Nyt pientä rajaa tähän. Esimerkiksi Gunnarit ovat selvästi kuunnelleet Smackia ja Hanoi Rocksia, Axl on ihan Claude ja Izzy on ihan Nasse, ja kyllähän monissa kasarin tukkahevibändeissä näkyy muutenkin näiden bändien vaikutus. Monet ovat sen sanoneetkin.Kuka teki huorin-biisiä ovat ainaki Peppersin pojat selvästi kuunnelleet.
Se nyt oli heitto, mutta ihan hyvin Huorin-biisi vois olla RHCP:lta. En nyt tosissani ajattele, että Flea olis happopäissään kuunnellu vuonna 86 Siekkareita. Eikä bändillä oikein muita tuon tyylisiä biisejä olekaan.Nyt pientä rajaa tähän. Esimerkiksi Gunnarit ovat selvästi kuunnelleet Smackia ja Hanoi Rocksia, Axl on ihan Claude ja Izzy on ihan Nasse, ja kyllähän monissa kasarin tukkahevibändeissä näkyy muutenkin näiden bändien vaikutus. Monet ovat sen sanoneetkin.
Jotain rajaa nyt silti.
No ei varmaan kaikki Gunnarit. Ainakaan Gunnar Öystilää, joka perusti Lieksaan kauppaliikkeen 1930-luvulla, en oikein osaa kuvitella rockmusiikin kuluttajaksi.Nyt pientä rajaa tähän. Esimerkiksi Gunnarit ovat selvästi kuunnelleet Smackia ja Hanoi Rocksia, Axl on ihan Claude ja Izzy on ihan Nasse, ja kyllähän monissa kasarin tukkahevibändeissä näkyy muutenkin näiden bändien vaikutus. Monet ovat sen sanoneetkin.
Black Sabbathin eka tehtiin parissa päivässä, kustannukset taisi olla 600 puntaa tai jotain. Nimimerkki Axlin levyyn meni arviolta 10 vuotta ja yhtä monta miljoonaa. Kumpi on parempi levy? Kumpi on vaikuttanut musiikin kehitykseen enemmän? Kumpi muistetaan 50 vuoden päästä? Sori, nimimerkki Axl. Sulla on kyllä vitusti rahaa ja Appetite on sellainen kasi miikan rocklevy, mutta mitään muuta hyvää et ole tehnytkään. Kuolet sinne rahoinesi, bandanoinesi ja pyöräilyshortseinesi tietäen, että kusit lupaavan uran kiukuttelemalla, diivailemalla ja riitaantumalla urasi kannalta tärkeimpien ihmisten, bändikavereidesi, kanssa.Tunnustan, että minusta Guns N´Rosesin Chinese Democracy on hyvä levy.
Juu, Sabbathin eka on parempi levy tietysti, mutta yritin sanoa, ettei se Chinese Democracykään ole huono levy. Minusta se on varsin hyvä levy, jos unohdetaan kaikki ulkopuolinen häsläys. Ja jos aletaan budjetteja, aikaa ja kaikkea häsläystä vertailemaan, niin silloin joku tästä kuuluisaksi tullut Def Leppard ei pärjäisi ikinä. Minusta Leppardi on kuitenkin erittäin hyvä yhtye, enkä koskaan sitä murehdi, miten paljon mikäkin levy on maksanut ja miten vaikeaa minkäkin levyn tekeminen on ollut. Vitun hyviä levyjä Leppardi on tehnyt.Black Sabbathin eka tehtiin parissa päivässä, kustannukset taisi olla 600 puntaa tai jotain. Nimimerkki Axlin levyyn meni arviolta 10 vuotta ja yhtä monta miljoonaa. Kumpi on parempi levy? Kumpi on vaikuttanut musiikin kehitykseen enemmän? Kumpi muistetaan 50 vuoden päästä? Sori, nimimerkki Axl. Sulla on kyllä vitusti rahaa ja Appetite on sellainen kasi miikan rocklevy, mutta mitään muuta hyvää et ole tehnytkään. Kuolet sinne rahoinesi, bandanoinesi ja pyöräilyshortseinesi tietäen, että kusit lupaavan uran kiukuttelemalla, diivailemalla ja riitaantumalla urasi kannalta tärkeimpien ihmisten, bändikavereidesi, kanssa.
