Tähtien Sota Disneylle – Jedien todellinen paluu

  • 534 466
  • 3 314

Juhaht

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Kannattaisikohan teidän vanhempien parrujen jo hyväksyä että on olemassa episodien I-III diggareita, eri ikäluokan faneja ja sitä kautta eri tavalla SW-universumin omaksunutta jengiä? Sinun mainostama tosiasia on todellisuudessa vain mielipiteesi.

Onko oikeasti? Itse en tiedä ainuttakaan. Päinvastoin, aikalailla jakamaton mielipide niin leffakriitikkojen kuin suuren yleisön keskuudessa tuo prequelien yleinen laaduttomuus on ollut. Sitten on tietysti niitä tyyppejä, jotka eivät kykene elokuvia arvottamaan muilla kriteereillä kuin "siisti valo miekka taistelu hei", heille esiosakkeet toiminevat vielä sittenkin kun he unohtavat toivoa, että voisivat toivoa niiden olevan parempia. Kyllähän toisaalta joillekin transformersseille ja supersankarileffoillekin löytyy yleisönsä, joten miksi ei Lucasin aivopieruille.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Onko oikeasti? Itse en tiedä ainuttakaan. Päinvastoin, aikalailla jakamaton mielipide niin leffakriitikkojen kuin suuren yleisön keskuudessa tuo prequelien yleinen laaduttomuus on. Sitten on niitä tyyppejä, jotka eivät kykene elokuvia arvottamaan muilla kriteereillä kuin "siisti valo miekka taistelu hei", heille esiosakkeet toiminevat vielä sittenkin kun he unohtavat toivoa, että voisivat toivoa niiden olevan parempia.

Edelleen tulkitset asiat oman pääsi mukaan. Sinulla ei ole mitään faktaa siitä miten moni oikeasti tykkää episodeista I-III ja vielä vähemmän sinulla on faktaa siitä mitkä asiat kenenkin katselukokemuksissa korostuvat. Näitä tietoja ei ole kyllä kriitikoillakaan. I-III ansaitsee kuraa niskaansa, mutta nyt ei ollut kyse siitä.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Sitten on tietysti niitä tyyppejä, jotka eivät kykene elokuvia arvottamaan muilla kriteereillä kuin "siisti valo miekka taistelu hei",
Joku pikkupoika joka on syntynyt tässä 2000-luvun puolella ja ei ole niin kiinnostunut esihistoriallisella ajalla tehdyistä elokuvista, saa tarttumapinnan varmasti juuri tämäntyyppisistä asioista ja kokee että "wau, tää on siisteintä ikinä". Onko se nyt sitten väärin? No ei tietenkään ole.

Ihan samalla tavalla minullakin on Star Wars elokuviin syntynyt jonkinlainen suhde joskus Darth Vaderin kautta ja siitä miten coolisti se hengittää ja minkälainen mystiikka siihen hahmoon liittyy. Siistit valomiekkailut ja taistelut joita episodeissa 4-6 oli ja jotka varmaan näyttävät nykyajan nuorisolle ihan mielettömän kömpelöiltä. En epäile hetkeäkään etteikö valtaosalla muistakin vanhemmista ihmisistä tarina ole hyvin samankaltainen, että pienenä poikana on koettu samanlainen "wau tää on siisteintä ikinä" kokemus näiden parissa. Onko se nyt sitten jotenkin parempi tapa viehättyä näistä elokuvista? No ei tietenkään ole.

Onneksi maailmaa ei tarvitse katsella mustavalkoisesti jossa on vain yksi oikea ja yksi väärä tapa.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Imdb:stähän saa jonkinlaista osviittaa siitä miten elokuvat on otettu vastaan nimenomaan katsojien toimesta. Kyllähän ne episodien 1-3 arvosanat ovat todella matalat kun ottaa huomioon, että kyseessä on Star Wars, jonka kiihkeimmät fanit antavat tietenkin suoraan 10 arvosanoja. Kun joku tykkää niin fine. Ei siinä mitään vikaa ole. Kyllä kuitenkin voi yleisesti sanoa, että ei niiden vastaanotto ollut hyvä eikä niitä yleisesti hyvinä elokuvina pidetä.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Imdb:stähän saa jonkinlaista osviittaa siitä miten elokuvat on otettu vastaan nimenomaan katsojien toimesta. Kyllähän ne episodien 1-3 arvosanat ovat todella matalat kun ottaa huomioon, että kyseessä on Star Wars, jonka kiihkeimmät fanit antavat tietenkin suoraan 10 arvosanoja. Kun joku tykkää niin fine. Ei siinä mitään vikaa ole. Kyllä kuitenkin voi yleisesti sanoa, että ei niiden vastaanotto ollut hyvä eikä niitä yleisesti hyvinä elokuvina pidetä.

Osviitta on hivenen eri asia kuin viitata tosiasiana johonkin yhteiseen rintamaan. Joka sekin näyttäisi kriitikkojen suhtautumisten osalta olevan värikynäkamaa. Muistelinkin etteivät kriitikot aikoinaan vain teloittaneet ko. leffoja.

Ja ei pitäisi tosiaan olla aikuiselta ihmiseltä kovin vaikeaa käsittää että jokainen kokee leffat omalla tavallaan. Silti keskusteluissa usein kuvitellaan että I-III leffoista tykkäävät ovat vain tehostesaasteesta nauttivia junnuja. Tässäkin ketjussa on itseni lisäksi muutama muu kertonut miksi pitää ko. leffoista. Ja aika yhteen ääneen todettu myöskin etteivät ne mitään täydellisiä teoksia ole.
 

