Täällä haukumme Koivusalon Pohjantähden

[Tarinankertoja]

Oletko nähnyt Rentun ruusun teatterissa?

Ekan kerran DVD:n nähtyäni tuntui, että tarina hyppii ja rakoilee ihan hitosti.

DVD:ltä, joten paljon mahollista, että on eri leikkaus leffassa.

 

[moby]

Oletko nähnyt Rentun ruusun teatterissa?

Ekan kerran DVD:n nähtyäni tuntui, että tarina hyppii ja rakoilee ihan hitosti. On ollut lievä oletus että video -versio on leikattu ja lyhyempi(päin vittua kuten sanoit). En pysty kuitenkaan esittämään mitään faktaa asiasta, sen verran haltioissani olin aikanaan ensi-illassa. Kyseiset seikat eivät kuitenkaan kumoa sitä että mielestäni Rentun ruusu on hyvä ja hieno elokuva, koostuu tuo hyvyys sitten mistä palasista tahansa.

Mielipide asioitahan nämä ovat, mutta minun mielestäni Rentun ruusu oli jo melko täydellistä schaissea. Best of-kokoelma Irwinin elämästä, jonka tuo Vexi Salmen kertojanrooli vielä pilaa täydellisesti.

Kulkuri ja joutsen vielä menetteli esikoisdraamana, mutta Sibelius oli vielä hirvittävämpi kuin Rentun ruusu.

Sinänsä kunnioitan Koivusaloa siksi, että hän tekee kaiken itse, mutta näkemys ei vaan ritä. Kyllähän esim. Aki Kaurismäki on todellinen auteur, kun Koivusalo on vain wannabe-sellainen.

Minulle elokuvat ovat pääsääntöisesti taidetta ja katson yleensä vain sellaisia elokuvia, joissa näen etukäteen jo jonkinlaista taiteellista potentiaalia. Useimmat katsomani leffat ovatkin 60-70-luvuilta.

Nykyään tällaisia uusia elokuvia tulee teatterilevitykseen melko harvoin. Onneksi esim. laadukkaat kotimaiset indieleffat tulevat melko nopeasti ulos Ylen kanavilta.

Omaa aikaani pidän myös sen verran kalliina, etten viitsi sitä tuhlata enää Koivusalon tekeleisiin.

 

[Palstalegenda]

Täsmennettäköön vielä, että harvoin tulee nykyisin enää mitään elokuvia katseltua, sillä ne ovat pääasiassa sitä samaa kaavaa ja siksipä esimerkiksi Hollywood-tuotanto ei kiinnosta juuri koskaan. Ehdottomasti tuo Koivusalon Rentun ruusukin, vaikka nimesin sen erääksi kelpo leffaksi, on toki taiteellisesta näkökulmasta silkkaa sitä itseään. Sitä kun 5 vuoden ajan kaverinsa kanssa aloitteli ryyppäämisiä pääasiassa Irwinin soidessa taustalla, niin Rentun Ruusu siksi aiheuttaa elokuvataideteksellisesti parikymppisyyteen liittyvää sekä muistoihin nojautuvaa arvotonta arvonnousua.

Täällä pohjantähden alla -kirjoja ei tullut varhaisnuoruuden ryyppyalkajaisina luettua, joten se ei voi tuonlaista ansiotonta arvonnousua aiheuttaa, josta syystä koko leffa saa jäädä väliin, ellei sitten ilmene, että arvostamani auktoreteetit yllättäen pitäisivätkin elokuvaa katsomisen arvoisena. Niin tuskin käy.

 

[Ferris]

No niin, nyt on sitten Koivusalon versio nähtynä. Vertailua alkuperäiseen en pysty tekemään, koska häveten pitää myöntää, että en muista sitä ikinään kokonaan katsoneeni.