Chinese Democracy on silti hyvä levy, huolimatta siitä paljonko se on maksanut. Ei toki pärjää Appetitelle, eikä varsinkaan Use Your Illusion kakkoselle.Black Sabbathin eka tehtiin parissa päivässä, kustannukset taisi olla 600 puntaa tai jotain. Nimimerkki Axlin levyyn meni arviolta 10 vuotta ja yhtä monta miljoonaa. Kumpi on parempi levy? Kumpi on vaikuttanut musiikin kehitykseen enemmän? Kumpi muistetaan 50 vuoden päästä? Sori, nimimerkki Axl. Sulla on kyllä vitusti rahaa ja Appetite on sellainen kasi miikan rocklevy, mutta mitään muuta hyvää et ole tehnytkään. Kuolet sinne rahoinesi, bandanoinesi ja pyöräilyshortseinesi tietäen, että kusit lupaavan uran kiukuttelemalla, diivailemalla ja riitaantumalla urasi kannalta tärkeimpien ihmisten, bändikavereidesi, kanssa.
Taisinpahan olla kahdeksannella luokalla, kun Hysteria ilmestyi. Olin pitänyt Leppardia sellaisena pophevin nousevana kykynä. Vähän parempana kuin Quiet Riot mutta ei nyt ihan Scorpionsina (josta en edes pitänyt) kuitenkaan. Pyromanialla oli yksi vitun hyvä biisi, Too Late For Love, ja muutamia ihan kelpoja. Välillä oli menettänyt kätensä runpali ja kulunut vuosia oli, eli ei tiedetty mitä tulee. Tuli jotain Meat Loafin Bat Out Of Hellin, Bonnie Tylerin ja Mott The Hooplen sekoitusta. Helevetin hienosti viilattua ja siihen aikaan vallankumouksellisen kirkasta soundia, mutta ei siinä sielua ollut paskaakaan. 1987 oli mulle muutenkin sellainen suurten pettymysten vuosi. Hysteria, vitun paskaksi osoittautunut Whitesnaken tukkahevilinja, mainion comebacklevy Perfect Strangersin nosteen vesittänyt sysipaska Deep Purple -levy House of Blue Light, Bowien VIELÄ edellistäkin paskaa paskempi Never Let Me Down, Springsteenin valju Tunnel of Love... No, muutama hyvä levy sentään tuli vuonna 1987. Princen Sign O’ The Times, Grateful Deadin In The Dark... oliko muita?Juu, Sabbathin eka on parempi levy tietysti, mutta yritin sanoa, ettei se Chinese Democracykään ole huono levy. Minusta se on varsin hyvä levy, jos unohdetaan kaikki ulkopuolinen häsläys. Ja jos aletaan budjetteja, aikaa ja kaikkea häsläystä vertailemaan, niin silloin joku tästä kuuluisaksi tullut Def Leppard ei pärjäisi ikinä. Minusta Leppardi on kuitenkin erittäin hyvä yhtye, enkä koskaan sitä murehdi, miten paljon mikäkin levy on maksanut ja miten vaikeaa minkäkin levyn tekeminen on ollut. Vitun hyviä levyjä Leppardi on tehnyt.
Niinhän noista Use Your Illusioneistakin ulistiin, että eivät pärjää Appetitelle, kun ei jaksettu kuunnella kahta levyä loppuun asti. Totuus on se, että Gunnareiden nimellä on julkaistu vain priimaa, ei ainuttakaan huonoa levyä. Helvetin hyviä kaikki.Chinese Democracy on silti hyvä levy, huolimatta siitä paljonko se on maksanut. Ei toki pärjää Appetitelle, eikä varsinkaan Use Your Illusion kakkoselle.
Niinhän noista Use Your Illusioneistakin ulistiin, että eivät pärjää Appetitelle, kun ei jaksettu kuunnella kahta levyä loppuun asti. Totuus on se, että Gunnareiden nimellä on julkaistu vain priimaa, ei ainuttakaan huonoa levyä.
