Alkuperäinen Tähtien sota heitti katsojan heti tapahtumien keskelle, ilman pitkähköjä selityksiä, ja lisää henkilöjä esiteltiin tarinan edetessä. Samalla myös vihjaten, että hahmoilla on pitkä ja mielenkiintoinen historia, josta tietoa tihkuu vähitellen erinäisten paljastusten muodossa, ja osa jää vielä katsojan mielikuvituksenkin varaan.
Tämä taitaa olla uusia fantastisia maailmoja esitellessä aika toimivakin taktiikka, päätellen siitä että J. R. R. Tolkien käytti oikeastaan samaa kirjoittaessaan Tarun sormusten herrasta. Itse ainakin tykkään kovasti alkuperäisessä Tähtien sota -trilogiassa esim. siitä, miten Darth Vader ensin esitellään mystisenä pahiksena, sitten myöhemmin näytetään (takaapäin) ilman kypärää, myöhemmin vielä kerrotaan lähes uskomaton paljastus, että tämä kaikkien aikojen pahis onkin ollut aikanaan hyvisten puolella (mikä saa välittömästi katsojan miettimään, mitä onkaan voinut tapahtua), ja sitten tietysti on tämä koko juttu siitä, kuka olikaan kenen poika.
Vastaavasti Yodan esittely syrjäiseltä planeetalta löytyvänä hassahtavana ukkona, josta pikkuhiljaa paljastuu odottamattomia puolia, on niin ikään mahtava.
Yksi perustavanlaatuinen ongelma Lucasin uudessa, muovisessa trilogiassa oli, että joka kerta kun uusi, merkittävä hahmo esiteltiin, niin se viittasi eteenpäin, vanhan trilogian hahmoon, jonka jo tiesimme. Elokuvista tulee tietynlaisia "yhdistä pisteet viivalla" harjoitelmia, ja kaikki se alkuperäisen trilogian jännittävyys ja mystisyys on poissa. Tilannetta ei mitenkään paranna se, että itse Voimakin pitää vielä de-mystifioida jostain hiton midikloriaaneista höpisemällä.
Jotkut insinöörihenkiset katsojat voi olla toista mieltä, mutta enemmistö taisi olla tyytyväisiä siihen, mitä alkuperäisessä trilogiassa lopulta paljastettiin Darth Vaderin, Imperiumin ym. syntyhistoriasta. Meille ei tarvitse kertoa kaikkea yksityiskohtaisesti, jotain voi jättää mielikuvituksen hommaksikin.
Toinen iso ongelma uudessa trilogiassa oli, että se yhdistä-pisteet-viivalla tehtäväkään ei lopulta onnistunut mitenkään kaksisesti. Anakin/Darth Vader on ensin sietämätön kakara, sitten angstinen teini, joka kääntyy pimeälle puolelle pikaistuksissaan ja kovin helposti. Palpatine/Darth Sidious juonittelee kovin läpinäkyvästi, mutta se riittää kuitenkin niin Anakinin käännyttämiseen kuin pahan Imperiumin luomiseen. Kuperkeikkoja heittävä ja lasermiekkaansa heilutteleva Yoda on myös pettymys siihen nähden, miten kiehtova tämä hahmo oli vanhassa trilogiassa.
Sitten on yleisesti ottaen epämieluisampi (muovisempi) visuaalinen ilme, heikommat toimintakohtaukset, vähemmän karismaattiset näyttelijät, karmea dialogi ja Jar-Jar Binks, niin eiköhän siinä ole syitä, miksi prequel-osia voi pitää tuollaisina 1-2 tähden tuotoksina, kun alkuperäinen trilogia on luokkaa 4-5 tähteä.