Kulttimörkö

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja maajoukkueet
Ja ei pitäisi tosiaan olla aikuiselta ihmiseltä kovin vaikeaa käsittää että jokainen kokee leffat omalla tavallaan. Silti keskusteluissa usein kuvitellaan että I-III leffoista tykkäävät ovat vain tehostesaasteesta nauttivia junnuja. Tässäkin ketjussa on itseni lisäksi muutama muu kertonut miksi pitää ko. leffoista. Ja aika yhteen ääneen todettu myöskin etteivät ne mitään täydellisiä teoksia ole.
Eivät ole täydellisiä mutta silti hyviä elokuvia. Yleinen käsitys alkaa nykyään jopa arvostamaan esiosia. "Ei ne oikeasti mitään ihan paskoja ole" on varmaan se yleisin kommentti mitä nykyään kuulee. Toki niissä on ongelmansa ja Jar Jar ei edes ole sellainen. Itse kasvoin alkuperäisen trilogian parissa ja esiosat toimi minulle. Harva muistaa että esimerkiksi C-3PO sai aikanaan samanlaista kohtelua mitä Jar Jar sai Episodi 1 ilmestyttyä. Silloin ei ollut sosiaalista mediaa tai edes internetiä kun ensimmäinen Tähtien Sota julkaistiin.

Alkuperäissä trilogiassa oli ongelmansa ja juoniaukkonsa, esiosassa myös ja Epispdi 7 kopioi vanhoja ja nosti ongelmat ihan uusiin sfääreihin. Rogue Onea en ole vielä nähnyt joten sitä.en kommentoi. Näillä näkymin sen katsominen jää ensi vuoden puolelle.
 

Rocco

Jäsen
James Bond -sarja koki aikamoisen kadon myös 90-luvulla, kun Timothy Dalton ja Pierce Brosnan ajelivat näkymättömilla autoilla, surffasivat vihreässä huoneessa (eli surkean erikoistehoste-aallon mukana) tuulikoneen säestyksellä jne. Lopulta sarja pistettiin täysin uuteen uskoon, ja palattiin täysin Sean Conneryn ajan leffoihin, ja vähän ylikin ja pääosaan otettiin Daniel Craig.

Samaa koki Star Wars noiden Episodi I-III kanssa. Nyt The Force Awakens ja Rogue One lopullisena niittinä palautti koko saagan sille tasolle, mitä se oli 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa.
 

Juhaht

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Osviitta on hivenen eri asia kuin viitata tosiasiana johonkin yhteiseen rintamaan. Joka sekin näyttäisi kriitikkojen suhtautumisten osalta olevan värikynäkamaa. Muistelinkin etteivät kriitikot aikoinaan vain teloittaneet ko. leffoja.

Rotten Tomatoes taitaa antaa kattavimman konsensuksen näistä (prosentti kertoo siis kuinka moni arvostelija on antanut elokuvalle positiivisen arvion, arvosanaan katsomatta):

- Episodi IV 93%
- Episodi V 94%
- Episodi VI 80%

- Episodi I 55%
- Episodi II 65%
- Episodi III 79%

Vielä bonuksena uusimmat:

- Episodi VII 92%
- Rogue One 84%

Kyllähän toi aika selkeän kuvan antaa siitä missä se kakkakeskus sijaitsee.

Mitä tulee ylipäänsä elokuvaan, voi sitä arvioida objektiivisesti siinä kuin muitakin viihdetuotteita (pelit, kirjat, musiikki, yms). Prequelien ongelmat ovat lukuisat, mutta suurin niistä on se, että elokuvallisesti ne vaan eivät oikein toimi. Sieluttomuuden voisi antaa anteeksi jos niillä olisi jotain sanottavaa, huonot näyttelijäsuoritukset voisi antaa anteeksi jos tarina olisi mieleenpainuva, surkeat taistelukohtaukset voisi antaa anteeksi jos leffojen rytmitys toimisi muuten kuin luotijuna, jopa myötähäpeää herättävä romanssi voitaisiin katsella läpi sormien jos elokuvat olisivat edes jollain tasolla koskettaneet katsojia. Prequelien suurin ongelma oli se, että George Lucasilla ei ollut mitään intohimoa elokuvantekoon ja miehen oli ympäröinyt leegio jeesjees-miehiä. Ei siinä paljoa auta jos taideosasto on täynnä huippuosaajaa kun ohjaajalla/kirjoittajalla ei ole mitään käsitystä siitä mihin ja miten sitä taidetta pitäisi käyttää. TJEU: mikä tahansa behind-the-scenes-matsku prequeleista.

Mutta siis, kyllähän maailmasta mielipiteitä löytyy. Osa ihmisistä tykkää hevistä ja paskarokistakin, olenpa kuullut niinkin uskomattoman väitteen, että Mikko Kuustonen ja Pate Mustajärvi olisivat laulajia.
 
Viimeksi muokattu:

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Episodeissa 1-3 oli kuitenkin oikeasti hyviä näyttelijöitä kuten Liam Neeson ja Ewan McGregor (minun mielipide), joten pökkelöistä näyttelijäsuorituksista pakko laittaa vastuuseen ohjaaja. Ei se varmasti ole helppoa näytellä bluescreeniä vasten kun vastanäyttelijätkin saattavat olla tietokonehahmoja varsinkaan jos ohjaajalta ei tule apuja. Ehkä noiden prequelien suurin synti on kuitenkin repliikit. Käsikirjoitus on kuin lapsen kirjoittamaa kun siihen kiinnittää huomiota ja miettii niitä laineja. Taisin olla jotain 15-vuotias kun tuo episodi I tuli, eli oikeasti ihan lapsi, ja jo silloin kyllä tajusin, että tämä on ihan kakkaa.