Ja Gunnareiden paras biisi on muuten tässä:
Anthraxin Among the Living, Testamentin The Legacy ja King Diamondin Abigail nyt ainakin.Taisinpahan olla kahdeksannella luokalla, kun Hysteria ilmestyi. Olin pitänyt Leppardia sellaisena pophevin nousevana kykynä. Vähän parempana kuin Quiet Riot mutta ei nyt ihan Scorpionsina (josta en edes pitänyt) kuitenkaan. Pyromanialla oli yksi vitun hyvä biisi, Too Late For Love, ja muutamia ihan kelpoja. Välillä oli menettänyt kätensä runpali ja kulunut vuosia oli, eli ei tiedetty mitä tulee. Tuli jotain Meat Loafin Bat Out Of Hellin, Bonnie Tylerin ja Mott The Hooplen sekoitusta. Helevetin hienosti viilattua ja siihen aikaan vallankumouksellisen kirkasta soundia, mutta ei siinä sielua ollut paskaakaan. 1987 oli mulle muutenkin sellainen suurten pettymysten vuosi. Hysteria, vitun paskaksi osoittautunut Whitesnaken tukkahevilinja, mainion comebacklevy Perfect Strangersin nosteen vesittänyt sysipaska Deep Purple -levy House of Blue Light, Bowien VIELÄ edellistäkin paskaa paskempi Never Let Me Down, Springsteenin valju Tunnel of Love... No, muutama hyvä levy sentään tuli vuonna 1987. Princen Sign O’ The Times, Grateful Deadin In The Dark... oliko muita?
Ainoa mikä on paskaa on tuo lainaamani kommentti, jonka olet kirjoittanut tänne palstalle varmaan viisi kertaa jo aiemmin.Näistä Illusioneista olisi saanut helevetin hyvän ep:n kun olisi pikkuisen tiivistänyt. Toisella puolella olisi Dust’n’Bones ja 14 Years, toisella Locomotive ja se Estrangedin pätkä, missä on nimimerkki Slashin kuolemattomin ja ainoa kuolematon kitaramelodia. Se kestää jotain 16 sekuntia. Kaikki muu siitä ylipöhöttyneestä tuplakaksoisöveristä on silkkaa paskaa.
Siitä olen ehkä snadisti samaa mieltä, että yhdeksi levyksi tiivistämällä olisi saatu kasaan Appetitea kovempi rocklevy. Siitä olisi tullut se oppikirja-rocklevy, mikä Appetite nyt on. Mutta toisaalta näin 30 vuotta myöhemminkin tuo tupla on niin antoisa kaikkine häröilyineenkin. Eihän tuon jälkeen mikään bändi ole uskaltanut tehdä tuplalevyjä. Minä kaipaan Axlin mahtipontisuutta, se on aina tervetullutta. Axl elää niin 70-luvun rockin ajatusmaailmassa, sehän ihailee sen ajan Elton Johnia. Ja se on hienoa!Näistä Illusioneista olisi saanut helevetin hyvän ep:n kun olisi pikkuisen tiivistänyt. Toisella puolella olisi Dust’n’Bones ja 14 Years, toisella Locomotive ja se Estrangedin pätkä, missä on nimimerkki Slashin kuolemattomin ja ainoa kuolematon kitaramelodia. Se kestää jotain 16 sekuntia. Kaikki muu siitä ylipöhöttyneestä tuplakaksoisöveristä on silkkaa paskaa.
Mulla on Spotifyssa tiivistetty soittolista Illusioneista. 81 minuuttia näkyy olevan silti mitta. Taitaa se justiin mahtua yhdelle CD:lle?Siitä olen ehkä snadisti samaa mieltä, että yhdeksi levyksi tiivistämällä olisi saatu kasaan Appetitea kovempi rocklevy. Siitä olisi tullut se oppikirja-rocklevy, mikä Appetite nyt on. Mutta toisaalta näin 30 vuotta myöhemminkin tuo tupla on niin antoisa kaikkine häröilyineenkin. Eihän tuon jälkeen mikään bändi ole uskaltanut tehdä tuplalevyjä. Minä kaipaan Axlin mahtipontisuutta, se on aina tervetullutta. Axl elää niin 70-luvun rockin ajatusmaailmassa, sehän ihailee sen ajan Elton Johnia. Ja se on hienoa!
Mulla on molemmat vinyylit vuodelta 1991. Ajattelin laittaa jotenkin kehyksiin uudessa kämpässä.Mulla on Spotifyssa tiivistetty soittolista Illusioneista. 81 minuuttia näkyy olevan silti mitta. Taitaa se justiin mahtua yhdelle CD:lle?
