Täällä haukumme Koivusalon Pohjantähden

[kovalev]

Totean omalta osaltani loppukommenttina (ketju kun ei käsittele sisällissotaa vaan Pekon filmiä), että ne jotka pitävät luotettavana Linnan historiakuvaa, jossa valkoiset ovat röyhkeitä, tunteettomia ja itseänsä täynnä olevia öykkäreitä alkaen kirkkoherrasta ja päätyen talollisiin mutta punaiset hyväntahtoisia, kovasti työtä tekeviä ja oikeamielisiä "suomalaisia", jotka nousevat kapinaan vain sorron ja olojen kestämättömyyden vuoksi, voivat kaikin mokomin pitää illuusionsa.

Vaikka asiaa haluaisi mitenkä väännellä niin tosiasia on, että ns. valkoinen terrori ei ollut spontaania terroria, vaan reaktio punaiseen terroriin. Eli vanhaa sanontaa käyttäen: Sitä saa mitä tilaa. Totta kai valkoisen puolen kostotoimet menivät överiksi ja niitä pahensi maan huono elintarviketilanne, joka osaltaan aiheutti suurta kuolleisuutta vankileireillä.

Olisi kuitenkin hauska nähdä joskus elokuva, jossa punaisten murhat ja rikokset eivät olisi "tuntemattomien rosvojen, jotka ovat soluttautuneet punaisten joukkoon" tekemiä rikoksia (paronin murha), vaan jossa tuotaisiin esille se, että punaiset tietoisesti aloittivat välivallan. Edelleen olisi hauskaa nähdä elokuva, jossa tunnustettaisiin se seikka, että monella paikkakunnalla punaiset systemaattisesti murhasivat käsiinsä jääneet valkoiset joutuessaan perääntymään (Linnan versiossa katkeroitunut yksilö tappaa entisen isäntänsä, mutta "virallinen punainen hallinto" ei syyllisty mihinkään).

Summa summarum: Pohjantähden ongelma on se, että punaisten väkivalta on heikkojen yksolöiden ja ulkopuolisten lurjusten väkivaltaa. Valkoisten väkivalta on sen sijaan valkoisia määrittävä ominaisuus.

Tämän kaiken tuolla puolen on tietenkin se seikka, että Linnan teoksella on kiistämättömiä kirjallisia ansioita (eikä se Westökään kioskikirjallisuutta ole, vaikka muuten toki komppaankin Viljurin kritiikkiä).

Ja ketjun varsinaiseen aiheeseen liittyen, Koivusalo on kuitenkin saanut aikaan kaksi ihan kivaa (kouluarvostelulla luokkaa 6) elokuvaa (Kulkuri ja joutsen ja se Irwin-spektaakkeli) suuren tuubajoukon lisäksi. Kaltevaa tornia en ole nähnyt, jotkut ovat sitäkin kehuneet. Näin ollen otan vapauden ennustaa, ettei Pohjantähtikään todellinen rimanalitus tule olemaan vaikkei varmastikaan myöskään mikään mestariteos.

Paljastat heti avauskappaleessa, ettet ole pohjantähteä ilmeisesti edes lukenut. Toki hyvää kirjaa jokainen tulkitsee omalla tavallaan.
Mutta joka tapauksessa viestiisi on mahdutettu hirveä määrä paskaa.

Voisiko se, että kirjassa ei järjestetä punaisten taholta systemaattista joukkomurhaa johtua siitä, että Urjalassa tai oikeastaan missään päin Hämettä ei sellaista tapahtunut, lukuun ottamatta alla olevaa esimerkkiä:
"Hauskana" yksityiskohtana ja osoituksena siitä, kuinka hyvin Linna oli taustatyönsä tehnyt mainittakoon kohta, jossa joku Pentinkulman punaisista kertoo kuulleensa "kahakasta, jossa oli kuollut lahtareita kovasti, mutta vain yksi oma ja sekin sydänhalvaukseen". Tällähän tarkoitetaan Suinulan verilöylyä, jossa punaiset (ilmeisesti turkulaisen Hyrskymurron miehet) teloittivat kymmeniä vangiksi saamiaan Tampereen teknillisenkoulun oppilaita, jotka olivat matkalla valkoiselle puolelle.
Hienointa tässä on nimenomaan se, että Linna mainitsee asian niin kuin se punaisessa "mediassa" omille syötettiin.
Punaiset järjestivät suuria verilöylyjä mm. Viipurissa, Kymenlaaksossa, ja Satakunnassakin. Hämeessä, jota Linna nimenomaan kuvaa, tapahtumat kulkivat juuri kuvatulla tavalla: punaiset harjoittivat julmuuksia, esim. pappeja ja kunnallispamppuja tapettiin. Kun valkoiset tulivat ja laittoivat - pohjantähden esimerkin tavoin - laittomat kenttäoikeudet pystyyn, teloitettavien määrä nousi potenssiin kymmenen, esim. Ylöjärvellä yli 10% väestöstä.

Erityisesti suosittelen kuitenkin Rislakkin Kauhun Aikaa. Jämsässä ei koskaan taisteltu eikä virallisesti ollut edes mitään järjestäytynyttä punakaartia, mutta punaisiksi katsottuja teloitettuja on varmuudella todistettu yli 200, mahdollisesti 250. Tuo mainitsemasi: "väkivalta valkoisia määrittävä ominaisuus", tuntuisi todellakin pitävän paikkansa, kun puhutaan esim. Veikko Sippolasta, Saaren Jallusta ja Rummin Jussista. Käy kurkkaamassa joskus äijien CV.
Tällaista systemaattista teurastusta punaisten taholta ei tapahtunut Hämeessä eikä Urjalassa, mutta esim. Viipurissa ja Kymessä kylläkin. Uskoisin sen olevan syyn sille, ettei Akseli kerää Pentinkulman herroja vaivaistaloon ja heitä paria käsipommia perään. Sen sijaan se, kuinka esim Hellberg suhtautuu valkoisten teloituksiin (kun on itsekin yhtä järjestämässä), tuodaan oikein hyvin esille.

