Niinhän noista Use Your Illusioneistakin ulistiin, että eivät pärjää Appetitelle, kun ei jaksettu kuunnella kahta levyä loppuun asti. Totuus on se, että Gunnareiden nimellä on julkaistu vain priimaa, ei ainuttakaan huonoa levyä.
Ja Gunnareiden paras biisi on muuten tässä:
Anthraxin Among the Living, Testamentin The Legacy ja King Diamondin Abigail nyt ainakin.Taisinpahan olla kahdeksannella luokalla, kun Hysteria ilmestyi. Olin pitänyt Leppardia sellaisena pophevin nousevana kykynä. Vähän parempana kuin Quiet Riot mutta ei nyt ihan Scorpionsina (josta en edes pitänyt) kuitenkaan. Pyromanialla oli yksi vitun hyvä biisi, Too Late For Love, ja muutamia ihan kelpoja. Välillä oli menettänyt kätensä runpali ja kulunut vuosia oli, eli ei tiedetty mitä tulee. Tuli jotain Meat Loafin Bat Out Of Hellin, Bonnie Tylerin ja Mott The Hooplen sekoitusta. Helevetin hienosti viilattua ja siihen aikaan vallankumouksellisen kirkasta soundia, mutta ei siinä sielua ollut paskaakaan. 1987 oli mulle muutenkin sellainen suurten pettymysten vuosi. Hysteria, vitun paskaksi osoittautunut Whitesnaken tukkahevilinja, mainion comebacklevy Perfect Strangersin nosteen vesittänyt sysipaska Deep Purple -levy House of Blue Light, Bowien VIELÄ edellistäkin paskaa paskempi Never Let Me Down, Springsteenin valju Tunnel of Love... No, muutama hyvä levy sentään tuli vuonna 1987. Princen Sign O’ The Times, Grateful Deadin In The Dark... oliko muita?
Ainoa mikä on paskaa on tuo lainaamani kommentti, jonka olet kirjoittanut tänne palstalle varmaan viisi kertaa jo aiemmin.Näistä Illusioneista olisi saanut helevetin hyvän ep:n kun olisi pikkuisen tiivistänyt. Toisella puolella olisi Dust’n’Bones ja 14 Years, toisella Locomotive ja se Estrangedin pätkä, missä on nimimerkki Slashin kuolemattomin ja ainoa kuolematon kitaramelodia. Se kestää jotain 16 sekuntia. Kaikki muu siitä ylipöhöttyneestä tuplakaksoisöveristä on silkkaa paskaa.
Siitä olen ehkä snadisti samaa mieltä, että yhdeksi levyksi tiivistämällä olisi saatu kasaan Appetitea kovempi rocklevy. Siitä olisi tullut se oppikirja-rocklevy, mikä Appetite nyt on. Mutta toisaalta näin 30 vuotta myöhemminkin tuo tupla on niin antoisa kaikkine häröilyineenkin. Eihän tuon jälkeen mikään bändi ole uskaltanut tehdä tuplalevyjä. Minä kaipaan Axlin mahtipontisuutta, se on aina tervetullutta. Axl elää niin 70-luvun rockin ajatusmaailmassa, sehän ihailee sen ajan Elton Johnia. Ja se on hienoa!Näistä Illusioneista olisi saanut helevetin hyvän ep:n kun olisi pikkuisen tiivistänyt. Toisella puolella olisi Dust’n’Bones ja 14 Years, toisella Locomotive ja se Estrangedin pätkä, missä on nimimerkki Slashin kuolemattomin ja ainoa kuolematon kitaramelodia. Se kestää jotain 16 sekuntia. Kaikki muu siitä ylipöhöttyneestä tuplakaksoisöveristä on silkkaa paskaa.
Mulla on Spotifyssa tiivistetty soittolista Illusioneista. 81 minuuttia näkyy olevan silti mitta. Taitaa se justiin mahtua yhdelle CD:lle?Siitä olen ehkä snadisti samaa mieltä, että yhdeksi levyksi tiivistämällä olisi saatu kasaan Appetitea kovempi rocklevy. Siitä olisi tullut se oppikirja-rocklevy, mikä Appetite nyt on. Mutta toisaalta näin 30 vuotta myöhemminkin tuo tupla on niin antoisa kaikkine häröilyineenkin. Eihän tuon jälkeen mikään bändi ole uskaltanut tehdä tuplalevyjä. Minä kaipaan Axlin mahtipontisuutta, se on aina tervetullutta. Axl elää niin 70-luvun rockin ajatusmaailmassa, sehän ihailee sen ajan Elton Johnia. Ja se on hienoa!
Mulla on molemmat vinyylit vuodelta 1991. Ajattelin laittaa jotenkin kehyksiin uudessa kämpässä.Mulla on Spotifyssa tiivistetty soittolista Illusioneista. 81 minuuttia näkyy olevan silti mitta. Taitaa se justiin mahtua yhdelle CD:lle?
Hyvä veto. En tosiaan huomioinut noita äärimmäisemmän metallin alalajeja, kun en niistä ole ollut oikein ikinä kiinnostunut. En huomioinut räppilevyjäkään, kun en niistäkään. Enkä iskelmiä. Tekikö Lea Laven parhaan albuminsa 1987? Frederik?Anthraxin Among the Living, Testamentin The Legacy ja King Diamondin Abigail nyt ainakin.
No ehkä musta liikkuu hyvällä mäihällä miehistä kiinnostunut versio tuolla jossain?? En mä tiiä, kaikki on mahollista.Nimimerkkisi perusteella voisin mennä naimisiin sun kanssa.
