Minä odotin, mitä uutta tulkintaa Koivusalolla on tarjota Laineen elokuvan jälkeen. Koivusalo itsekin viritti siinä suhteessa odotukset korkealle ilmoittamalla, että hän ohjasi tämän ajan tulkinnan Pohjantähdestä.
Pohjantähti on siinä mielessä "vaarallinen" teos, että se on iskostunut syvälle ihmisten mieliin. Kovinkaan paljoa päivitystä tuohon ei monikaan ohjaaja uskalla tehdä. Mutta kyllä minä sanoisin Koivusalon tehneen silti tietyllä tavalla tämän ajan tulkinnan. Elokuva on raadollisempi ja ihmiset ovat realistisemman oloisia, kuin Laineen teatterimaisessa tulkinnassa.
Valitettavasti jouduin tuossa suhteessa pettymään. Minulle ei jäänyt käteen mitään sellaista, joka Koivusalon versiossa olisi enemmän ”tätä päivää”, tai edes kovin erilailla kuvattua kuin Laineen versiossa. Täällä Pohjantähden alla on valtaisan laaja teos, josta Lainekin sai elokuvaansa mahtumaan vain ripauksen – minusta hän jätti pois monia hyvinkin tärkeitä vaiheita.
Tästä Laineen ja Koivusalon elokuvien väitetystä samankaltaisuudesta olen tosiaan eri mieltä. Laine ottaa kohtauksia sieltä täältä yrittäen tavoittaa laajaa kokonaisuutta, jolloin lopputulos on hajanainen. Koivusalo menee kapeammalla sektorilla, mutta yhtenäisemmällä linjalla. Toki Koivusalo joissain kohdin tekee samoja suoristuksia, kuin Lainekin: työväentalon ensimmäisessä tilaisuudessa tanssitaan Akselin ja Elinan häitä, eikä Jannen ja Sannin, niin kuin kirjassa.
Koivusalo olisi hyvin voinut tehdä aidosti oman version, aivan kuten Rauni Mollberg teki Tuntemattomasta Sotilaasta. Esimerkiksi olisi ollut mielenkiintoista jos Koivusalo olisi tuonut elokuvaan Susi-Kustaan - tuon kaikkien normien ulkopuolelle asettuvan anarkistin. Sen sijaan hän teki toisinnon Laineen Pohjantähdestä ripotellen siihen vain hieman omia mausteita.
Toihan Koivusalo elokuvaan Laurilan Antin. Susi-Kustaata olisin toki toivonut minäkin.
Mollberg teki minusta "korjaavan version" Tuntemattomasta. Hän teki siitä realistisen ja tavoitti kirjan hengen. Mutta mitään kovinkaan paljoa omaansa hän ei siinä mielessä tuonut. Joka tapauksessa, huomattavasti parempihan hänen versionsa oli, kuin Edvin Laineen "rillumarei-teatteri-tulkinta".
Koska Edvin Laineen kädenjälki näkyy myös Pohjantähden ensimmäisessä versiossa, on siinä samoja ikäviä piirteitä henkilöhahmoissa, kuin Tuntemattomassa. Roolit ylinäytellään. Pohjantähteä vaivaa myös tuo edellä mainitsemani hajanaisuus. Koivusalo tekee minusta tietyllä tapaa Mollbergit: Poistaa tuon teatterimaisen ylinäyttelyn ja kuvaa realistisemmin tarinaa.
Laineen elokuvan muotissa pysyminen ei ole minusta edes varman päälle pelaamista, vaan siinä Koivusalo toistaa Laineen version heikkoudet. Kun mukaan on pitänyt saada mahdollisimman paljon tavaraa, etenevät kohtaukset niin nopeasti ettei tunnevaihteluissa pysy mukana.
Tästä olen kanssasi samaa mieltä. Minusta elokuvaa olisi voinut pidentää helpostikin vaikka puolella tunnilla.