Tässä jotain maallikkokommentteja leffasta:
- Leffa kesti hiukan yli kolme tuntia, mutta sitä ei välttämättä kyllä huomannut. Toki täytyy myöntää, että ensimmäinen tunti oli mielestäni jotensakin katkonaista ja paikoitellen pomppuilevaakin kerrontaa, mutta mitä lähemmäs mentiin kansalaissotaa, niin sitä paremmin filmi mielestäni kulki ja toimi. Kuvaavaa tästä oli se, että n. tunnin kohdalla katsoin kelloa ja mietin, että kuinkahan pitkä tämä on, mutta leffan loputtua en oikein uskonut kuluneen ajan määrää.
- Koivula oli Akselina ihan uskottavan oloinen ja Isä-Nousiainen oli Halmeena mielestäni erittäin hyvä. Kiiskisen Elina oli melko perussuomalaisen blondin oloinen tuolta ajalta, joka lienee positiivinen asia. Rooleissa oli yleisestikin ihan mukavasti nimi-ihmisiä näyttelemässä, mutta jotenkin roolien uskottavuudessa olisi ollut kuitenkin parannettavaa. Etenkään leffan alkupuolella ei tullut oikein missään kohdin fiilistä, että seuraisi jotain muuta kuin yksittäisiä kohtauksia. Sellaista todenmukaisen elämisen fiilistä jäin kaipaamaan mitä loistavissa leffoissa parhaimmillaan näkee.

Joka tapauksessa leffa oli ihan positiivinen kokemus alkukankeuden jälkeen. Voisin lähteä kakkososan katsomaan, sen verran jäi kiinnostamaan että mitä siinä tulee tapahtumaan.

 

[Sistis]

-clip-
ensimmäinen tunti oli mielestäni jotensakin katkonaista ja paikoitellen pomppuilevaakin kerrontaa, mutta mitä lähemmäs mentiin kansalaissotaa, niin sitä paremmin filmi mielestäni kulki ja toimi.
-clip-
Etenkään leffan alkupuolella ei tullut oikein missään kohdin fiilistä, että seuraisi jotain muuta kuin yksittäisiä kohtauksia. Sellaista todenmukaisen elämisen fiilistä jäin kaipaamaan mitä loistavissa leffoissa parhaimmillaan näkee.
-clip-

Näyttää siltä, että Koivusalon versiossa on sama ongelma, kuin Laineen versiossa. Eli alkupuoli on lyhyitä pätkiä toisensa jälkeen. Sinällään toisaalta ymmärrettävää - niinhän se kirjassakin menee. Ykkösosa käsittelee useaa vuosikymmentä, kun taas kakkososassa mennään vain pari vuotta eteenpäin. Elokuvankin alku tulee helposti tuollaiseksi hyppiväksi. Kirjassa tapahtumat on minusta jaksotettu siten, että ykkösosio on ikään kuin jonkinlainen johdanto. Kakkososa on taas pääteos, ja kolmonen on ikään kuin jonkinlainen jälkinäytös.

Enää vajaa kuukausi, ja tämä on elokuvateatterissa. Eiköhän tuo tule mentyä katsastamaan.

 

[sampio]

Sijaistin tänään historianopettajaamme tunnin verran ja ohjelmassa oli TPA:n katsomista. En ole lukenut sitä sitten lukioaikojen, jolloin toki pidin siitä paljon, enkä elokuvaa ole tainnut katsoa koskaan kokonaan. Nyt aikuisiällä tuli aivan tolkuton ahaa-elämys tuota katsellessani. Aika paljon on mennyt matskua ohi aikoinaan lukiessani sitä ja TPA kiehtoi ennen kaikkea tarinan vuoksi nuorempana. Nyt sen lisäksi, että tarina tempaisi meikäläisen jo elokuvassakin mukaansa, aukeni moni historian seikka aivan eri tavalla, koska vuosien mittaan on kuitenkin tarttunut erinäisiä seikkoja nuppiin Suomen historiasta. Viimeksi juuri lueskelin 1918-sodan taustoista hiukan, ja oli hauska peilata asioita TPA:n kuvaukseen.

Pitänee käydä kirjaston kautta loppuviikosta.

Koivusalon traileri: http://www.ultimira.com/artista/TPA.html

 

[kovalev]

Näyttää siltä, että Koivusalon versiossa on sama ongelma, kuin Laineen versiossa. Eli alkupuoli on lyhyitä pätkiä toisensa jälkeen. Sinällään toisaalta ymmärrettävää - niinhän se kirjassakin menee. Ykkösosa käsittelee useaa vuosikymmentä, kun taas kakkososassa mennään vain pari vuotta eteenpäin. Elokuvankin alku tulee helposti tuollaiseksi hyppiväksi. Kirjassa tapahtumat on minusta jaksotettu siten, että ykkösosio on ikään kuin jonkinlainen johdanto. Kakkososa on taas pääteos, ja kolmonen on ikään kuin jonkinlainen jälkinäytös.