Väitteesi, että Linna kuvaisi punaisia hyväntahtoisina ja työteliäinä, jaloina ihmisinä, on hirveätä kuraa. Jos kirjassa on ns. työn sankareita, niin olkoot sellaisia Akseli ja Jussi, mutta tosiasia lienee, että ne suot olisivat edelleen raivaamatta, ellei olisi ollut ihan oikeasti Akseleita ja Jusseja. Kuitenkin näidenkin herrojen heikkoudet ja puutteet tuodaan julki hyvin selvästi.
Linna teki mestarin työtä ja myönsi toki, että hänen sympatiansa ovat lyötyjen puolella, mikä taas johtui hyvin pitkälti "valkoisen totuuden" herättämästä kiukusta.

 

[benzin]

Samalla tavalla voidaan käydä läpi vaikkapa pappilan Ilmari. Illuusioton kuolema morfiinihuuruissa ennen niin vahva ruumis riekaleina venäläistykistön keskityksen jäljiltä on melkeinpä eeppinen kuvaus siitä, miten historian pyörä murskasi 30-luvun nietzscheläisen ihmiskuvan. Jäljellä on vain ihmisen osa ja jos se ei herätä minkäänlaista ymmärrystä tai sympatiaa niin ehkä ei kannata ylipäätänsä avata mitään kirjaa.

Erinomaista ymmärrystä erinomaista kirjaa kohtaan.

Virallinen historia katsoo tapahtumia aina voittajan näkökulmasta, mutta Linna oli aina altavastaajan puolella, varsinkin aikana jolloin valkoinen totuus oli ollut ainoa virallinen totuus vuosikymmenien ajan. Siksi nykyperspektiivistä Linnan näkemys voi olla liiankin punainen, mutta teoksen kirjoitusajankohtana virallinen totuus oli, että minkäänlaista valkoista terroria ei koskaan tapahtunut.

Nykyään useimmille voi olla vaikea ymmärtää miten kukaan saattoi olla punaisten puolella tuntien kommunismin historian, mutta aikoinaan kyse ei ollut niinkään politiikasta. Rivipunaiset tuskin välittivät tippaakaan siitä oliko Suomi itsenäinen vai osa Neuvostoliittoa, vaan kyse oli inhimillisistä olosuhteista - jos en väärin muista niin esimerkiksi tehdastyöläiset toivoivat niihin aikoihin työajan rajoittamista kymmeneen tuntiin päivässä ja viiteen päivään viikossa, tuskin kohtuuttomia vaatimuksia?

 

[kovalev]

Nykyään useimmille voi olla vaikea ymmärtää miten kukaan saattoi olla punaisten puolella tuntien kommunismin historian, mutta aikoinaan kyse ei ollut niinkään politiikasta. Rivipunaiset tuskin välittivät tippaakaan siitä oliko Suomi itsenäinen vai osa Neuvostoliittoa, vaan kyse oli inhimillisistä olosuhteista

Mä näkisin, et sä oot nyt nähnyt tän asian ytimen.
Loistavaa, että täällä on kirjoittajia, jotka ovat asioista kartalla. Rivipunaisuus, kommunismi ja Neuvostoliitto totta kai on messevää sekoittaa tarkoituksella keskenään. Siitä saa oivaa propagandaa vielä tämänkin päivän politiikkaan tai vaikkapa vain jatkoaika -keskusteluun.

 

[sampio]

Rivipunaiset tuskin välittivät tippaakaan siitä oliko Suomi itsenäinen vai osa Neuvostoliittoa, vaan kyse oli inhimillisistä olosuhteista - jos en väärin muista niin esimerkiksi tehdastyöläiset toivoivat niihin aikoihin työajan rajoittamista kymmeneen tuntiin päivässä ja viiteen päivään viikossa, tuskin kohtuuttomia vaatimuksia?

En jaksa tarkistaa, mainitsinko tässä ketjussa asiasta, mutta tulkoon sitten kertauksena. Nimittäin ei ollut kovinkaan harvinaista, että köyhää väestöä liittyi punakartiin pelkän päivittäisen ruoka-annoksen houkuttelemana. Ei kovin vakaumuksellinen syy.

 

[Seymon]

Leffa on nyt nähty ja tuomiona kaksi ja puoli tähteä.

Alkuvaihe hypättiin todella nopeasti ja viiden minuutin jälkeen Akseli oli jo kouluiässä. Harmittamaan jäi, että mm. ne Jussin talon katontekotalkoot skipattiin, koska kyseissä kohtauksessa esitellään melko kattavasti henkilöhahmoja.

Jussi oli melkoisen vanha rooliinsa, ukkohan (eli Tuorila) on varmasti päälle kuudenkymmenen. Siksi varmaan se alku mentiinkin pikakelauksessa. Akseli ja Elina vetivät ihan suht koht roolinsa. Halme ja Otto Kivivuori olivat mielestäni erityisen hyviä rooleissaan.

