Oli muuten elämäni paras päätös käyttää lukion enkun maikan "Sun pitää käytännössä olla asunut englanninkielisessä maassa että voit saada tältä kurssilta arvosanaksi erinomaisen" lausuntoa enkun puhekurssin aikana 2011 liekkinä oman englannin kielitaidon kehittämisessä. Tuo oli häneltä melko tylysti sanottu, mutta varmaankin tajuamattaan hän siinä samalla haastoi mut todistamaan itselleni, että mähän en mitään ulkomaita tarvi; opetan itse itseni kärsivällisyydellä puhumaan englantia kuin se olisi toinen äidinkieleni.
Tuosta on nyt kulunut se vajaa yhdeksän vuotta ja ääntämisen + lausumisen suhteen koen päässeeni siihen pisteeseen, että voin taputtaa itseäni olalle ja todeta "Mä tein sen!". Pystyn nykyisin lukemaan netistä melkein artikkelin kuin artikkelin englannin kielellä ja ymmärtämään kontekstin täysin. Musiikin kuuntelussakin siitä on iso apu, kun ymmärrän nykyisin useasti lyriikoiden sanoman ilman että mun tarvii välttämättä erikseen käydä googlettamassa mistä tässä oikein lauletaan (toki saatan tehdä näin alussa silti, jotta pääsen biisiin paremmin sisälle).
Totta kai englanninkielessä on suomeen verrattuna valtava määrä sanoja ja mäkin olen kuitenkin vain ihminen. Aina välillä tulee joku täysin uusi sana vastaan, jonka joudun käydä tarkistamassa sanakirjasta ja sen jälkeen olen taas yhden sanan verran oppineempi.
Sekä englannin puhuminen että kuunteleminen onnistuu multa nyt 2020 sillä varmuudella, että ihan takuulla ei tarvisi pelätä mitään kielimuuria, jos tulisi jossain kohtaa eteen sellainen tilanne, että edessä olisi muutto englanninkieliseen valtioon. Kuten sanottu, lauseenrakenteita myöten kieli alkaa olla jo lähes ammattimaisella tasolla, mitä nyt joskus satunnaisesti tarvin sanakirjan/kirjojen apua jonkin yksittäisen sanan ymmärtämiseen.