Lisätään vielä, että episodien 2-3 Anakinin castaus on kyllä yksi epäonnistuneimpia valintoja koko elokuvahistoriassa. Oikeesti? Mitä vittua?
 

tulikaste

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Tero Lehterä
Olihan Rogue One kova tekele ja se täytyy nähdä toistamiseen heti kun ei käy kukkaron päälle liiaksi. Tykkäsin oikeastaan jopa enemmän kuin TFA:sta, joka laadukkuudestaan huolimatta tuntui ajoittain vähän liikaa toistavan A New Hopen juonta... varmasti lähes tuhat kertaa läpikäyty kritiikki. Tämä tuntui enemmän omalta jutultaan, vaikka kaiken keskipisteessä oli tässäkin paljon puhuttu Kuolemantähti. Oikeastaan juuri mitään kummempaa valitettavaa ei jäänyt, lähinnä aasialaisen kaverin "I am one with the Force"-hokema otti eniten päähän loppuvaiheilla. Ja jos se tympi eniten niin varmaan kokonaisuus oli sitten aika onnistunut.

Juuri tällä tavalla näitä Star Wars Story-leffoja tulisikin mielestäni tehdä, enkä ole varma miten päin olisin tuon tulevan Han Solo-spinoffin kanssa. Varmaan tulee olemaan hyvä sekin ja uuteen Soloon varmaan tottuu nopeasti, mutta jos saisin päättää, niin näissä Story-leffoissa keskityttäisiin nimenomaan Rogue Onen tapaan täysin uusien hahmojen tarinoihin osana laajempaa SW-universumia. Vähän tylsäksi mielestäni menee, jos Han Solo-leffoja (trilogiahan sen on tarkoitus kai olla) seuraa Yoda-elokuva jne.
 

Waluigi

Jäsen
Aika yksikseen saan ilmeisesti olla, kun pidän Rogue Onea selvästi Force Awakensia huonompana teoksena. Tuore pläjäys oli... ihan ok. Ohueksi jääneet hahmot eivät kiinnostaneet, tarina oli etenkin alussa totaalisen loikkivaa sekamelskaa ja kaikki muistamisen arvoiset asiat fan serviceä. Jos kyseessä olisi ollut sama leffa ilman Star Wars -tunnelatausta, lopputulemaa tuskin suosittelisi oikein kenellekään. Rogue One -näytöksestä poistuessa oli tunne, että nyt osaa arvostaa VII:tä aiempaakin enemmän. TFA sisälsi toki ongelmansa, mutta siinä onnistuttiin kuitenkin kiinnostavin hahmoin kertomaan mielenkiintoinen alustus saagalle, joka toimisi valosapelien sijasta vaikkapa kendokepeilläkin. Silmäniskut faneille olivat mukana, mutta ne eivät olleet koko leffan pointti. Rogue Onea kehuttaessa jaksetaan lähinnä hehkuttaa asioita, jotka ovat vanhoista elokuvista kierrätettyjä. Hitusen koomisesti samaa asiaa käytetään esiosien mollaamiseen.

Pitäisi luultavasti kurkata New Hope pitkästä aikaa, jotta tulisi alkuun tuoretta perspektiiviä. Aika hyvinhän leffat nivoutuivat, mutta jotain muutoksia fiiliksiin kuitenkin tuli. Siinä missä aiemmin ovea tähystäneet kapinalliset vaikuttivat mielessäni pelkäävän mystistä vihollista, nyt sieltä odotetaan ainoastaan väkivaltaista massamurhaajaa. Vaikea sanoa onko muutos hyvään vai huonoon suuntaan, mutta uutta näkökulmaa tuli kuitenkin. Toisaalta Leian "olemme diplomaattialus" -pyristelyt menivät astetta koomisemmaksi, kun kaksi minuuttia aiemmin on näytetty sota-alueella perävaloa vihollisalukselle.

Sivukaneettina vielä jäi vähän tympimään se, miten tällä kertaa Voimasta tehtiin vertauskuva Jumalasta. Onhan se aiemminkin ollut tietynlainen elämäntapa ja seesteisyys, mutta tällä kertaa mentiin jo rukouksien voimalla läpi vihollistulitusten. Ainakin omaan silmään särähti aika vahvasti.

Rogue One oli turvallinen mittatilaustyö faneille, joka viihdytti kerran. Jos arvata pitäisi niin eiköhän tämä kuitenkin ole tapaus, joka vaipuu Star Wars -historian kuriositeetiksi melko nopeasti. Pääosissa olleet näyttelijät floppasivat aika pahasti, kun taas isot nimet aina erinomaisesta Mad Mikkelsenistä lähtien jätettiin turhan pieneen rooliin. Enemmän tilaa pienemmälle hahmokatraalle. Sillä olisi jo menty pitkälle.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Sivukaneettina vielä jäi vähän tympimään se, miten tällä kertaa Voimasta tehtiin vertauskuva Jumalasta. Onhan se aiemminkin ollut tietynlainen elämäntapa ja seesteisyys, mutta tällä kertaa mentiin jo rukouksien voimalla läpi vihollistulitusten. Ainakin omaan silmään särähti aika vahvasti.
No se pitää muistaa, että Chirrut ei ollut suinkaan jedi, eikä Voimaa hallinnut millään lailla, joskin nyt uskoi siihen täysin ja ilmeisesti aisti sen ympäröivänä energiana - kaikkivoipuutena, jonka voi sitten määritellä vaikka jumalaksi jos tahtoo. Tuo galaksi on laaja, joten sinne voi mahtua erilaisia käsityksiä siitä, mitä Voima on ja mikä sen luonne. Kyllähän jeditkin nyt uskonnollisia henkilöitä kuitenkin on ja Voima edustaa heille jotain sellaista joka on läsnä kaikessa. Käsityksensä Voimasta ehkä meidän maaillmaan verrattuna vastaa lähinnä buddhalaista, mutta miksei hiukan erilaisiakin näkemyksiä voisi olla tai tapoja turvata siihen. Kuten todettua, ko. hahmolla ei ollut jedikoulutusta ja suhtautuminen Voimaan saattoi olla siten luottamusta johonkin korkeampaan. Mielestäni mainio hahmo ja juurikin tuo kävely halki tulituksen uskon voimalla oli tosi hieno. Ei nyt yhtään sen älyttömämpää kuin moni muukaan juttu sarjassa.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Tuore pläjäys oli... ihan ok. Ohueksi jääneet hahmot eivät kiinnostaneet, tarina oli etenkin alussa totaalisen loikkivaa sekamelskaa ja kaikki muistamisen arvoiset asiat fan serviceä. Jos kyseessä olisi ollut sama leffa ilman Star Wars -tunnelatausta, lopputulemaa tuskin suosittelisi oikein kenellekään. Rogue One -näytöksestä poistuessa oli tunne, että nyt osaa arvostaa VII:tä aiempaakin enemmän. TFA sisälsi toki ongelmansa, mutta siinä onnistuttiin kuitenkin kiinnostavin hahmoin kertomaan mielenkiintoinen alustus saagalle, joka toimisi valosapelien sijasta vaikkapa kendokepeilläkin.
Vähän samat ajatukset. Rogue Onessa oli SW-maailman (ja varsinkin originaalitrilogian) fiilis ja tyyli kohdallaan, mutta hahmot jäivät todella ontoiksi ja juonenkuljetus ei oikein toiminut. TFA:ssa sentään oli oikeita henkilöhahmoja eikä pelkkiä pahvisia karikatyyrejä.

