään rinnastamaan - ovat hyvin suositeltavia noudattaa.


-----

Jatkoaikaneitsyytensä voisi tietysti menettää hienomminkin, mutta antaa tämän jäädä merkkipaaluksi.

 

[Kaivanto]

Viestin lähetti Pee
Ilkeää, kun nimittelette minua ettekä kerro, mitä nimittelynne tarkoittaa, vaikka sitä eriksen pyydän... :(

Hmm, jos olet tosiaan heilunut netissä, miten se nyt olikaan, Jypin palstan alkuajoista lähtien eli vuositolkulla, etkä oikeasti tiedä, mikä on trolli, niin onpahan saavutus.

http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/nyysit/3.4.html#trolli

 

[Sisäliitin]

Viestin lähetti girlzilla
Minä en sitten keksi yhtäkään hyvää syytä miksi vanhat hyvät tavat pitäisi jostain syystä unohtaa? En sanoisi että on sairasta ottaa pipo pois syödessä, tai ylipäänsä sisätiloissa. Pipoa käytetään ulkona, ei sisällä. Pipo ei ole sisävaatteisiin kuuluva vaatekappale, joten en näe mitään syytä miksi sitä pitäisi syödessä päässä pitää.

Miten määrittelet sisävaatteen?
Miksi kenkiä ei välttämättä oteta pois syödessä? Eiväthän nekään kuulu sisävaatteisiin.

Onko jollain järjellistä selitystä miksi päähineen pitäminen syödessä olisi moukkamaista?

Vain sen takia että se kuuluu "hyviin" tapoihin?

 

[Pee]

Kiitoksia "Kaivannolle" "trolli"-sanan selventämisestä.

Jääkiekon keskustelupalstoille on tosiaan tullut kirjoitettua aktiivisesti jo yli seitsemän vuotta, mutta tuohon ko. sanaan ole törmännyt kuin vasta Jatkoajassa. Täälläkin vasta päättyneenä syksynä eli noin vuosi rekisteröitymiseni jälkeen.

 

[girlzilla]

Viestin lähetti kettu666
Miten määrittelet sisävaatteen?
Miksi kenkiä ei välttämättä oteta pois syödessä? Eiväthän nekään kuulu sisävaatteisiin.

Kyllä minä ainakin otan kengät pois kotonani, joten kotona syödessäni minulla ei ole kenkiä koskaan. Ravintolassa ja koulussa on niin likaiset lattiat että kengät ovat välttämättömät.

 

[Twite]

Viestin lähetti Designer
Jotta ymmärtäisit tuon asian, josta kerrot, ettet ymmärrä, niin tarvitsisit vähän tuntemusta siitä, mistä olen jo maininnut.

Voiko tuota enää selvemmin sanoa.

 

[dana77]

Viestin lähetti Pee
Olen kuullut, että virallisesti kyseinen kättelyrituaali johtuu siitä, että tällä tavalla ihmiset osoittavat toiselleen, ettei heillä ole asetta kädessä tjsp.. Sellaista selitystä en kuitenkaan ymmärrä, ja mielestäni kättely onkin todella juppimainen ja täysin turha tapa! Pelkkä nimien kertominen riittäisi!

Myös hymyily "perustuu" kuulemma siihen että siinä näytetään hampaita toiselle eli esitetään että nämä ovat minun aseeni, mutta minä en niitä käytä sinua vastaan. Koko touhu voitaisiin hyvin lopettaa. Pelkkä pokerinaama riittäisi ja sen voisi todeta että nyt huvittaa, mikäli tarvetta ilmenisi.

Samoin keskisormen näyttö on turhaa vittuilun eleenä on turhaa, ei keneltäkään enää pitkään aikaan ole leikattu sormia poikki, jotta he eivät voisi jousipyssyllä ampua. Pelkkä homoksi haukkuminen riittäisi.

 

[Brett]

Tuosta hatun poisottamisesta ruokailun yhteydessä vielä sen verran, että vaikkei minua haittaa yhtään jos joku pitää jotain päähinettä syödessään, niin omassa päässä se tuntuisi todella epämiellyttävältä syödessä (tuntuu muutenkin kyllä). Vaatteiden epämiellyttävyydestä johtuen n. 3/4 kotona viettämistäni ruokailukerroista syönkin pelkästään kalsarit jalassa ja T-paita päällä =D. Paidan poisottaminen päältä ennen ruokailun aloittamista kuuluu myös omiin turhiin tapoihini, tällä tavalla kunnioitan paitsi paitani likaantumattomuutta, oman ruokailunautinnon maksimoimista sekä ruokaa sillä että keskityn siihen niin paljon että muutan vaatetustani. Ruokailun jälkeen paidan voi usein vetäistä takaisin päälle, ellei maha ole venynyt niin isoksi että paitaa ei viitsi turhaa venyttää tai pitää vaihtaa väljempi paita päälle.

