En ole oikein ikinä tajunnut, miten kaikki tuntuvat sullovan nuo esiosat samaan paska-muottiin keskenään. Minulle Revenge of the Sith oli ehkä jopa toisiksi paras Star Wars-elokuva heti Empire Strikes Backin jälkeen. OK, oli kornia dialogia (Anakinin ja Padmen parvekekohtaus, köh köh) ja monen mielestä Anakinin kääntyminen pimeälle puolelle hosuttiin, mutta mielestäni se meni tuon trilogian puitteissa ihan hyvin. Jo ykkösessä oli viitteitä siitä, että nuori Anakin oli vähän äkkipikainen ja varoiteltiin, että liian vanha koulutettavaksi. Kakkosessa jo pureuduttiin syvemmälle siihen, miten Anakin antoi paskan haileet Jedi-neuvoston säännöksille rakastuessaan Padmeen, antautui vihansa vietäväksi äitinsä kuollessa jne.
Kolmosessa sitten tuo lopullinen kääntyminen oli mielestäni oikeinkin hienosti toteutettu. Anakin rakasti Padmea enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa, ja valinnan hetkellä hylkäsi kaiken sen takia, että saisi mahdollisuuden pelastaa tämän hengen. Moni on kritisoinut sitä, miten Anakin muuttui niin nopeasti sankarillisesta jedistä pikkulapsia teuravastavaksi sithiksi, mutta itse olen nähnyt tuon aina vähän sillä tavoin, että kun pimeälle puolelle antaa pikkusormen niin se vie koko käden. Tietyllä tapaa Anakin Skywalker kuoli siihen hetkeen, kun katkaisi Mace Windun käden ja siitä eteenpäin pimeä puoli otti hänestä vallan, jolloin hän muuttui Darth Vaderiksi taas Jedin Paluun loppuun asti. Myös tuo "order 66" ja Obi-Wanin ja Anakinin välinen taistelu olivat koko sarjan ehkä jopa parasta antia ja uskottava selitys sille, mitä itse mietin monesti episodi 2 loputtua - miten tuosta tilanteesta voidaan yhden elokuvan aikana päästä episodi nelosen alussa vallitsevaan tilanteeseen? Edelleen pakko sanoa, että tuo poistetuista kohtauksista löytyvä Yodan saapuminen Dagobahille oli paskinta leikkausta ikinä - lyhyt kohtaus, ei dialogia, mutta aivan valtava määrä tunnetta upotettuna yhteen kohtaukseen.
Omassa päässäni parhausjärjestys menee jokseenkin näin: V>III>VI>IV>II>VII>I. Ei se seiskakaan paska ollut, muttal liikaa ratsastettiin kyllä nostalgialla. Myös ykkönen ei ole mielestäni niin huono kuin monen muun mielestä, mutta saaga on vaan niin helvetin hyvä, että joku on pakko sijoittaa viimeiseksi. Siinäkin oli paljon hyvää, esim. podracer-kilpailu ja saagan toisiksi paras taistelukohtaus Obi-Wan & Qui-Gon vs. Darth Maul mahtuivat tuohon leffaan. Myös koko lopputaistelu Naboolla oli viihdyttävää katsottavaa, vaikka Gunganit nyt olisikin voinut korvata jollain muulla. Ja Jar-Jarin vaikka mätisäkillä.
Rogue Onea odottelen innolla. Kivan rosoisen oloista meininkiä ja mukava nähdä Star Wars-leffa, jossa Voima ei ole niin suuressa osassa. Toki sen suurimman hypen säästelen episodi kasiin, mutta onhan tuo nyt pakko käydä katsomassa ihan ensi tilassa myöskin.