Harmittamaan jäivät myös vaisut vanhan version lempikohtaukseni, joissa vierailtiin paronin luona; ensimmäisenä se, jossa Akselin johdolla mentiin hakemaan paronin aseita. Tässä versiossa pojat eivät haistelleet herrasväen hajua eivätkä ihmetelleet partaäijää seinällä ja toisena se, jossa paronia vaadittiin allekirjoittamaan se paperi ja kieltäydyttyään se vietiin pakolla pois, tapettiin ja heitettiin ojaan. Tässä versiossa se "tilattoman väestön alakomitean" vittumainen henkilö ei ollut läheskään vanhan version veroinen.

Aune Leppänen oli sentään vanhan veroinen ja kävi Pentinkulman miehet kaikki läpi, maisteri mukaanlukien.

Kaiken kaikkiaan jäi sellainen fiilis, että elokuva oli tehty niille, jotka tuntevat tarinan erittäin hyvin. Leffasta oli jätetty pois kohtauksia tai typistetty sellaisia, joissa esitellään henkilöitä ja näiden luonteita. Toisaalta peilaan elokuvaa varmaan liikaa Laineen versioon enkä Linna tekstiin. Oli miten oli, kyllä sen kolmituntisen jaksoi istua, mutta hieman parempaa kuitenkin odotin.

 

[kovalev]

Mietteitä elokuvasta:
Koivusalon ei tarvitse missään nimessä hävetä tuotostaan; ihan ammattimaisesti toteutettu elokuva tuo on ja varmasti monelle aiheeseen vihkiytymättömällekin tämä olisi parempaa viihdettä kuin jotkut rööperit ym.
Olen lukenut joitain lehtiarvosteluita, joissa sanotaan, että elokuva on vain Laineen elokuvan toistoa. En voi ymmärtää väitettä. Itselleni tuli fiilis, että Koivusalo oli yrittänyt mahdollisimman paljon haalia juuri sellaisia kohtauksia, joita Laineen versiossa ei ole, ja vastaavasti jättänyt pois (kritiikin pelossa?) lukuisia sellaisia kohtauksia, joita ilman muuta elokuvaan itse odotin.
Komppaan edellistä kirjoittajaa siinä, että alku hypätään todella nopeasti, todella liian nopeasti. Pääpaino on selvästi trilogian toisella osalla, mikä on sinänsä aivan ymmärrettävää, mutta vähän paha maku siitä silti jää, koska ensimmäinenkin osa on pullollaan elokuvallista matskua.
Itse mietin, kuten edellinenkin, että elokuva saattaa sopia huomattavasti paremmin kirjansa lukeneelle, koska tämä osaa itse täyttää puuttuvat aukot ja aikahyppäykset. Mutta toisaalta kirjaa lukemattomalla ei ole sitä painolastia, että miksi se ja se ja se on jätetty pois ja tuo ja tämä on otettu mukaan. Eikä myöskään nopea alku häiritse, koska ei tiedä, mitä kaikkea missaa.
Myös loppu on tönkkö, kun muutamassa minuutissa kuolemaantuomittu Akseli onkin jo kotipihassa vapaana miehenä. Olisin jättänyt vapautumisen kokonaan tästä osasta pois.

Onnistuneimpina näyttelijäsuorituksina täytyy rankata muutama:

Leppäsen Preeti - Sulevi Peltola on jäätävän hyvä ja tekee aika omanlaisensa Preetin.
Kalle Töyry - En muista näyttelijän nimeä. Mahtava suoritus, luotu tähän rooliin.
Yllön isäntä - Taas nimi kateissa. Mielestäni pelastaa yksin muuten aika vaisuhkon kenttäoikeus-episodin.
Otto Kivivuori - Esko Roine oli yksi suurimpia positiivisia yllätyksiä. Ajattelin, että mies saattaisi vanhana koomikkona ylinäytellä, mutta vielä mitä. Huippusuoritus!
Laurilan Anttoo - Vaikea rooli, komea suoritus. Toi ajoittain mieleeni Lehdon Mollen "tuntemattomasta". Eläimellistä meininkiä, parta syljessä.
Laurilan Aliina - Eija Vilpas, suurin positiivinen yllätys. Teki meikäläiseen todella vaikutuksen. Niin, ja se Eijan pylly, josta jo aiemmin puhuttiin. Kyllä se siinä keikkuu ja aika pitkäänkin. Näyttää ihan pyllyltä.
Hellberg - Raimo Grönberg on aina loistava näyttelijä ja sopii jo habituksensakin puolesta tähän rooliin. Rooli on isompi kuin Laineen versiossa ja hyvä niin.
Kauppias, Yllön veli - Tätäkään näyttelijää en muista. Oli kuitenkin mies paikallaan.
Siukola - Jari Salmi pääsee jo yhdessä kohtauksessa mukaan, vaikka hänen suuri roolinsa onkin vasta toisessa osassa. Lyhyt kohtaus kaupassa antaa osviittaa, että luvassa on mahtava veto. Nähtäväksi jää, yltääkö Jussi Jurkan tasolle.