No se pitää muistaa, että Chirrut ei ollut suinkaan jedi, eikä Voimaa hallinnut millään lailla, joskin nyt uskoi siihen täysin ja ilmeisesti aisti sen ympäröivänä energiana - kaikkivoipuutena, jonka voi sitten määritellä vaikka jumalaksi jos tahtoo. Tuo galaksi on laaja, joten sinne voi mahtua erilaisia käsityksiä siitä, mitä Voima on ja mikä sen luonne.
Tämä munkkihahmo oli minusta koko elokuvan ainoa edes vähän kiinnostava uusi hahmo, juuri tuon vuoksi että saatiin vähän uutta katsantokantaa siihen, mitä se Voima on. Oliko se sitten pelkkää uskoa, vai oliko Chirrutilla merkittäväkin yhteys Voimaan? Sitähän voisi spekuloida, että toisessa ajassa Chirrut olisi voinut olla yksi kovimmista jedeistä, mutta kun oli kasvanut maailmassa, jossa ainoat jäljellä olevat jedit ovat syrjäisillä planeetoilla piilossa, hänellä ei ollut kouluttajaa ja siksi ei osannut käyttää Voimaa oikein.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Rotten Tomatoes taitaa antaa kattavimman konsensuksen näistä (prosentti kertoo siis kuinka moni arvostelija on antanut elokuvalle positiivisen arvion, arvosanaan katsomatta):

- Episodi IV 93%
- Episodi V 94%
- Episodi VI 80%

- Episodi I 55%
- Episodi II 65%
- Episodi III 79%

Vielä bonuksena uusimmat:

- Episodi VII 92%
- Rogue One 84%

Kyllähän toi aika selkeän kuvan antaa siitä missä se kakkakeskus sijaitsee.

Mitä tulee ylipäänsä elokuvaan, voi sitä arvioida objektiivisesti siinä kuin muitakin viihdetuotteita (pelit, kirjat, musiikki, yms). Prequelien ongelmat ovat lukuisat, mutta suurin niistä on se, että elokuvallisesti ne vaan eivät oikein toimi. Sieluttomuuden voisi antaa anteeksi jos niillä olisi jotain sanottavaa, huonot näyttelijäsuoritukset voisi antaa anteeksi jos tarina olisi mieleenpainuva, surkeat taistelukohtaukset voisi antaa anteeksi jos leffojen rytmitys toimisi muuten kuin luotijuna, jopa myötähäpeää herättävä romanssi voitaisiin katsella läpi sormien jos elokuvat olisivat edes jollain tasolla koskettaneet katsojia. Prequelien suurin ongelma oli se, että George Lucasilla ei ollut mitään intohimoa elokuvantekoon ja miehen oli ympäröinyt leegio jeesjees-miehiä. Ei siinä paljoa auta jos taideosasto on täynnä huippuosaajaa kun ohjaajalla/kirjoittajalla ei ole mitään käsitystä siitä mihin ja miten sitä taidetta pitäisi käyttää. TJEU: mikä tahansa behind-the-scenes-matsku prequeleista.

Mutta siis, kyllähän maailmasta mielipiteitä löytyy. Osa ihmisistä tykkää hevistä ja paskarokistakin, olenpa kuullut niinkin uskomattoman väitteen, että Mikko Kuustonen ja Pate Mustajärvi olisivat laulajia.

Hyvin perusteltua kritiikkiä vaikken täysin samoilla linjoilla olekaan. Nyt oli kuitenkin kyse siitä että onko olemassa jokin suuren yleisön ja kriitikoiden jakamaton mielipide noiden kyseisten elokuvien huonoudesta. Ei näyttäisi olevan vaikka niin tosiasiana väititkin. Jokainen kolmesta kerännyt pelkästään kriitikoilta posin puolelle jäänyttä arviota. Sithin koston kohdalla neljä kriitikkoa viidestä antanut positiivisen arvion. Ongelmia noissa on selvästi nähty, mutta ongelmakohtia ei juuri kukaan ole yrittänytkään pestä pois. Parempia nuo kaikki olisivat voineet olla.

Tekstisi loppuosan halveksuva suhtautuminen kanssaihmisten tykkäämisen kohteisiin tekee kuitenkin asenteesi varsin selväksi.
 