Tapahtumia ja ihmisiä ei taustoiteta kunnolla. Laurilan Uuno tulee kuviin vasta kansalaissodassa, ja jostakin Anttoon repliikistä käy ilmi että hän on ollut vankilassa. Miksi hän on ollut vankilassa? Uuno puukotti miehen hengiltä, mutta se ei elokuvasta käy ilmi. Muutenkin henkilöt tulevat ja katoavat yhtä satunnaisesti ilman, että katsojalle selviää kenestä on kyse ja miten hänelle kävi. Koivusalo ilmeisesti olettaa, että elokuvan katsoja ilman muuta tuntee tarinan ja siinä esiintyvät henkilöt.
Tässä Koivusalo hoitaa kuitenkin pääsääntöisesti hommansa Lainetta paremmin. Esim. tuo Uuno-kohtaus ei Laineellakaan ole sen kummempi. Uuno tulee kehiin vasta Töyryllä mesottaessa, ja kertoja kertoo, että Uuno oli päässyt linnasta ja matkalla rintamalle hän poikkesi kotiin. Ei taustoja siinäkään käsitellä. Tuo puukotus-kohtaus olisi toki ollut ihan "mukava" lisä.
Laineella on vastaavia kohtauksia enemmänkin. Esim. kohta, jossa Jussi toteaa rintamalle lähteville pojilleen, että "teillä on vielä entisetkin tuomionne kärsimättä". Tuomioiden syitä ei ole aiemmin käsitelty elokuvassa. Laine myös jättää kokonaan käsittelemättä sen, miksi torpastaan irtisanottu Kivivuoren perhe kuitenkin asustelee siellä pitkään häädön määräpäivän jälkeenkin.
Oikeastaan vasta kansalaissodassa meno tasoittuu. Tuleekin vähän sellainen tunne, että onko kaikki sitä ennen kuvattu vain ikään kuin välttämätöntä höystettä ja elokuvan varsinaisena tarkoituksena on kuvata sotaa 1918?
Olen osittain samaa mieltä tässä. Laineella tuo ero on kuitenkin minusta vielä dramaattisempi. Siinä elokuva alkaa oikeastaan kunnolla toimia vasta siinä vaiheessa kun Akseli tuo kolme kivääriä mukanaan.
Pohjantähden vaikeus on, että siinä ei ole sen kaltaista draaman kaarta, joka luontevasti taipuisi elokuvaksi. Molemmat kirjasta tehdyt elokuvaversiot ovat minusta läpijuoksua, jossa määrä korvaa laadun.
Tästä osaltaan samaa mieltä. Etenkin kirjasarjan ykkösosa on hankala, koska siinä edetään välillä kuin hyppäyksin. Laine on ratkaissut tuon osan tekemällä kohtauksistaan "joukon valokuvia". Koivusalo etenee etenkin ykkösosan alun hyvin nopeasti keskittyen Akselin elämään. Lähestymistavat ovat siis erilaiset, eikä minusta voida sen takia sanoa, että Koivusalo toistaisi Laineen kädenjälkeä.
Laineenkin elokuvista Pohjantähti –trilogian III osaa kuvaava ”Akseli ja Elina” on minusta huomattavasti Pohjantähti –leffaa tasapainoisempi. Aikajänne on lyhyempi ja kertomus korostuneemmin juuri Akselin elämänkaarta mukaileva. Niinpä uskon Koivusalonkin onnistuneen paremmin kakkososassaan. Nähtäväksi jää. Annetaan taas kerran se kuuluisa mahdollisuus
Akseli ja Elina on minusta elokuvamielessä TPA:ta parempi, koska se on yhtenäisempi. Valitettavasti elokuvan käsikirjoitus on tökerö. Tärkeitä kohtauksia, kuten Mäntsälän kapina on kokonaan poistettu. Akseli ei kuole, Preeti on suhteellisen virkeässä kunnossa käymässä Kaarinan häissä, vaikka hänen pitäisi olla jo vuosia vainaana. Jos mies eläisi tuossa vaiheessa, hän olisi ymmärtääkseni lähemmäs satavuotias...