Hyvää keskitasoa:

Halme - Heikki Nousiainen. Periaatteessa voisi kuulua myös "parhaisiin". Ehkä Kalevi Kahran veto on vain porautunut niin syvälle, että teen liikaa vertausta sen kanssa, jolle tämä kyllä niukasti häviää.
Akseli - Ilkka Koivula oli parempi kuin odotin, mutta parempaankin olisi pystynyt. Häviää Sulkaselle, ei voi mitään.
Kirkkoherra Salpakari. H-P Björkman tekee omannäköisensä Salpakarin, ja hyvä niin. Jos olisi lähtenyt apinoimaan Raninin Mattia, olisi tod.näk. käynyt kylmät.
Jussi - Jo Risto Tuorilan karisma takaa, ettei suoritus voi olla huono, mutta jotain pientä olisin kaivannut. Alussa iso uskottavuusongelma iän takia.
Alma, Aku, Aleksi - Ihan jees osastoa. Mikko Nousiaiselta olisi odottanut ehkä enemmänkin. Toisaalta melko pieni rooli.
Kivivuoren Oskari - Niko Saarela ehkä aavistuksen ylinäyttelee, mutta yllättävän hieno suoritus häneltäkin.
Kankaanpään Elias, Kiviojan Lauri, Aune, - Kaikki kelvollista keskitasoa. Aune ehkä nyt uskottavampi kuin orginaalissa.

Pettymyksiä:

Ilmari Salpakari - Taas nimi? Yksi lemppareitani koko Linnan tuotannossa on nyt täysin väritön, hajuton, mauton. Ilmarilla on suurempi osuus trilogian kolmannessa osassa, mutta toivon, että toisessa elokuvassa se jää pieneksi. Tästä menee moite ennen kaikkea ohjaajalle. Paha pettymys.
Ellen Salpakari - Jonna Järnefelt. Jää kovin muoviseksi ja liian kylmäksi. Kyllä Linna kirjoitti tähän naiseen lämpöäkin, mutta se jää tässä suorituksessa ulos.
Janne Kivivuori - Taas nimi? Ei vain vakuuttanut. Suurempi rooli seuraavassa osassa. Pelonsekaisin tuntein...
Mellola - Oiva Lohtander. Valitettavasti ohjaaja on halunnut tästä henkilöstä elokuvan kevennyksen, jonka harvoille repliikeille elokuvayleisö saa ahdistuksen lomassa nauraa. Huomattavasti paremmin olisi voinut Lohtanderin tasoista näyttelijää käyttää.
Elina - Näyttelijä mainitsi haastattelussa, ettei ollut lukenut trilogiaa. Minusta se näkyy myös suorituksessa. En vakuuttunut ollenkaan.
Laurilan Elma - Tärkeä rooli, jota näyttelijä ei ollut mielestäni oikein sisäistänyt, ja ohjaajan piikkiin menee se, ettei asiaa korjattu. Elmasta tuli mieleeni lähinnä hemmoteltu kiukuttelija, eikä sellainen synkkä, herkkä, räjähtävä ja tunneilmaisuun huonosti kykenevä niin kuin Elma on.

Loput, mainitsematta jääneet, sijoittuvat tasaiseen massaan, jotka eivät erityisemmin säväyttäneet, jos ei masentaneetkaan.

Vielä joitain huomioita:
Ilmarilla ei ollut jääkärin vihreätä asua. Aivan käsittämätön moka. Tuskin olen ainoa, joka tätä pysähtyy miettimään.
Missä Vikki, ja miksei mukana?
Taistelukohtauksissa oli häiritsevän paljon lähikuvaa ja taidettiin tapella samasta talosta useampaan eri kertaan. Toisaalta hyviä lisäyksiä Pentinkulman tapahtumiin, esim kirkkoherran vangitseminen.
Pentinkulman Romeo ja Julia - Akun ja Elman tuhoon tuomittu lyhyt rakkaus jää kaikin tavoin torsoksi ja epäuskottavaksi.
Koivusalon näkemys on punaisempi kuin Linnan tai Laineen. Näin olin huomaavinani. Lievää hyvät vastaan pahat -meininkiä tässä on.

 

[Rocket Richard]

Nimimerkki Kovalevilta ihan mielenkiintoisia juttuja tuossa ylhäällä ja tänään olen itsekin menossa päivitetyn klassikon katsastamaan. Odotukset ovat kuitenkin aika maltilliset, sillä tuo vanha filmatisointi on aika vahvasti syöpynyt mieleeni. Itse olen tuon kirjatrilogian lukenut kaksi kertaa, joten tarina on jo sitäkin kautta hyvin tuttu.

Mutta joo katsotaan ja haukutaan vasta sitten.

 

[Realcowboy]

Kiitos kovaleville kiinnostavasta analyysistä.
En ihmettele yhtään, että Eija Vilpas pärjäsi hyvin Laurilan Aliinana kun muista suorituksensa Rosina Käkriäisenä.
Ensi viikonloppuna tulee lähdettyä ihmisten ilmoille ja todennäköisesti käyn tuon katsomassa.

 

[Sistis]

Ilmarilla ei ollut jääkärin vihreätä asua. Aivan käsittämätön moka. Tuskin olen ainoa, joka tätä pysähtyy miettimään.

Tähän vaan täytyy todeta, että ei ollut Ilmarilla vihreää myöskään Edvin Laineen versiossa. Kenttäharmaissa mies siinäkin ratsasti pappilan pihaan, ja sama asu päällä oli myös komendanttina, kun valvoi kuolemantuomiot.

Itse kävin katsomassa Koivusalon tekeleen juuri äskettäin, ja pidin kyllä erittäin paljon. Mielestäni tekele oli huomattavasti realistisempi, kuin Laineen tulkinta, jossa suuri osa hahmoista oli jotenkin "kesäteatterin lavalta nykäistyjä". Mietin itsekin tuota alun nopeasti etenemistä, mutta tulin pienessä päässäni siihen lopputulokseen, että oikeastaan se oli hyvä veto. Nyt elokuva tehtiin oikeastaan puhtaasti Akselin näkökulmasta, eikä samanlaisena lyhyiden kohtausten filminauhana, kuin Laineen. Sen vuoksi elokuva toimi paremmin elokuvana.