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aidosti Sysipaska
Johan täällä nyt on vääntöä asioista, joista ei oikeastaan voi edes väitellä. Taatusti osilla 1-3 on faninsa. Vähemmistössä todennäköisesti ovat. Mutta sekin on taasen niin häilyvää, että mikä on fanitusta. Milloin jokin on sataprosenttista paskaa ja niin edelleen. Harva pelkkien 4-6-osien kanssa vuosikaudet elänyt pitää osia 1-3 mitenkään erinomaisina. Mutta tuskinpa heistäkään kaikki niitä mitenkään ylitsepääsemättömästi inhoavat. Faktaa on vain se, että kukaan ei voi mennä sanomaan jollekin toiselle, onko hänen elokuvanautintonsa väärin. Se on vain elokuvaa. Jos jostain pitää, siitä sitten pitää. Turha siinä kenenkään on ryhtyä kitisemään, että "väärin nautittu" etc. En tiedä enää, kuka täällä mitäkin on väittänyt, enkä siis oletakaan mitään. Totesin vain.

Itse kuulun siihen populaan, joka eli koko lapsuutensa ja nuoruutensa vanhojen leffojen parissa ja koin osat 1-3 varhaisaikuisuuden hetkillä tuossa ikävuosina 19-25? Kolmen vuodenko välein ne saapuivat?

Mitäkö olen mieltä osista 1-3?

Olen joskus mielessäni verrannut niitä hieman kuin LotR:ia ja Hobittia. Ensimmäinen oli mahtavalla pieteetillä väkerretty eeppinen mestariteos, jonka tehosteista melko suuri osa tehtiin muutoin kuin digitaalisesti. Ja sen vuoksi se näyttikin niin julmetun hyvältä. Pieninpiinkin yksityiskohtiin kiinnitettiin huomiota.

Hobitti sitten tuupattiin tuutista ulos green screeniä vasten huidottuna ja vähän kuin lopulta ketään ei suuresti koko touhu jaksaisi edes kiinnostaa. Mutta tehdään nyt, kun kerta oltiin päätetty, että tehdään.

Joskin jos minun pitää nyt verrata näitä kahta elokuvasaagaa, suurempi ero Jacksonin tuotosten välillä oli. Hobitit ovat oikeasti aika karmaisevaa kuraa. SW:n osat 1-3 olivat vielä kohtalaisia tekeleitä, jotka toki harmittavat sinänsä, koska niistä olisi oikeissa käsissä saatu irti niin paljon enemmän.

Mutta silti minä katson vielä tulevaisuudessakin osat 1-3, kun ryhdyn joskus katsomaan koko paskaa läpi. Ne kuuluvat asiaan. Ehkä tämä voi johtua siitä, etten suhtaudu koko elokuvasarjaan niin järin vakavasti, vaikka uudet leffat aina herättävätkin suuria fiilareita.

Roguen Onesta on sanottava sen verran, että se oli ihan kiva. Leffanahan se ei ollut kummoinen ja pakko kompata jotain edeltävää kirjoittajaa siitä, että jos kyseessä ei olisi ollut SW-elokuva, olisi se kyllä ollut aika haukottava. Mitään ihmeempää juontahan ei elokuvassa ollut ja paikatkin lopulta vilistivät melko nopeasti, kuten hahmotkin. Lopetus oli sitten toki eeppinen, koska Star Wars IV - New Hope. Mutta jos esim. tämä olisi ollut tyystin irrallinen elokuva, en tiedä, mitä siitä olisi pitänyt ajatella.

Nyt toki kaikkea pientä nippelikarkkia oli pitkin leffaa. Tykkäsin siis tietysti. Mutta pakko silti myöntää, että vaikka Vader lopuksi jyräsikin tyylillä, oli aivan hetken elokuvan loppumisen jälkeen tunne, että jotain tästä vaan puuttuu. Ja se on tietysti se, että elokuvassa ei vain ollut jedi vs. sith - viritystä laisinkaan. Siis mitä hemmettiä?! :D No, niin se vaan on. Nyt kuolevaiset tekivät elokuvan. Hyvä fiilis jäi silti 8. osaa odotellessa.
 

Apheu

Jäsen
Aika yksikseen saan ilmeisesti olla, kun pidän Rogue Onea selvästi Force Awakensia huonompana teoksena. Tuore pläjäys oli... ihan ok. Ohueksi jääneet hahmot eivät kiinnostaneet, tarina oli etenkin alussa totaalisen loikkivaa sekamelskaa ja kaikki muistamisen arvoiset asiat fan serviceä. Jos kyseessä olisi ollut sama leffa ilman Star Wars -tunnelatausta, lopputulemaa tuskin suosittelisi oikein kenellekään. Rogue One -näytöksestä poistuessa oli tunne, että nyt osaa arvostaa VII:tä aiempaakin enemmän. TFA sisälsi toki ongelmansa, mutta siinä onnistuttiin kuitenkin kiinnostavin hahmoin kertomaan mielenkiintoinen alustus saagalle, joka toimisi valosapelien sijasta vaikkapa kendokepeilläkin. Silmäniskut faneille olivat mukana, mutta ne eivät olleet koko leffan pointti. Rogue Onea kehuttaessa jaksetaan lähinnä hehkuttaa asioita, jotka ovat vanhoista elokuvista kierrätettyjä. Hitusen koomisesti samaa asiaa käytetään esiosien mollaamiseen.