 

[Pee]

Viestin lähetti girlzilla
Kyllä minä ainakin otan kengät pois kotonani, joten kotona syödessäni minulla ei ole kenkiä koskaan. Ravintolassa ja koulussa on niin likaiset lattiat että kengät ovat välttämättömät.

Mitäpä jos joskus olisikin sovittu tai ainakin pidetty hyvänä tapana, että sisätiloissa otetaan kengät pois, siinä missä hattu tai takkikin? Tällöin jonkun kävelemistä kengät jalassa esim. ravintolassa katsottaisiin nykyään pahalla, ihan kuten pipo päässä syömistäkin, kun lattiat eivät olisikaan enää likaiset.


Kuten tätä ketjua lukeneet varmasti tietävätkin, minä en ymmärrä tällaisia "pipo pitää ottaa pois syödessä ja Maamme-laulu pitää kuunnella seisaaltaan" -tyylisiä tapoja, koska niiden noudattamattajättäminen ei mielestäni voi ärsyttää ketään kuin korkeintaan "koska näin on joskus sovittu" -tyylisellä ajattelumallilla. Sen sijaan minua ärsyttää suunnattomasti kännyköiden pirinä esim. kirjastossa, jossa minä käyn päivittäin lukemassa lehtiä. Myös monissa muissa paikoissa kännykät saisivat minun puolestani pysyä äänettömällä (itse tosin laitan sen kokonaan kiinni).

Olisi hauska kuulla, mitä näitä "takki pois sisällä" ym. sääntöjä kannattavat ajattelevat kännyköissä puhumisesta esim. sellaisessa paikassa, jossa se saattaa haitata toisten keskittymistä jne...

 

[Paitselo]

Viestin lähetti Pee


Olisi hauska kuulla, mitä näitä "takki pois sisällä" ym. sääntöjä kannattavat ajattelevat kännyköissä puhumisesta esim. sellaisessa paikassa, jossa se saattaa haitata toisten keskittymistä jne...

Mistäs nyt tuulee?
Ottaen huomioon aikaisemmat marmatuksesi tässä ketjussa, olisi voinut kuvitella että vaadit kirjastojen sulkemista sen takia kun moisten kirjahyllyvarastojen olemassaolo haittaa kännykkään huutamisen jaloa harrastamista.
Jotkut tiukkapipot nyt vaan joskus ammoisina aikoina ovat keksineet, että kirjastoja pitää olla olemassa ja niissä kävijöiden pitää olla siellä sisätiloissa suhtkoht hiljaa. JA PASKAT! Kirjastot tasaseks ja vapaa oikeus huutaa kapulaan niin kovaa kuin äänijänteistä lähtee - ja ihan missä vaan - ja vaikka pipo päässä!

 

[Kaivanto]

Viestin lähetti Predator
Jotkut tiukkapipot nyt vaan joskus ammoisina aikoina ovat keksineet, että kirjastoja pitää olla olemassa ja niissä kävijöiden pitää olla siellä sisätiloissa suhtkoht hiljaa. JA PASKAT! Kirjastot tasaseks ja vapaa oikeus huutaa kapulaan niin kovaa kuin äänijänteistä lähtee - ja ihan missä vaan - ja vaikka pipo päässä!

Pitääkö tarkoituksella heittäytyä hölmöksi? Sille, miksi kirjastossa vallitsee hiljaisuus, on olemassa yksinkertainen funktio (keskittymisrauha). Se ei ole tapa vaan järjestyssääntö. Hatun pois ottaminen ruokapöydässä taas on tapa, jonka alkuperäinen tarkoitus on hämärtynyt ja sen ainoa merkitys näyttää olevan tapa sinänsä. Varmaan jälkimmäisellekin voidaan koukeroisen analyysin kautta löytää joku hilsettä pöllyttävä, yksilöiden kivuttomaan joukoksi organisoitumiseen liittyvä tarkoitus, mutta tämä tarkoitus on sen verran etääntynyt käytännöstä, että tavan sitovuus on yksilötasolla kunkin oma valinta.