Koivusalon paras elokuva, ehdottomasti. Toki käsikirjoituksen hyvyyskin auttaa, mutta varsin pätevästi tuo oli filmille saatu taipumaan. Pohjantähtihän on niin massiivinen teos, ettei sitä oikeasti saa filmille ilman, että jättää joitain osia pois.

Negatiivistakin löytyi, kuten tuo Vikin loistaminen poissaolollaan. Kankaanpään Eliaskin oli aika pienessä roolissa, eikä kaadellut esim. piimäkannua päähänsä Jannen ja Sannin häissä (kuten kirjassa) tai Akselin ja Elinan (kuten Laineen elokuvassa). Silanderkin oli vain teloitettavien joukossa.

Susi-Kustaata ei näkynyt nytkään. Onneksi Laurilan Antti oli tällä kertaa mukana. Tampereen taisteluita ei nytkään näytetty, eikä Laurilan Uunon tekemää tappoa. Siis sitä, josta mies alunperin joutui linnaan. Kalle Töyryn murha toki löytyi.

Roolisuorituksista täytyy sanoa, että minusta Ilkka Koivula pärjäsi hyvin Akselina. Eikä minusta jäänyt oikeastaan ollenkaan Aarno Sulkasen varjoon. Risto Tuorila oli Jussina hyvä, joskin yli-ikäinen etenkin alussa. Sama ongelmahan osin oli myös Edvin Laineella - yli-ikäisiä näyttelijöitä hänkin käytti. Esko Roine oli todella hyvä Ottona. Elena Leeve puolestaan petti aika pahasti Laurilan Elmana.

Juhani Laitala oli Kovalevin kaipaama Yllön isäntä. Ihan hyvä roolissaan. Itsellä vaan tulee miehestä aina niin mieleen Puhtaiden Valkeitten Lakanoiden Ensio Raikas, että muuhun rooliin en oikein osaa häntä sijoittaa mielessäni. Oma mokahan se on. Töyryn isäntä oli Juhani Niemelä, ja oikein hyvä roolissaan. Parhaan suorituksen teki minusta Laurilan Anttoon esittäjä, eli Tomi Salmela. Pieksee oikeasti vanhan version Veikko Sinisalon mennen tullen - vaikka tämäkin veti oman roolinsa loistavasti.

Pappilan pariskunta oli rooleissaan ihan ok. Vaikea verrata vanhoihin. Heikki Nousiainen tulkitsee Halmeen eri tavalla, kuin Kalevi Kahra. Molemmissa on puolensa, parempaa on vaikea sanoa. Kivivuoren pojat ovat jotenkin vähemmän keskeisissä rooleissa, kuin aiemmassa. Tai ainakaan niiin paljoa ei heistä saa irti. Niko Saarela vetää ihan kivasti roolinsa Oskuna. Tapani Kalliomäen Janne ei noussut Esa Saarion esittämän tasolle, mutta oli tosin pienemmässä roolissa.

Loppukaneettina voisin sanoa, että oli melkoisen uskalias veto jättää aloittamatta elokuvaa sanoilla "Alussa oli suo, kuokka... ja Jussi". Niin vain se Koivusalo teki senkin.

Itse antaisin elokuvalle arvosanana neljä tähteä. Vaikeasta aiheesta hyvä tulkinta, eikä todellakaan edeltäjänsä toistoa, vaan eheämpi ja realistisempi elokuva. Henkilöhahmot voivat tuntua edeltäjäänsä nähden pelkistetyimmiltä, mutta myös realistisimmilta.

 

[DAF]

Loppukaneettina voisin sanoa, että oli melkoisen uskalias veto jättää aloittamatta elokuvaa sanoilla "Alussa oli suo, kuokka... ja Jussi". Niin vain se Koivusalo teki senkin.

Alkoiko sen sijaan samalla replalla? Tämähän on klassinen visailukysymys...

 

[mjr]

Jaa, täytyypä tuo käydä joululomalla katsomassa. Kuvauksista päätellen Koivusalo on onnistunut vähintäänkin kohtuullisesti odotuksiin nähden, kunniallista 6 1/2 -tasoa. Tunnustan kyllä ettei ole mitään erityistä tunnesidettä tuohon Laineenkaan versioon. Kirja on täysin ylivertainen - harva lukukokemus vetää vertoja sille, kun suht. lyhyessä ajassa menee Pohjantähden läpi. Lopun kohtaus Jannen ja "eurooppalaisen", urbaanin sukulaispojan matkasta Koskelaan on kertakaikkiaan loistava, hämmästyttävä kaari on käyty läpi. Paikallisesta on päästy universaaliin, mutta lähtökohta on tosiaan paikallinen, lounais-hämäläinen. Jos vastaava kuvaus olisi tehty vaikka Ylihärmän Kankaankylästä ei pappi olisi tosiaankaan ollut mikään kirosana, ruotsalaiset aatelismiehet olisivat olleet eksotiikkaa ja suuri osa vapaa-ajanvietosta olisi kulunut virrenveisuun parissa, ja epäilemättä melko hirmuinen viha olisi vuosina 1917-19 kohdistunut jumalattomiin punaisiin ja bolsevikkeihin...

 

[Gotterdam]

Kyllä se Vikki mukana on, joskin vain muutamilla vuorosanoilla. Näyttelijänä Risto Salmi.

 

[Sistis]

Kyllä se Vikki mukana on, joskin vain muutamilla vuorosanoilla. Näyttelijänä Risto Salmi.