Hyvä veto. En tosiaan huomioinut noita äärimmäisemmän metallin alalajeja, kun en niistä ole ollut oikein ikinä kiinnostunut. En huomioinut räppilevyjäkään, kun en niistäkään. Enkä iskelmiä. Tekikö Lea Laven parhaan albuminsa 1987? Frederik?Anthraxin Among the Living, Testamentin The Legacy ja King Diamondin Abigail nyt ainakin.
No ehkä musta liikkuu hyvällä mäihällä miehistä kiinnostunut versio tuolla jossain?? En mä tiiä, kaikki on mahollista.Nimimerkkisi perusteella voisin mennä naimisiin sun kanssa.
Kyllähän näitä 87 vuoden levyjä löytyy kun hieman miettii. Evilille rakas Appetite for Destruction tietysti, Marillionin Clutching at Straws, Rushin Hold Your Fire, Miljoonasateen eka, Sepulturan Schizophrenia, Peer Güntin Good Gilrs Don't ja toki Popedan Ei oo valoo.Hyvä veto. En tosiaan huomioinut noita äärimmäisemmän metallin alalajeja, kun en niistä ole ollut oikein ikinä kiinnostunut. En huomioinut räppilevyjäkään, kun en niistäkään. Enkä iskelmiä. Tekikö Lea Laven parhaan albuminsa 1987? Frederik?
Olen kyllä sitä mielipuolta, että minun syntymävuoteni, 1973, on jos ei nyt paras niin ainakin yksi parhaista modernin länsimaisen populaarimusiikin historiassa. Aatellaas nyt. Dark Side of the Moon, Houses of the Holy, Quadrophenia, Aladdin Sane, Tres Hombres, Pronounced Leh-nerd Skin-nerd, Sabbath Bloody Sabbath, Raw Power, Goat’s Head Soup, Wake of the Flood, Greetings From Asbury Park, N.J., Catch a Fire, Space Ritual... Helvetin paljon hienoa musiikkia putkahti ilmoille samana vuonna kuin Evil.
Ei Eltonin ihaileminen ole koskaan hienoa. Mieti nyt vaikka Mikko Alataloa.Siitä olen ehkä snadisti samaa mieltä, että yhdeksi levyksi tiivistämällä olisi saatu kasaan Appetitea kovempi rocklevy. Siitä olisi tullut se oppikirja-rocklevy, mikä Appetite nyt on. Mutta toisaalta näin 30 vuotta myöhemminkin tuo tupla on niin antoisa kaikkine häröilyineenkin. Eihän tuon jälkeen mikään bändi ole uskaltanut tehdä tuplalevyjä. Minä kaipaan Axlin mahtipontisuutta, se on aina tervetullutta. Axl elää niin 70-luvun rockin ajatusmaailmassa, sehän ihailee sen ajan Elton Johnia. Ja se on hienoa!
Vittu, unohdin Clutchingin! Ruoskaa ja kieltäymystä! Rushia diggaan, mutta Hold Your Fire ei ole niitä isoimpia suosikkeja. Gynttikin oli jo tehnyt parhaansa. Muista en välitä.Kyllähän näitä 87 vuoden levyjä löytyy kun hieman miettii. Evilille rakas Appetite for Destruction tietysti, Marillionin Clutching at Straws, Rushin Hold Your Fire, Miljoonasateen eka, Sepulturan Schizophrenia, Peer Güntin Good Gilrs Don't ja toki Popedan Ei oo valoo.
Ei Eltonin ihaileminen ole koskaan hienoa. Mieti nyt vaikka Mikko Alataloa.
Jumalauta, Selling England by the Pound! Loistava! Jotenkin unohtui listaillessani. Ja on siitä levystä muutkin tykänneet. Taskisen Ari nyt ainakin.1973 on muuten kova vuosi, tajusin juuri, että Genesiksen parashan on siltä vuodelta. Ja se ei ole vähän se. Eltonista sen verran, että vaikka olisi julkaissut vain Your Songin niin sillä jo pitäis päästä kaikkiin mahdollisiin kunniagallerioihin.
Tunnustan, etten jaksa selvittää kuinka monta sivua taaksepäin tätä ketjua pitää selata ennen kuin löytää jonkun tunnustuksen.Tunnustan että ylläoleva keskustelu aiheutti taas kerran minussa reaktion "Mitä vittua nyt taas?"
Älkää laittako mua tunnustamaan enää tänään.