 

[Pee]

Minua ihmetyttää onnitteleminen - tapahtui se sitten kättelemällä tai ei - esim. kihloista tai naimisiinmenosta. Ei sillä, että kyseisissä asioissa olisi mitään pahaa, mutta en kertakaikkiaan tajua, mihin onnitteleminen tuossa tilanteessa perustuu. Kyseessä kun on kahden ihmisen tekemä päätös eikä mikään saavutus, esim. joku urheilukilpailun voitto, jollaisesta voi aivan hyvin onnitellakin.

 

[Rod Weary]

Onneksi olkoon Pee! Sinä teet sen ihan itse.

 

[Bast]

Viestin lähetti Pee
Minua ihmetyttää onnitteleminen - tapahtui se sitten kättelemällä tai ei - esim. kihloista tai naimisiinmenosta. Ei sillä, että kyseisissä asioissa olisi mitään pahaa, mutta en kertakaikkiaan tajua, mihin onnitteleminen tuossa tilanteessa perustuu. Kyseessä kun on kahden ihmisen tekemä päätös eikä mikään saavutus, esim. joku urheilukilpailun voitto, jollaisesta voi aivan hyvin onnitellakin.

Joo ja hei entäs syntymäpäivät sitten! Mistäs siinä onnitellaan? Siitä että olet onnistunut olemaan kuolematta kuluneen vuoden aikana? Turhaa puuhaa sekin. Mökötetään kaikki vaan tuppisuina, minultahan se on pois jos onnittelen jotakuta täysin ansiotta. Hitto, käsi kuluu kätellessä ja mahdollisesti onniteltavalle aiheutettu hyvä mieli kääntyy ennenpitkää omaksi turmiokseni.

Voitaisiin oikestaan laatia lista onnittelun arvoisista asioista. Urheilukilpailuvoitoistakin voisi piirikunnallisen tason jättää suosiolla pois ja SM-tason voitoistakin onnitellaan mieluummin lyhyellä pään nyökkäyksellä ja mumisten artikuloidulla onneksolkoonilla kuin sydämellisellä käden vatkaamisella.

 

[stiflat]

Viestin lähetti Pee
Minua ihmetyttää onnitteleminen - tapahtui se sitten kättelemällä tai ei - esim. kihloista tai naimisiinmenosta. Ei sillä, että kyseisissä asioissa olisi mitään pahaa, mutta en kertakaikkiaan tajua, mihin onnitteleminen tuossa tilanteessa perustuu. Kyseessä kun on kahden ihmisen tekemä päätös eikä mikään saavutus, esim. joku urheilukilpailun voitto, jollaisesta voi aivan hyvin onnitellakin.

Itsekin olen näitä onnentoivotuksia joskus fundeerannut.
Ehkä parempi sanonta olisi jotain "Iloa elämään(ne)" tai vastaavaa.
Onnen kanssa kun näissä asioissa missä onnitellaan ei juurikaan ole tekemistä.
Uhkapelit erikseen.

 

[Tenho]

Johtuen jo mainitsemastani kirjoitusajasta, en ole keskittynyt kunnolla threadiin, mutta...
Mielestäni perinteinen tapa dissata nimimerkki Pee:tä on kovin mielenkiintoinen. Tämäkin threadi on erittäin "Peemäinen", mutta mielestäni äärettömän positiivisella tavalla. Mikään asia maailmassa ei oikeasti mene eteenpäin, jos vanhoja asioita ei kyseenalaisteta. Joissain piireissä nimittävät sitä ihan tieteentekemiseksi.

En muuten tiedä onko Tapparan peleissä tulevat "Katosiko kiekko näkyvistä? Jos teki niin ..."-mainokset kuinka perinteisiä vielä tässä vaiheessa maailman kulkua, mutta jo näin ennalta haluaisin nostaa keskustelua tämän ehkä tulevan perinteen kitkemiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Ei kannata juurtua noin paskaan tapaan.

Ja nyt mää meen nukkumaan.

edit. jaksa kuitenkaan teidän pässien (kehenkään osoittamatta) kanssa tapella, joten tuo kevyt avautuminen lähti nyt veks.

 

[Mats Bedö]

Enamman kun tota kihla ja naimis-onnitteluja, olen aina ihmetellyt isain ja aitien paivan "onnitteluja". Onnea!