Kyllähän näitä 87 vuoden levyjä löytyy kun hieman miettii. Evilille rakas Appetite for Destruction tietysti, Marillionin Clutching at Straws, Rushin Hold Your Fire, Miljoonasateen eka, Sepulturan Schizophrenia, Peer Güntin Good Gilrs Don't ja toki Popedan Ei oo valoo.Hyvä veto. En tosiaan huomioinut noita äärimmäisemmän metallin alalajeja, kun en niistä ole ollut oikein ikinä kiinnostunut. En huomioinut räppilevyjäkään, kun en niistäkään. Enkä iskelmiä. Tekikö Lea Laven parhaan albuminsa 1987? Frederik?
Olen kyllä sitä mielipuolta, että minun syntymävuoteni, 1973, on jos ei nyt paras niin ainakin yksi parhaista modernin länsimaisen populaarimusiikin historiassa. Aatellaas nyt. Dark Side of the Moon, Houses of the Holy, Quadrophenia, Aladdin Sane, Tres Hombres, Pronounced Leh-nerd Skin-nerd, Sabbath Bloody Sabbath, Raw Power, Goat’s Head Soup, Wake of the Flood, Greetings From Asbury Park, N.J., Catch a Fire, Space Ritual... Helvetin paljon hienoa musiikkia putkahti ilmoille samana vuonna kuin Evil.
Ei Eltonin ihaileminen ole koskaan hienoa. Mieti nyt vaikka Mikko Alataloa.Siitä olen ehkä snadisti samaa mieltä, että yhdeksi levyksi tiivistämällä olisi saatu kasaan Appetitea kovempi rocklevy. Siitä olisi tullut se oppikirja-rocklevy, mikä Appetite nyt on. Mutta toisaalta näin 30 vuotta myöhemminkin tuo tupla on niin antoisa kaikkine häröilyineenkin. Eihän tuon jälkeen mikään bändi ole uskaltanut tehdä tuplalevyjä. Minä kaipaan Axlin mahtipontisuutta, se on aina tervetullutta. Axl elää niin 70-luvun rockin ajatusmaailmassa, sehän ihailee sen ajan Elton Johnia. Ja se on hienoa!
Vittu, unohdin Clutchingin! Ruoskaa ja kieltäymystä! Rushia diggaan, mutta Hold Your Fire ei ole niitä isoimpia suosikkeja. Gynttikin oli jo tehnyt parhaansa. Muista en välitä.Kyllähän näitä 87 vuoden levyjä löytyy kun hieman miettii. Evilille rakas Appetite for Destruction tietysti, Marillionin Clutching at Straws, Rushin Hold Your Fire, Miljoonasateen eka, Sepulturan Schizophrenia, Peer Güntin Good Gilrs Don't ja toki Popedan Ei oo valoo.
Ei Eltonin ihaileminen ole koskaan hienoa. Mieti nyt vaikka Mikko Alataloa.
Jumalauta, Selling England by the Pound! Loistava! Jotenkin unohtui listaillessani. Ja on siitä levystä muutkin tykänneet. Taskisen Ari nyt ainakin.1973 on muuten kova vuosi, tajusin juuri, että Genesiksen parashan on siltä vuodelta. Ja se ei ole vähän se. Eltonista sen verran, että vaikka olisi julkaissut vain Your Songin niin sillä jo pitäis päästä kaikkiin mahdollisiin kunniagallerioihin.
Tunnustan, etten jaksa selvittää kuinka monta sivua taaksepäin tätä ketjua pitää selata ennen kuin löytää jonkun tunnustuksen.Tunnustan että ylläoleva keskustelu aiheutti taas kerran minussa reaktion "Mitä vittua nyt taas?"
Älkää laittako mua tunnustamaan enää tänään.
Mikä on lopultakin tunnustamista? No tunnustetaan sitten. Olen pannut kansanedustajan tyttären kaveria kansanedustajan saunan lauteilla. Hyi minua.Tunnustan, etten jaksa selvittää kuinka monta sivua taaksepäin tätä ketjua pitää selata ennen kuin löytää jonkun tunnustuksen.
Donkkarit tekivät itse asiassa parhaan levynsä viimeisellä levyllään. Se nimetön oli bändin mestariteos.Kun Donkkarit alkoi myydä levyjä eniten eli Hyvää yötä-levyllä, niin kyllähän siinä oli jo paras terä mennyt. Mutta kai sen niin täytyy mennä, että suurimmat särmät ja innovatiivisuus täytyy kadota, että suuri yleisö löytää levyostoksille.
Mitään sellaista en tunnusta, minkä olen jo kerran tunnustanut.Kuka olikaan se nimimerkki joka mainitsi palstan ainoasta oikeasta oikein eläjästä. I feel you, musiikkiakin voi ilmeisesti kuunnella väärin.
Tunnustan että naurattaa.
Donkkarit tekivät itse asiassa parhaan levynsä viimeisellä levyllään. Se nimetön oli bändin mestariteos.
Sen jälkeen oli vähän sellainen tunne, että höh, miksi nyt lopettavat. Tuo viimeinen levy oli tosi hyvä. Ja "Keltainen satama" on bändin paras biisi.
Donkkarit hajosivat juuri kun niistä tuli helvetin hyvä bändi.
Vielä ehtii! Minullakin on humala nyt vähän ns. takapainotteinen.Tunnustan että en ole vieläkään kännissä.