Täällä haukumme Koivusalon Pohjantähden

[lihaani]

Kriitikot ovat valitettavasti olleet oikeassa jokaisen Koivusalon leffan suhteen. Henkilöohjausta ei juuri ole, kaikki lähtee näyttelijöiden virtuositeetista. Ja leikkaus on järkyttävää. Ei rytmiä, ei tarinan kaarta. Vähänkin enenemän leffoja katsonut näkee tämän perslävellään, siihen kriitikoita tarvita.

Leikkauksesta olen samaa mieltä. Katselin tämän Raid-elokuvan eilen nauhalta. Raina oli kohtuullisen vetävä, mutta ehkä hieman rönsyilevä minun makuuni. Mutta se lopun laivan ampuminen! Kertakaikkiaan hienoa kieli poskessa tehtyä parodiaa ja todella tiukkaa muutaman sekunnin paloista koostettua editointia.

Tähän valitettavasti ei Koivusalolla ole lahjoja. Silloin leffa väistämättä jää "kuvitetuksi klassikoksi".

 

[Fordél]

Kiitos mjr:lle vastauksesta. Tarkoituksenani oli tässä vain avata vähän tota Koivusalon paskuutta, koska niin usein se jää vain sille tasolle, että kaveri ei osaa ohjata, mutta tarkeempaa analyysiä ei jakseta tehdä. Kansanomaista Koivusaloa on niin helppo sylkeä päin ja mollata. Perusteita olisi aina vain mukava kuulla.

Itse en näe asiaa näin vaikkakaan en näe hänessä mitään erityistä. En kuitenkaan ymmärrä hänen asemaa sylkykuppina sillä jokainenha voi lähteä yrittämään filmata näin suurta projektia. Koivusalolla on uskallus ja siitä jo pisteet. Itse en odota näkeväni Koivusalon leffoissa mitään erityistä, mutta viihdearvoltaan ne ovat ihan toimivia. Onko Koivusalo sitten oikea ohjaamaan suomalaisille näin tärkeää teosta niin siitä voi olla montaa mieltä. Ainakaan kukaa muu ei ole siihen hommaan lähtenyt niin antaa Koivusalon yrittää ja teilataan leffasta vasta kun se on nähty (jos teilaamiseen on aihetta).

 

[jpet]

Itse olen katsonut tuon alkuperäisen Pohjantähden jo ainakin 20 kertaa, ja kun katsoo tuon trailerin kohtauksia, niin silmiin pistävää on se, että ne ovat lähes täydellisiä kopioita alkuperäisistä, mikä liene on ollut tavoitteenakin. Mainittakoon esimerkkinä kohtaus Pentinkulman rautatieasemalta, jossa toveri Hellberg (Tapio Hämäläinen) nostattaa tunnelmaa varsin ansiokkaasti. Samainen kohtaus Pauli Porasen näyttelemänä jää kertakaikkiaan pelkäksi yritykseksi, vaikka kohtaus näyttäisi olevan lähes suora kopio alkuperäisestä. Lieneekö syynä väärä näyttelijävalinta vai se, että nykypäivänä ei vain pystytä samaan, mihin vuonna 1968 päästiin joko taidolla tai tuurilla.

 

[Roku]

Ei, kun Töyryn emännälle.
Olisikohan Eija niin roisi, että suostuisi näyttämään pyllyään puolelle valtakuntaa?

Niin juu, häätöä katsomaan tulleelle ja reessä istuvalle Töyryn ämmällehän se sitä ensin näytti, ja sitten vasta vallesmannille.

Ei Koivusalon elokuvissa yleensä kukaan sitä parempaa puoltansa ole näytellyt, tuskin tässäkään. Eija Vilppaan kyseessä ollessa pitäisi elokuvan ikäraja ainakin nostaa 21 vuoteen jotta pahimmilta traumoilta säästytään.

 

[jpet]

Katsottuani tuon trailerin vielä kerran havaitsin jälleen yhden häiritsevän piirteen. Näyttelijöiden/statistien rooliasut näyttävät nimenomaan asuilta, jotka ovat peräisin jostain yle:n puvustamosta tai harrastelijateattereiden varastoista. Mitä todennäköisemmin lavastus on yhtä lailla perseestä, mikä vain pahentaa sitä ongelmaa, että elokuva näyttää siltä, kuin VAIN näyteltäisiin sadan vuoden takaisia tapahtumia, eikä katsoja pääse elokuvan aikana koskaan siihen paikalla olemisen fiilikseen, mihin Mollberg johdatti yleisön versiollaan tuntemattomasta.