Itse olen myös tätä mieltä. Rogue One oli ihan kelvollinen, mutta ei kuitenkaan itselläni aiheuttanut mitään "pakko nähdä vielä uusiksi" -fiilistä, mikä taas Force Awakensin jälkeen jäi. Tuntui, ettei Rogue Onessa ollut kovinkaan paljon mitään uutta tai erikoista. Muutama Vader -kohtaus ja ihan kivaa planeetoilla pyörimistä ja muutama hienon näköinen kohtaus, mutta eipä kovin paljon muuta. Hahmot olivat kovin onttoja, kenenkään kohtalo ei sen kummemmin liikuttanut ja yleisestikin ne eivät vain olleet kovin kiinnostavia. Vrt. Force Awakens, jossa oli useampikin mielenkiintoinen hahmo, jotka kehittyivät leffan mittaan. Tämä sokea kaveri oli ainoa hieman erilainen ja jopa kiinnostavampi hahmo, mutta eihän siitä oikein mitään irti saatu.

Rogue Onen juoni ei myöskään tarjonnut itselleni mitään erikoista. Käänteitä ei edes juurikaan ollut, elokuva soljui eteenpäin kuten arvata saattoi taistelusta tai paosta toiseen. Lopputaistelu oli myös mielestäni venytetty turhan pitkäksi, aloin jo odotella elokuvan loppumista. Ja se ei kyllä ole merkki onnistuneesta elokuvasta.

En silti pidä Rogue Onea huonona elokuvana. Se on ihan ok, mutta ei tuota toista kertaa jaksaisi välttämättä katsoa. Ilman Star Wars -latausta, eli mm. Vader -kohtauksia jne. ei tuo kyllä häävi elokuvana ollut. Tärkeimmät pointit itselleni eli hahmot ja juoni pettivät hieman. Toki en odottanutkaan juonellisesti mitään ihmeitä, kun sinänsä tiesi etukäteen mitä tuleman pitää. Myöskin muissa leffoissa ollut tietynlainen mystisyys ("kuka niistä naruista nyt siellä kaiken takana oikeasti vetelee?") loisti poissaolollaan.

Joku aiemmin vertasi kuin Sormusten herraa ja Hobittia, ja onhan tässä vähän sama kuva itsellänikin. Hobitissakin oli mukana kasapäin kääpiöhahmoja, joilla ei tavallaan ollut mitään sen suurempaa virkaa, kunhan kulkivat mukana, että olivat taisteluissa auttamassa. Sama vähän tässä Rogue Onessakin oli.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Kannattaisikohan teidän vanhempien parrujen jo hyväksyä että on olemassa episodien I-III diggareita, eri ikäluokan faneja ja sitä kautta eri tavalla SW-universumin omaksunutta jengiä?
Onko oikeasti? Itse en tiedä ainuttakaan. Päinvastoin, aikalailla jakamaton mielipide niin leffakriitikkojen kuin suuren yleisön keskuudessa tuo prequelien yleinen laaduttomuus on ollut. Sitten on tietysti niitä tyyppejä, jotka eivät kykene elokuvia arvottamaan muilla kriteereillä kuin "siisti valo miekka taistelu hei", heille esiosakkeet toiminevat vielä sittenkin kun he unohtavat toivoa, että voisivat toivoa niiden olevan parempia.
Yhtään en tykkää prequeleista enkä halua nähdä niitä enää koskaan, mutta onhan tuo nyt melko yksisilmäistä kommentointia. Ylläoleva viesti tiivistettynä: kukaan ei tykkää, paitsi ne jotka tykkää, mutta niitä ei lasketa.
 

Apheu

Jäsen
Onko oikeasti? Itse en tiedä ainuttakaan. Päinvastoin, aikalailla jakamaton mielipide niin leffakriitikkojen kuin suuren yleisön keskuudessa tuo prequelien yleinen laaduttomuus on ollut. Sitten on tietysti niitä tyyppejä, jotka eivät kykene elokuvia arvottamaan muilla kriteereillä kuin "siisti valo miekka taistelu hei", heille esiosakkeet toiminevat vielä sittenkin kun he unohtavat toivoa, että voisivat toivoa niiden olevan parempia. Kyllähän toisaalta joillekin transformersseille ja supersankarileffoillekin löytyy yleisönsä, joten miksi ei Lucasin aivopieruille.

Itse ainakin pidin prequeleissa Anakinin hahmon kehittymisestä, mikä oli mielestäni aika aito ja onnistunut kokonaisuus, ja nimenomaan se pääjuttu koko siinä trilogiassa. Mielestäni ainakin Sithin kosto oli hyvä elokuva, kaksi ensimmäistä ihan katsottavia, mutta lähinnä rakensivat sitä huipennusta Sithin kostoon.

"Siisti valo miekko taistelu" ei ainakaan itselleni ole mikään kriteeri. Päinvastoin, mitä vähemmän sitä rytäkkää siinä leffassa on, sitä todennäköisemmin aikaa on jäänyt juonen ja hahmojen kehittelyyn. Rogue Onessa sitä taistelua oli jatkuvalla syötöllä, ja muut asiat jäivät hieman puolitiehen - etenkin hahmot. Siksi elokuva ei niin kummoinen ollutkaan minun mielestäni.

Haluaisinkin kuulla omat perustelusi, miksi Rogue One oli "prequelin shittiin" verrattuna hurjan hyvä elokuva? Juonesta et voi itsekään sanoa, että olisi jollain tavalla ollut erikoisen hyvä tai ainutlaatuinen. Hahmot? Melko onttoja karikatyyrejä ilman isompaa kehitystä. Jäljelle jää "yleinen Star Wars -fiilis" ja "hienot taistelukohtaukset". Jos nämä riittävät sinulle, niin ihan turha täällä itse jauhaa, miten jos joku sattuu prequelista pitämään, tykkää siitä vain koska "siisti valo miekka taistelu".