Tuossa on juuri se ongelma, että hyvää, elokuvallista matskua on liikaa. Elokuvia täytyisi totta kai tehdä myös kolme, ja Hollywoodissa näin tehtäisiinkin.
Toinen vaihtoehto, kenties vieläkin parempi, olisi laadukas (laadukas, ei Hovimäki) tv-sarja, kuten Talvisodasta alunperin tehtiin: viisiosainen kertakaikkisen loistava sarja, josta sitten leikattiin lopullinen elokuva.

 

[Roku]

Hyppäys hetkeksi Laineen Pohjantähteen

Eikös Edvin Lainekin tehnyt 60-luvulla tv-sarjan Pohjantähdestä, ja siitä sitten leikattiin se alkuperäinen elokuva? Mielestäni olen tällaista jostain lukenut, vaikka kukaan ei tunnut tuollaista tv-sarjaa 40 vuoden takaa muistavan.

 

[Sistis]

Eikös Edvin Lainekin tehnyt 60-luvulla tv-sarjan Pohjantähdestä, ja siitä sitten leikattiin se alkuperäinen elokuva? Mielestäni olen tällaista jostain lukenut, vaikka kukaan ei tunnut tuollaista tv-sarjaa 40 vuoden takaa muistavan.

Laineen molemmista elokuvista (TPA + A&E) on ainakin tehty leikattu yhdistelmä, eli Pohjantähti. Lisäksi tuo vuoden 1968 elokuva on esitetty myös TV-sarjana, jollaisena se on ainakin allekirjoittaneen VHS-kasetilla. Mutta olen ollut aina siinä uskossa, että itse varsinainen elokuva ja TV-sarja ovat täysin samat, eli TV-sarja ei sisällä yhtään enempää kohtauksia, kuin itse elokuvakaan.

Tuo TV-sarja tuli siis joskus 1990-luvun lopulla tai 2000-luvun alussa televisiosta, ja tuo nauhoite on niitä peruja. Ja sen muistan myös, että tuo sarja aiheutti sen verran suuren palauteryöpyn YLE:lle, että näyttivät sitten melkein heti perään myös tuon elokuvankin.

 

[Roku]

YLE näytti nuo elokuvat "Täällä Pohjantähden Alla" sekä "Akseli ja Elina" joko vuonna 1999 tai 2000. Ne ovat mulla vielä tallessa VHS:lläkin. Se että näistä on koostettu yksi elokuva nimeltä "Pohjantähti" on sen sijaan uutta tietoa. Sellainen elokuva on mennyt ohi silmien ja korvien kun se telkkarista on tullut.

Mutta se sarja mitä edellisessä viestissäni tarkoitin saattoi tosin olla Kakkosen "Pohjantähden alla"-sarjakin, ja olen vaan jotenkin muistoissani ja ymmärryksessäni sekoittanut sen tähän. Tuollahan ei ole mitään tekemistä Linnan romaanin taikka Laineen elokuvien kanssa, mitä nyt nimi hiukan viittaa siihen suuntaan.

Mitä taas tulee Koivusalon elokuvaan, niin odotan sitä innolla. Tuskin jaksan teatteriin lähteä, mutta dvd:nä se pitää hankkia heti. Luulen että on hyvä.

 

[Sistis]

Se että näistä on koostettu yksi elokuva nimeltä "Pohjantähti" on sen sijaan uutta tietoa. Sellainen elokuva on mennyt ohi silmien ja korvien kun se telkkarista on tullut.

En tiedä, onko tuota edes tullut koskaan telkkarista - tuskin ainakaan ihan viime vuosina. Itsekin olen bongannut tuosta maininnan vain Wikipediasta:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjantähti_(elokuva)

Jos tuon yhdistelmän pituus on vain 3h 22min, niin sen täytyy väkisinkin olla niin tiivistettyä laatua, että elokuvanautinto on pakostikin kärsinyt ja tarinasta on tullut hyvinkin hyppelevä.

Tuosta Pohjantähteen liittyvästä TV-sarjasta löytää maininnan tuolta:

http://elokuvauutiset.fi/site/index...n-alla-1968&catid=39:dvd-arvostelut&Itemid=56

-clip-
Historian kolmanneksi katsotuimmaksi kotimaiseksi yltänyt filmi esitettiin kuusiosaisena televisiosarjana Ylen kanavilla.
-clip-

 

[Jokeriarska]

Myös Oiva Lohtander Mellolan isäntänä on nappivalinta.

