Kyllähän sitä väkisinkin miettii, että mikä mahtaa olla AHL:n viimevuosien taso, kun Frank Vatrano mätti tällä kaudella 36 otteluun 36 maalia ja 19 syöttöä. NHL:n puolella Bostonissa 39:ssä pelissä 3+8.
Korjataan nyt, että tehot ovat 8+3=11, ei 3+8... Ja syitähän Vatranon vaisuhkoihin (oliko ne edes niin vaisut? Siis ensimmäistä ammattilaiskauttansa pelaavalle nuorelle?) otteisiin on useita. Esimerkiksi yllä mainittu vastuu on yksi suurimmista sillä Vatrano sai noiden 39 aikana tasan kahdesti yli 15 minuuttia peliaikaa ottelussa (4.12.2015 @ CGY 0+0=0, -2, 0 PIM; 20.12.2015 vs NJD 0+0=0, -1, 0 PIM). Ylivoima-aikaa Vatrano sai noiden 39 ottelun aikana
YHTEENSÄ 7 minuuttia ja 44 sekuntia eli keskimäärin 12 sekuntia ottelua kohden. Siinä on aika paha pelaajan, joka elää kuitenkin todella paljon ylivoimista, saada tulosta aikaiseksi.
Siksi toisekseen yksi toinen este Vatranon menestymiselle (ja syypää Vatranon vähäisen vastuuseen) on tuo Bruinsin hyökkääjien laajuus. Sieltä löytyy kuitenkin mm. Brad Marchand (37+24), Loui Eriksson (30+33), Matt Beleskey (15+22), Jimmy Hayes (13+16) sekä vaikkapa David Pastrnak (15+11), jotka menevät nokkimisjärjestyksessä Vatranon edelle, joten ilman loukkaantumisia Vatranolla ei ollut oikein asiaa mihinkään ykkös-kakkosketjuun hakemaan tuloksia tai ratkomaan pelejä.
Kolmas syyllinen on tosiaan jo aiemmin mainittu ensimmäinen kausi ammattilaisena. AHL:ssä Vatrano on jo valmis tapaus, jopa liian hyvä sinne, mutta NHL-vauhtiin pääsemiseksi on tehtävä töitä ja niitähän herra kokoajan onkin tehnyt. Tasaisuutta kaivataan Show'n puolella otteisiin ja siihen pelin fyysisyyteenkin pitää tottua.
Ne muutamat pelit joita itse Vatranolta näin niin väittäisin, että ei ollut mitenkään huono - Ei todellakaan. Ei vielä täysin valmis NHL:ään suureen rooliin ja alemmissa ketjuissa ei minun mielestäni hänen paikkansa ole, vaikka puolustuspelaaminen ihan kelvollista ainakin noissa peleissä olikin.