Tunnustan muuten, että en ole ikinä kuunnellut ensimmäistäkään biisiä Maustetyttöjä, jos nyt sitten sitä ei lasketa, kun noin vuosi sitten joku niiden biisi soi sattumalta baarissa. Pitäisikö hävetä? No en suostu kuitenkaan häpeämään.Lähikebulassa istun ja odottelen ruoka-annosta mukaan. Luurissa soi Maustetytöt. Ilma on yllättävän lämmin vielä ja nyt tänne tuli toinenkin asiakas.
Huijasin kerran 6-vuotiaan kanssa Afrikan tähteä pelatessa, koska halusin voittaa itse...
En ole itse törmännyt ale-kaliaan ruokakaupoissa, ja tämä herättikin minussa pari kysymystä.Ruokakaupassa oli kalja tarjouksessa. Ostin laatikon. Alkossa ei ollut viini tarjouksessa, ja silti ostin laatikon.
Täällä ei saa mainostaa. Mutta tunnustan, että jos tölkkihinta on mennyt alle euron, niin koen että se on tarjouksessa. Kappalehinta oli laskenut 11 senttiä/tölkki viimeisestä hinnastaan, joten ostin samalla lootan. ja kyseessä EI ollut saksalainen kauppaketju, vaikka kaljan hinta olikin täysin sama, kuin heidän rapakaliansakin.En ole itse törmännyt ale-kaliaan ruokakaupoissa, ja tämä herättikin minussa pari kysymystä.
Miksi olut oli kauoassa alennuksessa? Oletan sen olevan menossa, tai jopa jo menneen parasta ennen päiväyksen kehnommalle puolelle.
Minkä merkkistä olutta? Paljonko tuli 0,33l purkille hinnaksi? Pitikö ostaa laatikollinen jotta sai ale-kaliaa?
Ei siitä ole edes kovinkaan kauan, nimittäin se oli jossain elokuun lopulla, aika lailla päivälleen seitsemän viikkoa sitten, kun minä puhkesin itkemään onnesta täysin puskista. Yllätyin tuolloin itsekin tunnereaktioni voimakkuudesta.Minulla on tapana itkeä onnesta. Toisenkin ihmisen onnesta. Ei se minulta ole pois. Päinvastoin.
Minä itkin viimeksi vuonna 1988. Sen jälkeen vissiin kyynelkanavat umpeutui, ei ole pisaraakaan tullut ulos vaikka läheisiäkin on kuollut monta. Suren sisäänpäin. Onnesta itkemistä en ole ymmärtänyt ikinä. Eli vaikka olisin vitun suosittu rocktähti, niin Vain elämäähän en pääsisi. Kun ei se kyynel tule, niin olisin ihan paska osallistuja.Minulla on tapana itkeä onnesta. Toisenkin ihmisen onnesta. Ei se minulta ole pois. Päinvastoin.
Et ole itkenyt kertaakaan aikuisena? Aikamoista. Eikö edes läheisen kuolema vedä mieltäsi niin surulliseksi että tekisi mieli tirauttaa parit kyyneleet?Minä itkin viimeksi vuonna 1988. Sen jälkeen vissiin kyynelkanavat umpeutui, ei ole pisaraakaan tullut ulos vaikka läheisiäkin on kuollut monta. Suren sisäänpäin. Onnesta itkemistä en ole ymmärtänyt ikinä. Eli vaikka olisin vitun suosittu rocktähti, niin Vain elämäähän en pääsisi. Kun ei se kyynel tule, niin olisin ihan paska osallistuja.
Mieli on surullinen. Kyyneliä ei vaan tule. Olen ehkä suremisvammainen. Enkä toisaalta ymmärrä, miten se silmistä valuva neste määrittelee surun määrän tai aitouden. Kyllä nämä asiat aivoista lähtee, ei silmistä.Et ole itkenyt kertaakaan aikuisena? Aikamoista. Eikö edes läheisen kuolema vedä mieltäsi niin surulliseksi että tekisi mieli tirauttaa parit kyyneleet?
Minulla on tapana itkeä onnesta. Toisenkin ihmisen onnesta. Ei se minulta ole pois. Päinvastoin.
Hemmetti, meillä on toinenkin pettter täällä.Onko ikinä käynyt kuten itselleni? Rakastellessani naista taidokkaasti alkaa välillä itkettämään, kun olen niin onnellinen sen naisen puolesta.
Tämä nyt on tottakai itsestään selvä.Onko ikinä käynyt kuten itselleni? Rakastellessani naista taidokkaasti alkaa välillä itkettämään, kun olen niin onnellinen sen naisen puolesta.
Se on pippurisumute joka sun kyynelkanavat avaa.Onko ikinä käynyt kuten itselleni? Rakastellessani naista taidokkaasti alkaa välillä itkettämään, kun olen niin onnellinen sen naisen puolesta.
Onko ikinä käynyt kuten itselleni? Rakastellessani naista taidokkaasti alkaa välillä itkettämään, kun olen niin onnellinen sen naisen puolesta.
Yo. jäsenen nimen nähtyäni "Tänään TV:ssä"-ketjussa mielessäni kävi väistämättä ajatus: "No, perkules!"Ilves-Tappara tänään Subilta.
Nyt kun luin tämän niin kyseinen kappale alkoi soimaan omassa päässä.Vannoutunut hevimies kuuntelee Madonnaa. En tiedä johtuiko tuosta espanjan opiskelusta vai mistä, mutta koko aamun on päässä soinut kappale La isla bonita. Pitää kuunnella, jos saisi tämän korvamadon pois.
Pakko se on myöntää. Olen alkanut sietämään Lauri Tähkää ja äsken jopa etsin sitä youtubesta kuunnellakseni "morsian" biisin. Onhan toi nyt rempseää menoa kuitenkin.
Minä haluaisin nokittaa. Leikin lapsena siskoni kanssa heppaleikkejä. Tykkään hevosista, en kai muuten olisi leikkinytkään.Luin lapsena salaa siskon Neiti Etsivä -kirjoja. Ja tykkäsin jopa, en kai muuten olisi lukenutkaan.