Lohtander on kyllä aina huikeaa viihdettä ja pakko nähdä, vaikka tai juuri siksi onkin jokaisessa leffassa/sarjassa täysin samanlainen. Myöskin Sulevi Peltolasta samaa mieltä, osaa ehdottoman varmasti näytellä Leppäsen kankeaa ulosantia. Eiköhän se ihan mielenkiinnosta ole pakko tämä elokuva käydä katsomassa.

 

[vdx mua zorbas]

Sunnuntain Aamulehdessä oli hyvä Markus Määttäsen kolumni uudesta Pohjantähdestä. Nakkilalaisen raina on täysi kopio aiheesta. Elokuva saattaa olla ihan muotokelpo versiointi, mutta se ei tuo siihen mitään uutta.

Jos Pohjantähti tai joku muu leffa halutaan tehdä uudestaan, olisi sen luotava jokin uusi näkökulma tai konteksti kuten Kaurismäki Rikos ja rangaistukseen.

Syyksi ei riitä paremmat valot tai spektaakkelimaisemmat lavasteet.

 

[Veikko40]

Aika tavalla samaa mieltä. Oikeastaan Tuntematon osoittaa tämän. Edvin Laineen Tuntematon on mielestäni alkuperäisteoksen monumentaalinen väärinymmärrys. Molberg sen sijaan on Linnalle uskollisempi, mutta hänen elokuvansa jää Linnan teoksen kuvitukseksi, eikä oikein toimi itsenäisenä taideteoksena. Jonain päivänä joku tekee sen oikean Tuntemattoman, joka ammentaa voimansa Linnan teoksesta ja suuntaa sen kokonaan uusiin sfääreihin.

Todellakin. Laineen versio kaikessa tyylikkäässä legendaarisuudessan on kuin suuri huviretki. Aika velikultia. Molberg oli jo lähempänä Linnan hakemaa tunnelmaa.
Perverssiä kyllä (tai ei) mielestäni Kristian Smedsin näytelmäversio oli raastavuudessaan melkeinpä kaikista lähinnä Linnan kirjoitelmia. IMO.

Mitä tulee Koivusalon tuotokseen; ei vois vähenpää kiinnostaa. En tohtisi pilata Pekko Aikamiespojan tekeleellä hyvää tarinaa, joka on muistoissani.
Kaikki mitä on sen herran käsistä kankaalle päätynyt on sutta sysipaskan vaatteissa. IMO taas.

 

[eh]

Perverssiä kyllä (tai ei) mielestäni Kristian Smedsin näytelmäversio oli raastavuudessaan melkeinpä kaikista lähinnä Linnan kirjoitelmia.

Minä odotin Smedsin näytelmältä kaiken sen kohun jälkeen jotain oikeasti uutta ja mullistavaa, mutta sehän oli kaiken kikkailun keskellä melko konservatiivinen tulkinta alkuperäisteoksesta. Tuoreempi oli esimerkiksi Mika Myllyahon/Ryhmäteatterin versio Suomenlinnassa.

 

[Jussih]

Rohkenen olla eri mieltä. Linnan molemmat suurromaanit olivat kerta kaikkiaan niin poikkeuksellisen luettuja, että kyllä ne raivasivat aivan oman tilansa suomalaisessa tajunnassa. Kirjojen ilmestymiset olivat aikanaan kansallisia suurtapahtumia, joista puhuivat kaikki, eivät ainoastaan kirjallisuusihmiset.

Linnan Pohjantähti oli ilmestyessään ihan yhtä paljon "kansallinen suurtapahtuma" kuin Tarja Halonen on "koko kansan presidentti". Henkilökohtainen kantani on, että tämä punaisen Suomen apologia joutaisi jo historian romukoppaan. Jos jonkun kuitenkin aiheeseen on pakko tarttua, Timo Koivusalo on juuri oikea henkilö (ellei Visa Mäkinen ole käytettävissä).

 

[sampio]

Linnan Pohjantähti oli ilmestyessään ihan yhtä paljon "kansallinen suurtapahtuma" kuin Tarja Halonen on "koko kansan presidentti". Henkilökohtainen kantani on, että tämä punaisen Suomen apologia joutaisi jo historian romukoppaan. Jos jonkun kuitenkin aiheeseen on pakko tarttua, Timo Koivusalo on juuri oikea henkilö (ellei Visa Mäkinen ole käytettävissä).

