Itse ainakin kirjoitan tähän ketjuun nimenomaan Pulkkisen näkökulmasta ja mikä kehityksen kannalta on parasta. Tuo Suomen ylivoima toimi Pulkkisen kanssa erinomaisesti siihen asti, kunnes siihen tuli Lindell viivalle ja Granlund ja Aho laitettiin samaan ylivoimaviisikkoon. Tästä oli seurauksena se, että roollt eivät toimineet kunnolla ja Lindellin vire alkupeleissä on surkea. Hyvä, että edes osui kiekkoon, jos se tuli lähelle. Syöttöjä onetimereille ei tullut ollenkaan. Tämän jälkeen Pulkkinen siirrettiin Unkari-peliin viisikon keskelle, josta harvemmin ylipäänsä pääsee vetämään, koska neliön on helppo pelata se pois. Jotta siihen tilaa tulisi, tarvitaan sinne vasemmalle, Pulun normaalille paikalle, se vetouhka, johon neliö joutuu reagoimaan. Optimaalista olisikin, että viisikossa olisi kaksi raittia, joista isokokoisempi ja ehkä huonompivetoisempi olisi siinä keskellä vetopaikalla. Tässä Unkari-pelissä Pulkkisen otteista paistoi myös yliyrittäminen erityisesti yv:llä, koska niitä helpottavia onnistumisia ei ollut tullut. Yliyrittämiseen johtaa osaltaan myös peluutus, sillä tuo nelosen paikka ei tue oikeastaan ollenkaan itseluottamusta ja luo yv:lle ns. pakko-onnistumisen tilanteen. Kun saisi pelata myös tasakentällisin kiekollista peliä, niin on tilanne henkisesti huomattavasti helpompi, kun ei ole niin riippuvainen yksittäisistä onnistumisista. Ylipäänsä harvinen tilanne, että nelosketjussa pelaa yv-pelaaja. Ei tule juuri esimerkkejä mieleen, että joku olisi onnistuneesti sellaista vetänyt, paitsi varmaan jotain maskimiehiä löytyy tyyliin Koskiranta. Onnistumiset kisojen alkupuolella olisi voinut kirjoittaa näistä kisoista Pulkkisellekin ihan erilaisen tarinan, mutta tällä kertaa jäi aika huonot kortit käteen.
Unkari-pelin jälkeen yv laitettiin uusiksi, mutta mielestäni yv:n huonous ei ollut Pulkkisesta kiinni ja ennemmin siellä olisi kannattanut rikkoa Ahon ja Granlundin liitto ja pitää raitin mies Pulkkinen etenkin kun Lindell osaa jälleen pelata jääkiekkoa. Nyt tuo Suomen kakkosyv on ihme sekasikiö viidellä leftillä, jossa ainoa idea tuntuu olevan Granlundin syöttö Lindellille viivaan. Toki sieltä on nyt tullut kaksi maalia ja prosentit aika hyvät, joten eiköhän tuolla mennä nyt kisat loppun meni syteen tai saveen, mutta kuviona tuo ei tarjoa variaatioita, kun ainoa oikea vetouhka on Lindellillä. Ylipäänsä mielestäni Granlundin aiempi ykkösvahvuus, pelinluku, ei ole enää niin timanttista mitä se oli muutama kausi sitten. Heikkouksia Mikke on kyllä pystynyt roimastikin parantamaan, mutta samalla mielestäni tuo aiempi vahvuus on hieman pudonnut.
Jos Pulkkista ei nähdä YV:llä, niin tasaviisikoin nelosessa kannattaa peluuttaa kyllä ihan muita miehiä, vaikka peli sinänsä olikin ihan hyvää puolustussuuntaan ja hyökkäyspäässäkin on ollut ajoittain hyvää yritystä. Erityisesti kamppailuvoimakkuus ei ole noin pienelle miehelle riittävän hyvällä tasolla, jotta pelkästään sillä ansaitsisi paikan nelosessa ilman yv-aikaa. Samoin suunnaanmuutoksissa pitäisi olla enemmän potkua, jotta pääsisi paremmin irtautumaan puolustajista. Noihin tarvitaan vielä kehitystä, jotta NHL-ura urkenisi kunnolla, eikä olisi pelkästään yv:n erikoismies. Sinänsä pelinluku on edelleen Pulkkisen yksi vahvuus, mutta sitä omaa irtiottokykyä tarvitaan lisää, jotta hyvää syöttötaitoa pystyy tehokkaammin käyttämään.