Mista?

Arvallako tahan maailmaan ollaan tultu?

Paremmin siihen sopisi kiitokset ja kehut. Mutta etta onnea!

 

[Timbit]

Viestin lähetti Tenho
Mikään asia maailmassa ei oikeasti mene eteenpäin, jos vanhoja asioita ei kyseenalaisteta. Joissain piireissä nimittävät sitä ihan tieteentekemiseksi.

Tieteentekeminen taitaa kuitenkin olla melko kaukana tästä ketjusta. Korkeintaan tästä olisi tutkimusaineistoa jonkun psykologiaa tai sosiologiaa opiskelevan seminaarityöhön. Kyseenalaistamista ei toki aina tarvitse kyseenalaistaa, mutta sille ensimmäiselle kyseenalaistamiselle olisi kiva saada jotkut perusteet. "No mutta kun se ärsyttää" tai "no mutta kun sehän on ihan typerää" ovat kyllä perusteluja, mutta pirun ohkaisia sellaisia.

Onnittelut kaikille, jotka ottavat tämän keskustelun tosissaan.

 

[mjr]

Viestin lähetti Pee
Minua ihmetyttää onnitteleminen - tapahtui se sitten kättelemällä tai ei - esim. kihloista tai naimisiinmenosta. Ei sillä, että kyseisissä asioissa olisi mitään pahaa, mutta en kertakaikkiaan tajua, mihin onnitteleminen tuossa tilanteessa perustuu. Kyseessä kun on kahden ihmisen tekemä päätös eikä mikään saavutus, esim. joku urheilukilpailun voitto, jollaisesta voi aivan hyvin onnitellakin.

Kaipa siinä on pohjalla ajatus siitä että kyseistä asiaa pidetään positiivisena eikä kokonaan helppona saavuttaa. Esim. että ollaan löydetty niin kelpaava kumppani että oikein muodollisesti uskalletaan sitoutua. Totta kai jos joku hyvä ystävä esimerkiksi sattuu pitämään avioliittoa jonain helvetin esikartanona niin sitten on edessä dilemma: onnitellako vai esittääkö surunvalittelut vai ollako esim. Peemäisen neutraali? Itse siinä tilanteessa säästäisin mieluummin ystävieni tunteita ja onnittelisin heitä omista mielipiteistäni riippumatta. Aivan kirjaimellisestihan siinä toivotetaan onnea, jota ehkä tarvitaankin jos päätös ollut kovin huono...

Noin yleensä sanoisin ilman mitään ironiaa, että nämä sinun ketjusi ja kommenttisi ovat Vapaan parhaimman annin joukossa. Harvoin on nähty, miten tyylikkäästi esim. varjolle laitetaan luu kurkkuun puhtaasti hänen omilla aseillaan! Ja nämä bubimaiset havainnot maailmanmenosta ja sen menon outoudesta ovat todella aarteita ja hupaisia ja toisin kuin Bubi et tuhoa mitään urheilujännistystä sadistisella tavalla. Kiitos tästä!

 

[Bast]

Mjr tuossa toikin tähän onnittelemisteemaan tärkeän pointin. Pee kritisoi onnittelemista sillä perusteella, ettei monessa onnittelutapahtumassa asianomaisilla objekteilla ole merkittävää osuutta onnittelun aiheeseen tai sitä ei voida pitää kummoisena saavutuksena mutta onnittelemisessa ei useinkaan ole kyse tästä. Useinhan toivotetaan nimenomaan onnea vastaisuuden varalle, jolloin onnittelut saadakseen ei tarvitse vielä mitään olla tehnytkään. Saavutuksesta, kuten nyt vaikka ylioppilaaksi pääsemisestä, ei varsinaisesti toivoteta onnea vaan kiitellään tai otetaan osaa riemuun.

Oikeastaan pitäisi onnittelut jakaa kahteen kategoriaan: imperfekti- ja futuurionnitteluihin. Ensimmäisessä ylistetään jo tapahtunutta asiaa ja jälkimmäisessä toivotetaan menestystä tulevalle.

Jos Jatkoaikaan kirjoitettu mielipide voi olla turhempi kuin tämä, kertokaa toki.

 

[Ex]

Eiköhän tuo onnittelu-juttu juonna juurensa ennemminkin onnen toivotuksista siinä mielessä, että "olkoon onni myötä myös tulevaisuudessa"? Ja itse ainakin olen löytänyt sellaisen vaimon että onneakin lienee tarvittu...