Sen voi ottaa myös puhtaasti kuvauksena historiallisista tapahtumista ilman sen kummempia värilaseja. Luulisi onnistuvan aikuiselta ihmiseltä. Ja toisaalta, miksi tapahtuneita valkoisten julmuuksia voisi todeta siinä missä punaistenkin.

 

[Jussih]

Sen voi ottaa myös puhtaasti kuvauksena historiallisista tapahtumista ilman sen kummempia värilaseja.

Tässä juuri piilee se ongelma. Pohjantähti ei ole historiallinen kuvaus. Se on poliittisen propagandan sävyttämä romaani, jossa joukossa siteeksi historiaakin. Sekään ei olisi ongelma, mutta kun yksinkertaiset ihmiset kuvittelevat Pohjantähden antavan objektiivisen kuvan vuoden 1918 tapahtumista, vaikka kyse on Kekkosen tasavallan vasemmistolaisiin arvoihin sopinut propagandateos.

 

[sampio]

Tässä juuri piilee se ongelma. Pohjantähti ei ole historiallinen kuvaus. Se on poliittisen propagandan sävyttämä romaani, jossa joukossa siteeksi historiaakin. Sekään ei olisi ongelma, mutta kun yksinkertaiset ihmiset kuvittelevat Pohjantähden antavan objektiivisen kuvan vuoden 1918 tapahtumista, vaikka kyse on Kekkosen tasavallan vasemmistolaisiin arvoihin sopinut propagandateos.

Jaahas. Mitä siinä mielestäsi on erityisen räikeästi kuvattu väärin? Näkökulma on toki puolueellinen, mutta sen kuvittelisin jokaisen ko. aiheesta ylipäätään kiinnostuneen tajuavan. Ne, jotka eivät sitä tajua, tuskin TPA:ta lukevat tai katsovat, ellei koulussa pakoteta.

 

[mjr]

Tässä juuri piilee se ongelma. Pohjantähti ei ole historiallinen kuvaus. Se on poliittisen propagandan sävyttämä romaani, jossa joukossa siteeksi historiaakin. Sekään ei olisi ongelma, mutta kun yksinkertaiset ihmiset kuvittelevat Pohjantähden antavan objektiivisen kuvan vuoden 1918 tapahtumista, vaikka kyse on Kekkosen tasavallan vasemmistolaisiin arvoihin sopinut propagandateos.

Voi taivahan alla - eikö ihmisen tyhmyydellä ole mitään rajoja? Toki Linnan kuvauksessa on tiettyä sympatiaa punaisia kohtaan, mutta on järjetöntä epäillä hänen taiteellista integriteettiään. Hänen valkoisten kuvauksensa kieltämättä oli lähes poikkeuksetta ohutta (joskin löytyy sieltäkin hienoja psykologisia tyyppejä), mutta tämä selittyy myös oman aikansa taustaa vastaan, jossa 40 vuoden ajan olivat punaiset esitetty absurdin stereotyyppisesti. Linnan yhtenä pyrkimyksenä oli tämän "valkoisen valheen" kumoaminen, mutta missään tapauksessa hän ei asettanut tilalle "punaista valhetta", mikä tietysti olisi ollut kommunistien tavoite. Sinun kirjoituksistasi täällä päättelisin, että sinä olisit ollut täysin tyytyväinen tuohon neljän vuosikymmenen valkoiseen valheeseen, joka mm. lakaisi jotakuinkin täysin maton alle valkoisen terrorin tuhannet uhrit. Jotenkin vastenmielistä, että nuo vuoden 1918 vääristymät vieläkin elävät joissakin nykysukupolvien tietämättömimmissä yksilöissä.

 

[Vaughan]

yksinkertaiset ihmiset kuvittelevat Pohjantähden antavan objektiivisen kuvan vuoden 1918 tapahtumista, vaikka kyse on Kekkosen tasavallan vasemmistolaisiin arvoihin sopinut propagandateos.

Myös porvarillinen Suomi on hiljaisesti hyväksynyt Pohjantähden esittämän historiankuvan. Ei se muuten olisi saanut samanlaista kanonisoitua asemaa ei-sosialistienemmistöisessä maassa.

Pohjantähden julistaminen poliittiseksi propagandaksi on... no, en löydä parempaa ilmaisua kuin - poliittista propagandaa. Pohjantähdessä ei propagandistisesti vääristellä tapahtumia tai jätetä jotain olennaista kertomatta, vaikka tietenkin koska kyse on fiktiosta, yksittäisiä kohtauksia ei voikaan väittää totuudeksi.