Kyllä. Itse tarkoitin omilla kommenteillani sitä, että Vikki on edellisessä teoksessa niin keskeinen hahmo, että siihen verrattuna hän puuttuu oikeastaan kokonaan.

 

[kovalev]

Tähän vaan täytyy todeta, että ei ollut Ilmarilla vihreää myöskään Edvin Laineen versiossa. Kenttäharmaissa mies siinäkin ratsasti pappilan pihaan, ja sama asu päällä oli myös komendanttina, kun valvoi kuolemantuomiot.

Täytyi oikein tarkistaa, ja kyllä orginaali Ilmarilla on melko vihertävä vormu. Saattaa hyvinkin olla, ettei ole aito jääkäriasu, mutta en kyllä tunnista sitä Suomen armeijan harmaaksikaan.
Joka tapauksessa unohtui eilen mainita, että minäkin pidän hullu-Antin mukaan ottamista hyvänä vetona Koivusalolta.

Lakkaakkos poika kiusaamasta sitä hullua!

Ja vielä Kiviojan Vikistä, että tosiaan heti alussa, kun pikakelataan Jussin vaiheita (musiikki taitaa soida taustalla) näytetään pätkää, jossa Jussi ja Otto hakevat Vikiltä Pokun eli Koskelan perheen tulevan hevosen. Siinä ainakin joku Vikki vilahti, mutta muuten minulta meni täysin ohi. Tärkeä hahmo oli valitettavasti rajattu marginaaliin.

 

[Sistis]

Täytyi oikein tarkistaa, ja kyllä orginaali Ilmarilla on melko vihertävä vormu. Saattaa hyvinkin olla, ettei ole aito jääkäriasu, mutta en kyllä tunnista sitä Suomen armeijan harmaaksikaan.

Täytyy kyllä tarkastaa itsekin, vaikka elokuvan olenkin ainakin 30 kertaa katsonut. Viimeksi pari päivää sitten ihan, jotta sain vertailupohjaa Koivusalon tekeleeseen. Voi olla, että kyseessä on tumma, vihreän ja harmaan sekoitus, jollaisen olen omassa päässäni mieltänyt harmaaksi. Missään nimessä se ei ainakaan niin vihreä ole, kuin Akselilta antautumishetkellä kuulia kyselevän saksalaisupseerin.

Joka tapauksessa unohtui eilen mainita, että minäkin pidän hullu-Antin mukaan ottamista hyvänä vetona Koivusalolta.

Erityisesti minulla jäi mieleen kohtaus, jossa Antti mölisi vaivaistalossa "Isää.. isäää" -huutoa, kun Anttoota lähdettiin viemään viereisestä sellistä ammuttavaksi. Hullu-Antti oli kyllä paikoin vedetty vähän överiksi, tai ainakin vähän hillitympi hulluus olisi ehkä ollut aiheellisempaa.

Ja vielä Kiviojan Vikistä, että tosiaan heti alussa, kun pikakelataan Jussin vaiheita (musiikki taitaa soida taustalla) näytetään pätkää, jossa Jussi ja Otto hakevat Vikiltä Pokun eli Koskelan perheen tulevan hevosen. Siinä ainakin joku Vikki vilahti, mutta muuten minulta meni täysin ohi. Tärkeä hahmo oli valitettavasti rajattu marginaaliin.

Veikkaisin, että Vikin vähyys johtuu siitä, että hän ei ole niinkään Akselin tarinan kannalta oleellinen hahmo. Enemmänhän Vikki oli Jussin ikäluokkaa, ja sen vuoksi Jussin tarinan kannalta olennaisempi hahmo. Ja koska Jussin tarinaa ei niinkään käydä, ei Vikilläkään ole niin isoa roolia. Toisaalta Kiviojan väki on muutenkin aina pelkistettyä. Pekka Huotarin esittämä Lauri on aika näkymätön sivuosahahmo. Toivottavasti tuota perhettä tarkastellaan enemmänkin kakkososassa. Todennäköisesti näin käy, kun Kaarinan ja Auliksen avioliiton myötä suvut yhdistyvät.

 

[kovalev]

Veikkaisin, että Vikin vähyys johtuu siitä, että hän ei ole niinkään Akselin tarinan kannalta oleellinen hahmo. Enemmänhän Vikki oli Jussin ikäluokkaa, ja sen vuoksi Jussin tarinan kannalta olennaisempi hahmo. Ja koska Jussin tarinaa ei niinkään käydä, ei Vikilläkään ole niin isoa roolia. Toisaalta Kiviojan väki on muutenkin aina pelkistettyä. Pekka Huotarin esittämä Lauri on aika näkymätön sivuosahahmo. Toivottavasti tuota perhettä tarkastellaan enemmänkin kakkososassa. Todennäköisesti näin käy, kun Kaarinan ja Auliksen avioliiton myötä suvut yhdistyvät.

Kieltolaki, pirtun trokaaminen, kylän ensimmäinen auto.
Lisäksi miellän jotenkin, että Kiviojissa Linna on tiivistänyt suomalaisen pienyrittäjätyypin. Kiviojat ovat oikeastaan vähän aikaansa edellä joka käänteessä. Pentinkulman ensimmäinen polkupyöräkin taisi olla Laurin.

 

[SherwoodinHartsa]

Käytiin maanantaina ilalla Koivusalon elokuva katsomassa ja oma tuomio on neljä tähteä viidestä.

Aikanaan nuorena tuli nähtyä Laineen versio ekan kerran ja sen jälkeen varmaaan kymmenen kertaa. Ja pidän uutta versiota hiukan parempana kuin vanhaa.