 

[kovalev]

En minäkään väitä, että Koivusalo olisi tehnyt jotain käsittämättömän upeaa ohjaajana. Kulkuri ja joutsen lienee toistaiseksi suosikkini.

Mutta kovan luokan nimiä mies kerta toisensa jälkeen saa mukaan. Johtuuko tämä vain ja ainoastaan siitä, että elokuvia tehdään Suomessa niin vähän?

 

[kalle]

kulkuri ja joutsen

Paljonhan paskaakin Pekko on varmasti tehnyt, mutta minuun ainakin kolahti K&J-elokuva. Loistavia roolisuorituksia, mm. Heikki Nousiainen ja Pertti Koivula.
Itseä nieletyttii Esa Pakarisen (=Nousiainen) viimeinen vierailu syöpäsairaan Repen luona. Myös Pätkän itsemurhan jälkeinen tilanne oli loistavasti tehty.
Eipä toisaalta ole hirveästi haukuttavaa myöskään elämänmyönteisessä " Kaltevassa tornissa". Siinä parhaiten kolahti kerrankin luonnollinen lapsinäyttelijä, kuulemma Suosalon tytär?

 

[mjr]

En minäkään väitä, että Koivusalo olisi tehnyt jotain käsittämättömän upeaa ohjaajana. Kulkuri ja joutsen lienee toistaiseksi suosikkini.

Mutta kovan luokan nimiä mies kerta toisensa jälkeen saa mukaan. Johtuuko tämä vain ja ainoastaan siitä, että elokuvia tehdään Suomessa niin vähän?

Niin, kai Koivusalosta voi sen todeta, että jonkinlaista kehittymistä on tapahtunut eikä mies tunnu olevan mikään kaupallisuuden nimeen vannova kyyninen laskelmoija. Enkä todellakaan toivo, että Pohjantähden dramatisointi epäonnistuisi - teksti ansaitsisi todella loisteliaan filmin (ja siksi Laineen näyttelijälakonkin rampauttama torso on niin suuri pettymys) se on monumentaalinen, Suomen oloissa täysin poikkeuksellinen teos. Tilanne on vain se, ettei voi parhaallakaan tahdolla nähdä, että ohjaajan kyvyt ja alkuperäisteoksen mittasuhteet kohtaisivat. Epäsuhta on itse asiassa täysin totaalinen. Koivusalon ehkä kannattaisi kokeilla huonohkoja, ulottuvuuksiltaan kapeita tekstejä - voisi jopa sellaisiin tuoda parhaimmillaan jotain elämää.

 

[Sistis]

Itse olen katsonut tuon alkuperäisen Pohjantähden jo ainakin 20 kertaa, ja kun katsoo tuon trailerin kohtauksia, niin silmiin pistävää on se, että ne ovat lähes täydellisiä kopioita alkuperäisistä, mikä liene on ollut tavoitteenakin. Mainittakoon esimerkkinä kohtaus Pentinkulman rautatieasemalta, jossa toveri Hellberg (Tapio Hämäläinen) nostattaa tunnelmaa varsin ansiokkaasti.

Pikaisen katselmoinnin perusteella minulla pisti silmään se, että Koivusalo tuntui tehneen samoja "oikaisuja" juoneen, kuin Lainekin. Oikaisuilla tarkoitan siis kohtauksia, jotka poikkeavat kirjassa tapahtuneesta. Esimerkkejä mainitakseni sanottakoon, että juurikin tuo Pentinkulman aseman kohtaus on yksi sellainen. Kirjassahan Hellberg kyllä piti puheen asemalla, mutta tuo puhe, joka molemmissa elokuvissa kuuluu Hellbergin suusta, pidettiin vasta Tampereella Tammelantorilla ja sen piti joku iso punakaartin heppu. Toinen vastaavanlainen oikaisu on työväentalon avajaistilaisuutena pidetyt häät. Ilmeisesti molemmissa elokuvissa nuo häät ovat Akselin ja Elinan, vaikka kirjassa ne olivat Jannen ja Sannin.