Sanotaan että on turha taistella tutkainta vastaan, ja niinhän se menee. Pee on ilmeisesti päättänyt silti yrittää, ja mikäs siinä, onnea vaan.

Mutta kapinallisuutta ja kyseenalaistamista voi harrastaa myös siten ettei pää tule kipeäksi. Itse kyseenalaistan haarukan pitämisen vasemmassa kädessä. Silti katan sen aina vasemmalle, myös itselleni, mutta kun ryhdytään tositoimiin (syömään, pervot!) siirrän sen oikeaan käteeni. Tämä ihan käytännön syistä, sillä vaikka olen oikeakätinen, käytän veistä paremmin vasurilla. En koskaan mainosta tapaani kellekään seurueessa, ja kaikilla on kivaa ja itsellänikin hermot tallella ja vaatteet puhtaana.

Töissä kapinoin (laiskuuttani) siten, että aina kyseenalaistan jonkin testin tai toimenpiteen tarpeellisuuden. Monasti saamme aikaa ja vaivaa ja rahaa säästettyä, kun pidetään järki mukana myös tutkimuksessa.

[moraalisaarna]
Tapojen noudattaminen on mielestäni silti viesti: Osoitat ottavasi toiset huomioon, kun kunnioitat vakiintuneita tapoja. Ei niitä ole pakko edes yrittää ymmärtää, eikä todellakaan pakko noudattaa, mutta se on viesti. As simple as that.

Niinpä pipopäinen lökäpöksy työhaastattelussa viestii ainakin itselleni sellaisesta velttoudesta ja piittaamattomuudesta jota itse en haluaisi nähdä edes farkkumyyjällä.

Samoin tumman puvun (tai vähintäänkin siistin puvun) pitäminen hautajaisissa on huomaavaista niitä elossa olevia omaisia kohtaan jotka saattavat ajatella asiasta paljon vanhoillisemmin kuin sinä. Tällaiset tilaisuudet eivät yksinkertaisesti ole se paikka jossa omaa elämänfilosofiaa (lue: omaa egoasi) kannattaa nostaa esiin. Työhaastattelussa piittamattoman pukeutumisen kärsijänä olet lähinnä sinä itse, mutta hautajaisissa, häissä tms. saatat oikeasti järkyttää toisia. Kadulla voi kulkea vaikka säkissä ja tuhkassa, mutta ei tilaisuudessa johon tulet kutsuttuna ja jossa mielestäni kutsujilla on oikeus odottaa tiettyjä pukeutumis- ja käyttäytymiskoodeja.

On tietysti hienoa jos ihmisellä on periaatteita, mutta hienous alkaa kummasti huveta jos jääräpäisyys omien ajatusten ja mielitekojen suhteen nostetaan periaatteeksi.

Rautalankamalli: On ihailtavaa kun joku kunnioittaa toisen omaisuutta, vaikka periaatettaan rikkomalla saisikin itselleen kenties enemmän välitöntä hyötyä. Mutta on säälittävää kun joku jääräpäisesti kieltäytyy kättelemästä toisia vain siksi ettei itse pidä tavasta.
[/moraalisaarna]

Hauska ketju silti. Pitkästä aikaa luin kokonaisen ketjun alusta loppuun.

Moni ihmettelyn arvoinen asia muuten juontaa todellakin juurensa käytännöstä: Kuten esim. se, että kun aterialle on katettu useammat ruokailuvälineet, niin aloitetaan reunimmaisista - ihan kätsyä, eikä siinä pitäisi olla mitään ihmettelemistä.

Tosin se kielto ettei veistä saisi laittaa suuhunsa, on jo käytännönläheisestä lähtökohdastaan huolimatta vanhentunutta perua: ajalta jolloin veitsi oikeasti oli niin terävä että moinen oli suorastaan vaarallista! Itse laitan kotioloissa veitsen surutta suuhun jos tilanne niin vaatii, mutta hienossa raflassa hoidan homman perinteisemmin haarukalla putsaten.

Omat "ihmettelyni" löytyivät näköjään enempi tuolta syömisen puolelta, ja mikäs siinä kun asia on lähellä sydäntä.

Ugh. Jatkakaa.

-Ex-


PS. Kaivanto: zamuel on oikeassa. Paavalin kirjeistä poimittu ohje.