Koivusalo on tehnyt nykypäivän ajatusmaailman mukaisen, enemmän henkilöihin keskittyvän elokuvan. Laineen versio on mielestäni Kansallisteatterin lavalta filmattua näytelmää, tosin ei ihan kokonaan.

Näyttelijävalinnoista osa on mennyt Koivusalolla nappiin. Björklund kirkkoherrana on hyvä roolihahmo hiukan saamattomana ja vaimonsa vietävänä henkilönä. Ei ihme, että rauhallinen Jussi meinaa hermostua torpan vuokrauksesta keskusteltaessa. Risto Tuorila Jussin roolissa on koko elokuvan läpi hyvä ja varma roolissaan. Tosin alussa, kuten jo on todettu hiukan yli-ikäinen..

Jonna Järnefelt kirkkoherran vaimona on isänmaallisuuden ruumiillistumana omassa kolkkoudessaan ja jäätävyydessään hyvä. Hän kuvaa mainiosti roolihahmoaan, joka todella vie kirkkoherraaa välillä.

Ilkka Koivula Akselina on hyvä, sopivan karu valinta rooliin. Tosin hiukan hymyilytti ripille pääsyä seuratessani. Ei oikein istunut nuorukaiseksi, mutta sen jälkeen hänen suorituksensa oli todella hyvä.

Elinan rooli oli omaan makuuni hiukan valju, toivottavasti seuraava osa korjaa tilanteen.

Yksi elokuvan parhaista roolisuorituksista on Esko Roineen aivan huippu Kivivuoren Otto. Roine tekee sopivan lupsakan ja koko elokuvan läpi kantavan suorituksen. Toinen huippusuoritus on Sulevi Peltolan Leppäsen Preeti. Ei turhia maneereja, aivan loistava suoritus.

Heikki Nousiaisen versio Halmeesta on mielestäni hyvä kuvaus asiaansa uskovasta vuosisadan alun sosiaalidemokraatista, joka ajautuu liikaa omaa naiviuttaan punakaartin keskiöön.

Juhani Laitala pääsee oikeuksiinsa sotaoikeuden puheenjohtajana. Kuten joku jo mainitsikin, hänen suorituksensa pelastaa oikeudenkäynti kohtauksen.

Juhani Niemelä on Töyryn isäntänä myös elokuvan hyviä näyttelijöitä. Sopivan päättäväinen ja karhea.

Ja kyllä, Eija Vilppaan takapuolen heillutus torpan tyhjennyskohtauksessa on sarjassaan aivan huippu. Niin rääväsuinen suoritus että oksat pois.

Jos joku kysyisi, kävisinkö katsomassa uusiksi niin kyllä. Tämä versio elokuvasta herätti hiukan uusia ajatuksia verratuna vanhaan ja mielestäni hyvä niin.

Koivusalo on pääsyt irti Pekostaan tällä elokuvalla, sitä ei tarvi edes epäillä. Toivottavasti hän ei palaa niihin aiheisiin enää.

 

[Sistis]

Heh, löysin hauskan yksityiskohdan vanhasta ketjusta, jossa pohditaan TV-sarjojen uudelleenfilmaamista. Olen siellä näemmä reilu kolme vuotta sitten ehdottanut, että jos Pohjantähti filmattaisiin uudelleen, Mollbergin Tuntemattomassa Koskelan Vilhoa näytellyt Risto Tuorila sopisi isoisän, eli Koskelan Jussin rooliin.

http://keskustelu.jatkoaika.com/showpost.php?p=1515048&postcount=19

Eli miten on, Koivusalo? Laitatko vinkistä kiitokseksi konjakkipullon tai edes oluen?

edit: Muisti pettää vanhalta. Olin tehnyt saman huomion jo tuossa ketjussakin, kun näyttelijävalinnat julkistettiin. Nimimerkki jpet oli puolestaan ehdottanut Jonna Järnefeltiä Ellen Salpakarin rooliin, joten tämä todistanee sen, että Koivusalo käy Jatkoaikaa lukemassa.

 

[Gagne]

Ja vielä Kiviojan Vikistä, että tosiaan heti alussa, kun pikakelataan Jussin vaiheita (musiikki taitaa soida taustalla) näytetään pätkää, jossa Jussi ja Otto hakevat Vikiltä Pokun eli Koskelan perheen tulevan hevosen. Siinä ainakin joku Vikki vilahti, mutta muuten minulta meni täysin ohi. Tärkeä hahmo oli valitettavasti rajattu marginaaliin.

Pilkun nusaisu (en ole tätä uutta elokuvaa vielä nähnyt, mutta joululoman ohjelmassa se on varmasti):

Eipäs kerrota Suomen kansan eläinsatuja! Pokustahan tuli Akselin hevonen kun Jussi ei varsaa saanut kuriin. Vihtori nimenomaan koitti Pokua Akselilta ostaakin. Koskelan ensimmäinen hevonen oli nimeltään muistaakseni Tähti(?)

Sinänsä harmi jos Vikkiä ei leffassa paljoa näy. Hatun nyt vaan täytyisi lentää (vaikka tuo toisen osan juttuja onkin) ja sosialismista pitäisi jumalauta nauttia. Ehdottomia suosikkihahmojani Elkun ohella

 

[Sistis]

Eipäs kerrota Suomen kansan eläinsatuja! Pokustahan tuli Akselin hevonen kun Jussi ei varsaa saanut kuriin. Vihtori nimenomaan koitti Pokua Akselilta ostaakin. Koskelan ensimmäinen hevonen oli nimeltään muistaakseni Tähti(?)