En tiedä, onko kyseessä matkiminen vai "pakollinen oikaisu", jotta elokuvan juoni ei liikaa kärsisi, ja jotta se saataisiin silti mahtumaan tarvittaviin mittoihin. Vai olisiko taustalla sitten sellainen taktinen syy, että kansan syvät rivit todennäköisesti muistavat Pohjantähden tapahtumat paremmin Laineen elokuvan myötä, kuin Linnan romaanin. Ja siitä syystä he pitäisivät täysin kirjan mukaan filmatisointia alkuperäisteosta vääristävinä. Osittain näin kävi minusta Mollbergin Tuntemattomankin suhteen. Sitä pidetään usein epäonnistuneena ja vääristelevänä elokuvana, vaikka se onkin Linnan alkuperäisteoksen hengen mukainen. Mutta moneen kertaan katsottu Laineen elokuva on kuitenkin se suomalaisten mieliin paremmin jäänyt tekele.

 

[mirasane]

Onko suuret yleisöt väärässä kun käyvät katsomassa Koivusalon leffoja?

Onko Matti Nykänen hyvä muusikko sillä perusteella, että hänen ensimmäinen levynsä on myynyt kultaa?

 

[kovalev]

Pikaisen katselmoinnin perusteella minulla pisti silmään se, että Koivusalo tuntui tehneen samoja "oikaisuja" juoneen, kuin Lainekin. Oikaisuilla tarkoitan siis kohtauksia, jotka poikkeavat kirjassa tapahtuneesta. Esimerkkejä mainitakseni sanottakoon, että juurikin tuo Pentinkulman aseman kohtaus on yksi sellainen. Kirjassahan Hellberg kyllä piti puheen asemalla, mutta tuo puhe, joka molemmissa elokuvissa kuuluu Hellbergin suusta, pidettiin vasta Tampereella Tammelantorilla ja sen piti joku iso punakaartin heppu. Toinen vastaavanlainen oikaisu on työväentalon avajaistilaisuutena pidetyt häät. Ilmeisesti molemmissa elokuvissa nuo häät ovat Akselin ja Elinan, vaikka kirjassa ne olivat Jannen ja Sannin.

En tiedä, onko kyseessä matkiminen vai "pakollinen oikaisu", jotta elokuvan juoni ei liikaa kärsisi, ja jotta se saataisiin silti mahtumaan tarvittaviin mittoihin. Vai olisiko taustalla sitten sellainen taktinen syy, että kansan syvät rivit todennäköisesti muistavat Pohjantähden tapahtumat paremmin Laineen elokuvan myötä, kuin Linnan romaanin. Ja siitä syystä he pitäisivät täysin kirjan mukaan filmatisointia alkuperäisteosta vääristävinä. Osittain näin kävi minusta Mollbergin Tuntemattomankin suhteen. Sitä pidetään usein epäonnistuneena ja vääristelevänä elokuvana, vaikka se onkin Linnan alkuperäisteoksen hengen mukainen. Mutta moneen kertaan katsottu Laineen elokuva on kuitenkin se suomalaisten mieliin paremmin jäänyt tekele.

Kirjassa tuo lyhyt puhe pidetään todellakin vasta Tampereella asemarakennuksen edessä ja puhuja jää anonyymiksi päälliköksi.
En erottanut tuosta trailerista kunnolla, huusiko siinä Hellbergiä esittävä Grönberg, mutta mielestäni se ei ollut?
Niin ikään kirjassa todellakin työväentalon käyttöön vihkivät häät ovat Kivivuoren Jannen, vaikka aika pian Akselin ja Elinankin häitä vietetään ja kirjassa toki nekin.


Olen tässä miettinyt, minkälaisen uusversion tekisi ohjaaja, joka ei ole nähnyt Laineen versiota ollenkaan? Tai vielä radikaalimpi: ei ole edes lukenut kirjaa, ainoastaan käsikirjoituksen?

 

[jpet]

En erottanut tuosta trailerista kunnolla, huusiko siinä Hellbergiä esittävä Grönberg, mutta mielestäni se ei ollut?

Kuten aiemmin kirjoitin, mielestäni puhetta piti Mollbergin Lehtoakin esittänyt Pauli Poranen, joka kuitenkaan ei esitä Hellbergiä vaan mitä todennäköisemmin näyttelee jotain muuta punapäällikköä.