Ennemmistö Suomen porvareista on siis hyväksynyt Pohjantähden totuudenmukaiseksi fiktioksi. Tämä siitä huolimatta, että itse asiassa trilogia saattaa sittenkin antaa hieman vääristyneen kuvan tapahtumista. Kyse on kuitenkin sellaisesta vääristymästä, joka on sopinut sekä oikeistolle että vasemmistolle.

Kukaan ei varmasti kehtaa väittää, etteivätkö kirjassa kuvatut hirmuteot vastaisi oikeita tapahtumia? Niihin syyllistyivät molemmat osapuolet, mutta määrällisesti valkoiset tekivät niitä enemmän - ihan kuten kirja esittää. Eiköhän tämän ole hyväksynyt kapitalistinenkin tiedemies...

Ongelmia sen sijaan syntyy, jos uskotaan, että kirjasta saatu kuva kertoo poikkileikkauksen taistelevista armeijoista. Ja juuri tämä "epätotuus" on kelvannut molemmille osapuolille.

Porvaripuoli on mielellään hyväksynyt näkemyksen, että valkoinen armeija olisi muodostunut sivistyneistöstä, ylioppilaista ja talollisten pojista. Tämä ei pidä paikkaansa. Ylivoimainen enemmistä valkoarmeijasta oli sivistymätöntä koyhälistöä. Yläluokan prosentuaalinen osuus kokonaisuudesta oli murto-osan.

Vasemmistolle on kelvannut näkemys, että punaiset olisivat ollet torppareita, koska heidän kapinansa epäoikeudenmukaisia kontrahteja vastaan olisi ollut jotenkin hyväksyttävämpi. Tämäkin näkemys on väärä. Punaisten ylivoimainen enemmistö oli tehdastyöläisiä kaupungeista.

Tosiasiassa sodassa siis taistelivat kapunkien köyhälistö vastaan maaseudun köyhälistö. Linna ei kuitenkaan missään tapauksessa syyllistynyt valehteluun. Ei hän koskaan väittänytkään kertovansa Suomen sisällissodan koko kuvaa. Hän kertoi oman kotipitäjänsä näkökulmasta mitään olennaista siihen lisäämättä tai mitään pois ottamatta. Ja erinomaisesti kertoikin.

 

[mjr]

Tosiasiassa sodassa siis taistelivat kapunkien köyhälistö vastaan maaseudun köyhälistö. Linna ei kuitenkaan missään tapauksessa syyllistynyt valehteluun. Ei hän koskaan väittänytkään kertovansa Suomen sisällissodan koko kuvaa. Hän kertoi oman kotipitäjänsä näkökulmasta mitään olennaista siihen lisäämättä tai mitään pois ottamatta. Ja erinomaisesti kertoikin.

Aika täsmälleen näin. Näin eteläpohjalaisena (jonka kumpikin isoisä taisteli valkoisten riveissä) on täysin selvää, ettei Linnan lounaishämäläinen yhteisö vähääkään muistuttanut eteläpohjalaista, eikä Linna missään vaiheessa pyrikään väittämään, että Pentinkulma edustaisi koko Suomea. Hän vain onnistuu niin loistavasti kuvauksessaan, että sen väkevyyden takia on helppo joutua tavallaan Linnan dominoimaksi populaarissa historiallisessa tietoisuudessa, mutta tämä ei ollut kirjailijan itsensä tavoite. Sanomattoman hieno taideteos Pohjantähti on. Ei historiantutkimus.

 

[Major Julli]

Juu, ei se ole kirjan taikka kirjailijan vika jos joku haluaa tulkita sitä täysin autenttisena historiankirjana ja kansakunnan läpileikkauksena.

 

[Viljuri]

Minusta tiettyä kehittymisen varaa kyllä eri asioissa ketjuun aiheeseen liittyen olisi olemassa, eihän esimerkiksi millään voi käsittää sitä, että jokin kioskikirjailijan tapainen itseään toistava puhdas mitättömyys (Kjell Westö) voi voittaa Finlandia-palkinnon, aihepiirinsä valinnalla? Kysymys on aivan samasta asiasta, että John Grishamille myönnettäisiin Yhdysvaltain syvän etelän kuvauksistaan kirjallisuuden Nobel-palkinto, onhan niissä ilmeisesti mausteena "sopiva" poliittinen pohjavire plastiikan keskellä?