Missäs vaiheessa Koskelaan tuli sitten Liisa? Minä olisin muistellut sen olleen ensimmäisen hevosen nimi. Mieleen on jäänyt, kun Jussi höpöttää onnellisena ensimmäiselle hevoselleen, ja mainitsee tuon nimen.

 

[Gagne]

Missäs vaiheessa Koskelaan tuli sitten Liisa? Minä olisin muistellut sen olleen ensimmäisen hevosen nimi. Mieleen on jäänyt, kun Jussi höpöttää onnellisena ensimmäiselle hevoselleen, ja mainitsee tuon nimen.

Jaa, älä tuu siihen mitään Liisoja veteleen senkin joonaskastreeni.

Sillä tuon "Tähden" perään kysymysmadon laitoin kun en ihan varma ollut. Ei sattunut kirja tänne bantumaille mukaan, joten en pysty tarkistamaan. Vai pitäiskö nyt hommata paikalle poliisikoira asiaa tutkimaan?

Ei maar, kyllähän se varmaan Liisa oikea ensimmäinen hepo on. Helposti voin tämän myöntää ja paikalleen laittaa, olen meinaan pikkuisen herrasmies itsekkin.

 

[Cemetery Gates]

Tänään menen tsekkaamaan tämän uudelleenlämmittelyn isäpapan seuraksi ja vähän jo jännittää, paljonko huomenna tulee tuhrattua työaikaa tässä ketjussa, leffaa haukkuessa.

 

[Cemetery Gates]

Tänään menen tsekkaamaan tämän uudelleenlämmittelyn isäpapan seuraksi ja vähän jo jännittää, paljonko huomenna tulee tuhrattua työaikaa tässä ketjussa, leffaa haukkuessa.

Hyvä pätkähän se oli. Ilkka Koivula tekee hyvää työtä pääroolissa omana, kulmikkaana itsenään. Hervottomimmat roolisuoritukset irtoavat Oiva Lohtanderilta (Mellola), Esko Roineelta (Otto Kivivuori), Miia Seliniltä (Aune Leppänen) ja Tomi Salmelalta (Anttoo Laurila). Näistä tosin Lohtander näyttelee jälleen kerran itseään, mutta sehän riittää. Sen sijaan Mikko Nousiaisen (Aku Koskela) ja Jonna Järnefeltin (Ellen Salpakari) suoritukset eivät säväyttäneet. Kokonaisuutena kuitenkin hyvä pläjäys Koivusalolta.

 

[mjr]

Tuli viimein jälkijunassa katsotuksi. Täytyy tunnustaa, että loppupuoli oli yllätys: välillä meno oli jopa jäntevää ja jopa voimakasta. Ei olisi uskonut. Alkupuoli olikin sitten vastapainoksi hyvin lössö, nopeata mielikuvituksetonta romaanin pikakelausta. Tässä nyt ei yksinomaan Koivusalo ole syyllinen vaan onhan tehtävä melko mahdoton: yhdistää alkuun hyvin verkkainen ja vasta hitaasti kiihtyvä ensimmäinen osa dramaattiseen ja traagiseen toiseen osaan. Aivan kohtuullinen suoritus, ei tietenkään lähellekään sellainen mestariteos, minkä Pohjantähti olisi ansainnut, mutta eipä kai sellaiselle meidän olosuhteissamme ole juuri edellytyksiäkään.

 

[Realcowboy]

Kävin itse jo ennen joulua katsomassa tämän ja yllätyin kovasti.
Koivusalo oli saanut ennen kaikkea elokuvasta pois kaiken teatterimaisuuden, mikä vaivasi eniten Laineen versioissa.

Eniten häiritsi se, että kaikki meni läpi hieman turhankin nopeasti, olisin kaivannut vuosien 1917-1919 perinpohjaisempaa käsittelyä. Tästä olisi saanut hyvin kaksi elokuvaa.

Lavastus ja ajankuva olivat huolellista tekoa, Leppästen mökkikin oli juuri oikeanlainen, aiemmassa se oli liian siisti! Tuskin kukaan muu huomasi, että punakaartilaisia Tampereelle kuljettanut höyryveturi oli turhan uutta mallia ja Lauriloiden lehmät olivat väärää rotua…

Olen samaa mieltä useiden aiemmin kirjoittaneiden kanssa parhaista näyttelijäsuorituksista. Eniten jäi mieleen Töyryn isännän ja Laurilan Anttoon välille saatu jännite. Laurilan Antin isompi rooli oli myös hyvä idea. Antti oli kuvattu kehitysvammaiseksi, mikä kuva minulle kirjoistakin tulee. Pidin kovasti Esko Roineen Kivivuoren Otosta. Leppäsen Aunenkin iloisuuden taustalla piilossa olevaa katkeruuttakin oli saatu hyvin esiin. Kivivuoren Annan vierailu Leppäsillä oli hyvä kohtaus. Sulevi Peltolan Preeti oli tietysti omaa luokkaansa.

Kun osasin olettaa, että näissä pitkän ajanjakson elokuvissa kaikki näyttelijät eivät aina oikean ikäisiä, niin minua ei häirinnyt Risto Tuorilan yli-ikäisyys elokuvan alussa. Sen sijaan vanha Jussi tuntui turhankin hyvävoimaiselta.
Mellolakin oli minusta hyvä, kirjoissa hänen esiintymisensä ei luonut kuvaa ainakaan mistään järjen jättiläisestä.
Pitää tehdä tarkempi analyysi, kun DVD on saatavilla. Laineen elokuvat tuli myös hankittua.