 

[kovalev]

Kuten aiemmin kirjoitin, mielestäni puhetta piti Mollbergin Lehtoakin esittänyt Pauli Poranen, joka kuitenkaan ei esitä Hellbergiä vaan mitä todennäköisemmin näyttelee jotain muuta punapäällikköä.

Aivan oikein! Ilmankos ääni kuulostaakin kovin tutulta.

 

[Crapbag]

Paljonhan paskaakin Pekko on varmasti tehnyt, mutta minuun ainakin kolahti K&J-elokuva. Loistavia roolisuorituksia, mm. Heikki Nousiainen ja Pertti Koivula.

Tuon lisäksi en voi olla tykkäämättä Rentun ruususta. Noh, Irwin on ollut itselleni jonkin asteen sankari pikkupoikana, mutta kuitenkin. Enpä ole koskaan ollut ensi-illassa missä jengi heittää standing ovationit leffan lopussa. noh, ei ollut ilmeisesti kriitikoita paikalla.

Yhtä kaikki, nuo kaksi ovat ainakin mielestäni mainioita elokuvia ja suon Koivusalolle mahdollisuuden näyttää osaamisensa Pohjantähdessä.

 

[Sistis]

Kuten aiemmin kirjoitin, mielestäni puhetta piti Mollbergin Lehtoakin esittänyt Pauli Poranen, joka kuitenkaan ei esitä Hellbergiä vaan mitä todennäköisemmin näyttelee jotain muuta punapäällikköä.

Aah, ok. Ymmärsin väärin. Käsitin viestistäsi, että Poranen esittäisi nimenomaan Hellbergiä. Tässä tapauksessa Koivusalo on sitten korjannut asian, mistä nostan hänelle hattua.

Ja sanotaan näin, että minä odotan tätä elokuvaa innolla. Koivusalon elokuvia on minusta - vaikka aina kriittinen mies olenkin - ollut jopa ilo katsoa. Kaksipäisen kotkan varjossakaan ei ollut minusta mitenkään huono, vaan ihan katsottava elokuva. Rentun ruusu sekä Kulkuri ja joutsen ovat niin ikään olleet hyviä otoksia.

 

[TosiFani]

Tämä on juuri se mitä itselleni tuli ensimmäisenä mieleen tästä uudesta Pohjantähdestä. Löperöä romantiikkaa, irrallisia laulunpätkiä, höttöä ja löperrystä. Kaksipäinen Kotka oli aivan hirveää tavaraa, paskinta suomirainaa sitten Visa Mäkisen hulppeimpien aikojen. Miten joku voi saada niin antoisasta aiheesta sellaista kuraa aikaiseksi, en ymmärrä.

Pekko ei jumalauta osaa ohjata vakuuttavasti sellaista kohtausta jossa punikkiveljekset talutetaan santakuopalle lopetettavaksi. Arvattavaksi vaan jää millaisen tunnelman Taiteilija onnistuu tästäkin loihtimaan. Ei olisi ihme jos tuollaiset jutut jätettäisiin filmaamatta. Sen paikalla esitettäisiin symboloimassa jokin surumielinen balladi jonka laulaa esim. Vesa-Matti Loiri, kameran pyöriessä kaarevasti tanssahdellen surumielisen laulajan ympärillä.

Olikos se nyt niin että Koivusalon vaimo häärää usein niissä elokuvissa apulaisohjaajana ja osallistuu jollakin tapaa elokuvamusiikin tekemiseenkin? Ainakin Kaksipäisessä Kotkassa musiikki oli viimeinen tikki joka pilasi elokuvan, vaikka sysipaska se oli muutenkin.

Kaksipäinen Kotka oli musikaali, jossa oli naivia romantiikkaa ja perinteistä hyvä voittaa aina pahan -menttaliteettia, onko kaikki tämän tyylisuunnan elokuvat huonoja? Eikö tähän maailmaan mahdu erilaisia elokuvia? Mielestäni on turha verrata eri tyylilajin elokuvia toisiinsa.

 

[Tuke]

Toisaalta on hienoa, että Timo Koivusalo jaksaa vuodesta toiseen tehdä jotain Suomalaisen elokuvan eteen. Melkein joka kerta on kyllä joutunut pettymään, paria leffaa en ole onneksi edes mennyt katsomaan, kun olen jo ennakkoon kuullut tunnelmia (mm. kaksipäisen kotkan varjossa).

Kaikkein eniten noissa näkemissäni elokuvissa häiritsee se pieni näkemyksen puute, huolimattomuus, viimeistelemättömyys ja halvalla tehdyn maku. Esimerkkinä vaikka se Sibelius leffa. Siihenhän oli palkattu muistaakseni lahden sinfoniaorkesteri, joka esittikin hienoja pätkiä Sibeliusta pitkin elokuvaa. Mutta sitten siinä on kohtaus, missä musiikkia soittaa talon vintillä kvartetti ja taas alkaa se sinforniaorkesteri pauhaamaan siellä taustalla. Ei edes mitään siirtymää kvartetista isoon orkesteriin vaan ihan alusta lähtien sitä ison orkesterin tilaan sopimatonta musiikkia (ei vintin kaikuja, luonnon ääniä jne.). Samankaltaisia esimerkkejä on kaikissa näkemissäni Koivusalon elokuvissa.

 

[Ex]

Olen tässä miettinyt, minkälaisen uusversion tekisi ohjaaja, joka ei ole nähnyt Laineen versiota ollenkaan? Tai vielä radikaalimpi: ei ole edes lukenut kirjaa, ainoastaan käsikirjoituksen?

En ole ohjaaja, mutta muutoin täytän ehdot. Pääsenkö yrittämään?

 

[Tarinankertoja]

Tuon lisäksi en voi olla tykkäämättä Rentun ruususta

Rentun ruusuhan oli pätkivä episodielokuva. Se herättää toki tunteita, kun se on täynnä tuttua musiikkia, ja sillä saadaan nivottu huonosti muuten yhteensopivia kohtauksia toisiinsa. Mielenkiintoinen elämäntarina, mutta huono elokuva. Pääsoin leikkauksen surkeutta.

K&J on tähänastisista paras, muta sekin sössitään keskellä elokuvaa joihinkin ilmeisesti ohjaaman rakastamiin turhiin kohtauksiin. Musiikkia käytetään paremmin, mutta episodimaisuus on hölmö myös tässä. ikään kuin elämäntarinan kertaaminen ranskalaisilla viivoilla synnyttäsi hyvän tarinan.

Ei minusta. Mutta ehkä vaan en pidä henkilökuvaleffoista…

ei en ole kriitikko ja leffamaku (kuten musiikki jne. jne.) ovat subjektiivisia. Mutta kun tämmönen mielipideketju kuitenkin tässä on…

 

[Tykki]

Kaikkein eniten noissa näkemissäni elokuvissa häiritsee se pieni näkemyksen puute, huolimattomuus, viimeistelemättömyys ja halvalla tehdyn maku.

Nuo määritelmät taitavat sopia liki jokaiseen kotimaiseen leffaan. Juuri nyt ei tule yhtään sellaista mieleen johon ei sopisi.

 

[Tuke]

Nuo määritelmät taitavat sopia liki jokaiseen kotimaiseen leffaan. Juuri nyt ei tule yhtään sellaista mieleen johon ei sopisi.

Olen viimeaikoina käynyt katsomassa "Postia pappi Jaakobille", "Päätalo", "Blackout" ja "Toinen jalka haudasta" elokuvat (kotimaisista). Ja näistä kyllä mielestäni kaikki muut paitsi "Toinen jalka haudasta" olivat hyvin tehtyjä, "Blackout" erityisesti oli mielestäni hienosti kuvattu ja leikattu. "Toinen jalka haudasta" oli idealtaan todella hyvä, mutta sitten sen kerronta kaatui johonkin jota on vähän vaikea itsellenekin hahmottaa.

Kun en ole elokuvanteon ammattilainen niin on vähän vaikea sanoa millä keinoin Koivusalon leffoja voisi parantaa. Pitäisiköhän sen satsata hieman enemmän dramatisointiin ja käsikirjoitukseen? Vai pelkästään jälkituotantoon? Toisaalta täytyy sanoa, että Koivusalonkin elokuvat ovat elokuvallisesti huomattavasti parempia kuin edesmenneen Ere Kokkosen. Yksi säälittävimpiä viritelmiä on "Hurmaava joukkoitsemurha", niin hyvä kuin se kirja olikaan.

 

[j00sua]

Kansan Linna-tuntemus

Vai olisiko taustalla sitten sellainen taktinen syy, että kansan syvät rivit todennäköisesti muistavat Pohjantähden tapahtumat paremmin Laineen elokuvan myötä, kuin Linnan romaanin. Ja siitä syystä he pitäisivät täysin kirjan mukaan filmatisointia alkuperäisteosta vääristävinä. Osittain näin kävi minusta Mollbergin Tuntemattomankin suhteen. Sitä pidetään usein epäonnistuneena ja vääristelevänä elokuvana, vaikka se onkin Linnan alkuperäisteoksen hengen mukainen. Mutta moneen kertaan katsottu Laineen elokuva on kuitenkin se suomalaisten mieliin paremmin jäänyt tekele.

Rohkenen olla eri mieltä. Linnan molemmat suurromaanit olivat kerta kaikkiaan niin poikkeuksellisen luettuja, että kyllä ne raivasivat aivan oman tilansa suomalaisessa tajunnassa. Kirjojen ilmestymiset olivat aikanaan kansallisia suurtapahtumia, joista puhuivat kaikki, eivät ainoastaan kirjallisuusihmiset. Romaanien sisältö tunnetaan Suomessa taatusti niin hyvin, että niiden sisällön yksi yhteen filmatisointi tuskin mitään vääristelysyytteitä synnyttäisi.

Tuntemattoman filmatisointi onkin sitten oma juttunsa. Laineen elokuva ilmestyi 11 vuotta sodan jälkeen ja oli samanlainen pommi kuin kolme vuotta aikaisemmin ilmestynyt kirjakin, siitäkin huolimatta että Linnan romaania oli olennaisesti laimennettu. Se antoi kuitenkin sodan käyneelle ja sen jälkeisille sukupolville Linnan romaanin miesporukan kasvot ja hahmot, niistä tuli rakkaita ja "oikeita". Kun nämä sukupolvet ovat poissa, jää Mollbergin vahva työ varmastikin elämään.

Mitä varsinaiseen teemaan eli Koivusaloon tulee, niin voi voi.

 

[Palstalegenda]

Laineen elokuva ilmestyi 11 vuotta sodan jälkeen ja oli samanlainen pommi kuin kolme vuotta aikaisemmin ilmestynyt kirjakin

Pidetäänpä faktat kuitenkin kunnossa, Linnan kirja ilmestyi 3.12.1954 ja jo 23.12.1955 esitettiin Laineen elokuvaversio Linnan kirjasta, eli varsin nopeasti kirjasta saatiin elokuva.

Koivusalon Pohjantähteä en tohdi ikinä katsoa, sillä jos sen tekisin, niin luulen, olen jopa melkoisen varma, että jotakin peruuttamatonta minussa särkyisi.

 

[j00sua]

Pidetäänpä faktat kuitenkin kunnossa, Linnan kirja ilmestyi 3.12.1954 ja jo 23.12.1955 esitettiin Laineen elokuvaversio Linnan kirjasta, eli varsin nopeasti kirjasta saatiin elokuva.

Koivusalon Pohjantähteä en tohdi ikinä katsoa, sillä jos sen tekisin, niin luulen, olen jopa melkoisen varma, että jotakin peruuttamatonta minussa särkyisi.

Totta, kiitos korjauksesta. Kirjoitin asioita tarkistamatta muistin varassa ja mieleen olivat iskostuneet vuodet -54 alkuvuosi ja -56 loppuvuosi.

Elokuva tehtiin todella uskomattoman nopeasti. Sekin kertoo osaltaan romaanin tavattomasta merkityksestä.

 

[Crapbag]

Rentun ruusuhan oli pätkivä episodielokuva. Se herättää toki tunteita, kun se on täynnä tuttua musiikkia, ja sillä saadaan nivottu huonosti muuten yhteensopivia kohtauksia toisiinsa. Mielenkiintoinen elämäntarina, mutta huono elokuva. Pääsoin leikkauksen surkeutta.

Oletko nähnyt Rentun ruusun teatterissa?

Ekan kerran DVD:n nähtyäni tuntui, että tarina hyppii ja rakoilee ihan hitosti. On ollut lievä oletus että video -versio on leikattu ja lyhyempi(päin vittua kuten sanoit). En pysty kuitenkaan esittämään mitään faktaa asiasta, sen verran haltioissani olin aikanaan ensi-illassa. Kyseiset seikat eivät kuitenkaan kumoa sitä että mielestäni Rentun ruusu on hyvä ja hieno elokuva, koostuu tuo hyvyys sitten mistä palasista tahansa.