Vai, mikä tässä nyt oli niin paljon parempaa, että esimerkkinä juuri episode III on aivan syvältä ja tämä jälleen taattua Star Wars laatua, haluaisin sen sinulta kuulla.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tämä munkkihahmo oli minusta koko elokuvan ainoa edes vähän kiinnostava uusi hahmo, juuri tuon vuoksi että saatiin vähän uutta katsantokantaa siihen, mitä se Voima on. Oliko se sitten pelkkää uskoa, vai oliko Chirrutilla merkittäväkin yhteys Voimaan? Sitähän voisi spekuloida, että toisessa ajassa Chirrut olisi voinut olla yksi kovimmista jedeistä, mutta kun oli kasvanut maailmassa, jossa ainoat jäljellä olevat jedit ovat syrjäisillä planeetoilla piilossa, hänellä ei ollut kouluttajaa ja siksi ei osannut käyttää Voimaa oikein.
Joo, kyllähän siinä ihan selkeästi esitettiin, että Chirrut oli hyvinkin Force sensitive, mutta ei tosiaan ollut saanut opetusta. Mielestäni siis toimiva hahmo ja toi ihan jännän puolen Voimasta. Noin muuten leffa oli piristävä sikäli, ettei ollut light saber taisteluja, Voimalla revittelyä ja muuta mikä sarjassa yleensä on keskiössä. Sitä saadaan taas ensi vuonna yllin kyllin.
 

Juhaht

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Haluaisinkin kuulla omat perustelusi, miksi Rogue One oli "prequelin shittiin" verrattuna hurjan hyvä elokuva? Juonesta et voi itsekään sanoa, että olisi jollain tavalla ollut erikoisen hyvä tai ainutlaatuinen. Hahmot? Melko onttoja karikatyyrejä ilman isompaa kehitystä. Jäljelle jää "yleinen Star Wars -fiilis" ja "hienot taistelukohtaukset". Jos nämä riittävät sinulle, niin ihan turha täällä itse jauhaa, miten jos joku sattuu prequelista pitämään, tykkää siitä vain koska "siisti valo miekka taistelu".

Vai, mikä tässä nyt oli niin paljon parempaa, että esimerkkinä juuri episode III on aivan syvältä ja tämä jälleen taattua Star Wars laatua, haluaisin sen sinulta kuulla.

Itseasiassa Rogue One ilman Star Wars -asetelmaa olisi ollut varsin unohdettava tapaus. On ihan totta, että elokuvassa on paljon puutteita, joista vähäisin ei ole hahmojen yksiulotteisuus. Hahmot on varmaan suunnittelupöydällä kirjoitettu ihan hyviksi, mutta elokuvassa ne eivät kehity mihinkään. Niiltä puuttuu siis kaari, joka loppuisi jotenkin tyydyttävästi. Siksi koko leffan finaali ei hahmotasolla tunnu yhtään miltään. Miksi pitäisi, eihän hahmoihin ole missään vaiheessa ehtinyt kiintyä?

Yleensä tämän tyyppinen kerronta pilaisi leffan kuin leffan itselläni, mutta Rogue Onessa on vastaavasti hirmu paljon asioita, jotka toimivat. Pidin ennenkaikkea siitä, että leffa avaa eri näkökulman Star Warsin maailmaan: galaksiin mahtuu muitakin kuin urpoja jedejä ja koomisia sithejä. Pahiksissakin on harmaan sävyjä ja kapinalliset ovat salamurhaajia ja terroristeja, jotka tekevät hyökkäyksiään asutuskeskuksissa. Tämä "realistisempi" näkökulma on suurin yksittäinen syy miksi leffa toimii, mutta sekin toimii vain siksi, että leffa on osa isompaa sarjaa. Yksin se ei olisi juuri mitään, mutta muiden Star Warsien kanssa nähtynä se antaa tuolle maailmalle paljon. Pidin myös yllättävän paljon siitä, miten hyvin leffa nivottiin osaksi kokonaistarinaa ja sitä, että se on käytännössä aito prequel ihan ensimmäiselle Tähtien sodalle. Yksittäisi kivoja juttuja leffassa oli paljon, kuten selitys sille miten Kuolemantähden kaltainen härpätin pystytään räjäyttämään yhdellä laukauksella ulkoapäin.

Jos tätä vertaa prequeleihin, on niissä asioidenlaita tietyllä tapaa käänteinen. En koe niiden kertovan mitään merkityksellistä tarinaa tuosta maailmasta, eivätkä ne vastaa mihinkään kysymyksiin (ketä oikeasti kiinnosti millainen Darth Vader oli lapsena?). Leffat käyttävät tuntitolkulla täysin merkityksettömiin ja huonosti kerrottuihin juonikudelmiin. Ne yrittävät rakentaa Anakinin hahmolle dramaattista ja suurta kaarta, mutta epäonnistuvat täysin viime hetkillä. Hahmo ei kasva yhdenkään yksittäisen leffan aikana mihinkään, paitsi viimeisessä esiosassa tapahtuu Suuri Käänne, joka on niin surkuhupaisasti toteutettu, ettei siihen uskoisi ellei olisi pakko itse katsoa. Kirjaimellisesti n. 6 sekuntia kuluu siitä kun Anakin epäuskoisena miettii mitä on tehnyt, siitä kun se polvistuu vahanaamaisen käppänän eteen ja lähtee lahtaamaan lapsia.

Prequeleja voi arvostaa siitä mitä ne yrittivät tehdä, mutta lopputulos on täydellinen epäonnistuminen. Elokuvissa onnistuivat lähinnä ILM:n hahmo- ja lokaatiodesign, kaikki muu meni saveen. Toisin kuin esim. Rogue One, prequelit vaativat jatkuvasti katsojalta logiikan venyttämistä ja huvittavien sattumien hyväksymistä - ja tämä siis ihan yleisellä tasolla. Jotta katsoja voisi uskoa sen mitä ruudulla kerrotaan esim. päähenkilön teiniromanssista, jedeistä tai ihan mistä vaan, hänen täytyy täyttää hirvittävä määrä aukkoja omalla mielikuvituksellaan. Ja se on huonoa elokuvaa, jos jokin.