Kaksinaismoralismin ja tuplastandardien kaikenpuolinen vaaliminen eri piirien toimesta, siis esimerkiksi kansanjohtajiin (konkreettisena esimerkkinä esimerkiksi tämä äskettäin teatteritaiteen kunniatohtoriksi promovoitu) tai vaikkapa (työläis)kirjailijoihin sovellettuna, on ennen kaikkea osoitus eliittien hyväksikäytöstä ja halveksunnasta ei-eliittejä eli kansaa kohtaan. Humaani asenne ja näkemys, taiteellisella ja muulla puolella, edellyttäisivät ainakin hieman tarinoiden varioimista, oli sitten kokemus miten subjektiivinen tahansa.

Sinällään historiankäsitykseen ei ole huomauttamista, vaikka esimerkiksi Linnan näkemys varsinkin yhdistettynä Heikki Ylikankaan tarjoamaan muuttuu monella tapaa liian rajoittuneeksi. Subjektiivisena, anakronistisena Taideteoksena Linnan näkemys kyllä puolustaa paremmin paikkaansa kuin Ylikankaan, Akatemian Juhani Tammisen, käsitys tieteellisellä puolella. Ja jos haluaa lisää taiteellista näkemystä tuosta ajasta, niin miksei tutustu vaikka Jari Tervon kirjaan "Troikka", ehkä saan sen luettua viimeinkin loppuun jonakin päivänä.

 

[Jussih]

Totean omalta osaltani loppukommenttina (ketju kun ei käsittele sisällissotaa vaan Pekon filmiä), että ne jotka pitävät luotettavana Linnan historiakuvaa, jossa valkoiset ovat röyhkeitä, tunteettomia ja itseänsä täynnä olevia öykkäreitä alkaen kirkkoherrasta ja päätyen talollisiin mutta punaiset hyväntahtoisia, kovasti työtä tekeviä ja oikeamielisiä "suomalaisia", jotka nousevat kapinaan vain sorron ja olojen kestämättömyyden vuoksi, voivat kaikin mokomin pitää illuusionsa.

Vaikka asiaa haluaisi mitenkä väännellä niin tosiasia on, että ns. valkoinen terrori ei ollut spontaania terroria, vaan reaktio punaiseen terroriin. Eli vanhaa sanontaa käyttäen: Sitä saa mitä tilaa. Totta kai valkoisen puolen kostotoimet menivät överiksi ja niitä pahensi maan huono elintarviketilanne, joka osaltaan aiheutti suurta kuolleisuutta vankileireillä.

Olisi kuitenkin hauska nähdä joskus elokuva, jossa punaisten murhat ja rikokset eivät olisi "tuntemattomien rosvojen, jotka ovat soluttautuneet punaisten joukkoon" tekemiä rikoksia (paronin murha), vaan jossa tuotaisiin esille se, että punaiset tietoisesti aloittivat välivallan. Edelleen olisi hauskaa nähdä elokuva, jossa tunnustettaisiin se seikka, että monella paikkakunnalla punaiset systemaattisesti murhasivat käsiinsä jääneet valkoiset joutuessaan perääntymään (Linnan versiossa katkeroitunut yksilö tappaa entisen isäntänsä, mutta "virallinen punainen hallinto" ei syyllisty mihinkään).

Summa summarum: Pohjantähden ongelma on se, että punaisten väkivalta on heikkojen yksolöiden ja ulkopuolisten lurjusten väkivaltaa. Valkoisten väkivalta on sen sijaan valkoisia määrittävä ominaisuus.

Tämän kaiken tuolla puolen on tietenkin se seikka, että Linnan teoksella on kiistämättömiä kirjallisia ansioita (eikä se Westökään kioskikirjallisuutta ole, vaikka muuten toki komppaankin Viljurin kritiikkiä).

Ja ketjun varsinaiseen aiheeseen liittyen, Koivusalo on kuitenkin saanut aikaan kaksi ihan kivaa (kouluarvostelulla luokkaa 6) elokuvaa (Kulkuri ja joutsen ja se Irwin-spektaakkeli) suuren tuubajoukon lisäksi. Kaltevaa tornia en ole nähnyt, jotkut ovat sitäkin kehuneet. Näin ollen otan vapauden ennustaa, ettei Pohjantähtikään todellinen rimanalitus tule olemaan vaikkei varmastikaan myöskään mikään mestariteos.