Ihan erikseen on sitten ne koomiset äksönkohtaukset (joku supermariodroiditehdaskohtaus siellä ainakin oli ja huvittava "I have the higher ground", sekä tietenkin elokuvahistoriaan piirtynyt "let's try spinning, that's a good trick!"). Uusissa Star Warseissa nämä toimivat ja Rogue Onessa nähdyt avaruustaistelut ovat hienointa mitä sarjassa on tähän asti ollut. Mutta tämä kaikki on pintaa. Suurimmat erot on siinä, että vaikka Rogue One olisi kuinka fan servicea, se on nimenomaan fanien tekemää sellaista. Prequeleista ei voi vieläkään sanoa miksi ihmeessä Lucas lähti niitä tekemään. Mikä oli se suurempi tarina jonka hän halusi elokuvillaan kertoa? Vai oliko kyseessä sittenkin vain väsyneen miehen viimeinen puhallus ennen eläkerahojen loppumista.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
I-III oleellisimmat itselleni olivat että miten Anakinista tuli Vader, miten tasavalta romahti imperiumiksi ja miten jedit tuhoutuivat aikalailla täysin. IV-VI heittivät nuo asiat ilmoille ja oli mielestäni ihan perusteltua kertoa myös nuo. Arvostin myös sitä ettei "jotain voi hei jättää mielikuvituksenkin varaan" -korttia pelattu kaiken isomman taustoituksen päätteeksi. Valitettavasti Lucasin olisi kannattanut odottaa kymmenen vuotta lisää ja tehdä vaikkapa joku uusi ewokkisekoilusaaga, rogueone tai hangover: Yoda edition ennen esiosiin tarttumista. Olisi tuo överiksi mennyt tehostemässäilyyn hirttäytyminen ehkä hiipunut ja fokus siirtynyt paremmin muihinkin asioihin.
 
Viimeksi muokattu:

Kulttimörkö

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja maajoukkueet
I-III oleellisimmat itselleni olivat että miten Anakinista tuli Vader, miten tasavalta romahti imperiumiksi ja miten jedit tuhoutuivat aikalailla täysin. IV-VI heittivät nuo asiat ilmoille ja oli mielestäni ihan perusteltua kertoa myös nuo. Arvostin myös sitä ettei "jotain voi hei jättää mielikuvituksenkin varaan" -korttia pelattu kaiken isomman taustoituksen päätteeksi. Valitettavasti Lucasin olisi kannattanut odottaa kymmenen vuotta lisää ja tehdä vaikkapa joku uusi ewokkisekoilusaaga, rogueone tai hangover: Yoda edition ennen esiosiin tarttumista. Olisi tuo överiksi mennyt tehostemässäilyyn hirttäytyminen ehkä hiipunut ja fokus siirtynyt paremmin muihinkin asioihin.
Lisäisin tähän vielä sen miten Palpatine nousi keisariksi vaikka se periaatteessa voidaan sisällyttää Imperiumin syntyyn mutta mielestäni kuitenkin on merkittävä asia myös alkuperäisessä trilogiassa, Palpatine siis. Lisäksi kerrottiin siinä miten Luke päätyi Tatoiinelle Owenin ja Berun hoivattavaksi, vaikka se olikin ihan vain lopussa ohi menevänä asiana nopeasti mainittuna.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Lisäisin tähän vielä sen miten Palpatine nousi keisariksi vaikka se periaatteessa voidaan sisällyttää Imperiumin syntyyn mutta mielestäni kuitenkin on merkittävä asia myös alkuperäisessä trilogiassa, Palpatine siis. Lisäksi kerrottiin siinä miten Luke päätyi Tatoiinelle Owenin ja Berun hoivattavaksi, vaikka se olikin ihan vain lopussa ohi menevänä asiana nopeasti mainittuna.

Kyllä vain ja olihan se nyt ihan hyvä myös tavata nainen joka pyöräytti Luken sekä Leian. Harmillisesti tuo Anakinin ja Padmen romanssi oli tolkutonta kompurointia ja tuo olisi yhtenä isoimpana asiana pitänyt hoitaa paremmin. Puhutaan kuitenkin yhdestä isoimmasta syystä mikä äidin kohtalon ohella ajoi Anakinin pimeyteen.

Poikkeuksellisena kehuna sitten se miten jedineuvoston harrastama kyykyttäminen tuotiin esiin. Oli ihan hyvä että Vaderin viha piti sisällään muutakin kuin vain voiman pimeän puolen. Jotain varsin inhimillistä. Myöskin tuo hyvän ja pahan mustavalkoisuus haihdutettiin tuota kautta hyvin pois.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Episodien I-III tarinoissahan ei ole mitään vikaa vaan siinä miten ne kerrottiin. Esim. Hayden Christensen oli täysin karismaton pökkelö ja myös Natalie Portman yllättävän puiseva, joten se latisti tämän rakkaustarinan aika totaalisesti vaikka se oli iso osa tarinaa. Ja noissa elokuvissa oli ihan liikaa turhaa slapstick-kouhotusta ja tehostemässäilyä. Välillä tuntui että katsoi videopeliä eikä elokuvaa.

Sikäli Disney on kyllä hienolla tavalla palauttanut saagan juurilleen. Ei nämäkään tietenkään täydellisiä elokuvia ole mutta eipä sitä ole alkuperäisen trilogiankaan osat. Mutta kyllä minä Force Awakensista nautin huomattavasti enemmän kuin noista edellisistä, ja tämä Rogue One oli todella positiivinen yllätys. En odottanut paljoa ja olin kyllä hämmästynyt miten viihdyttävä ja hyvä se oli.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös