Kriitikot ovat valitettavasti olleet oikeassa jokaisen Koivusalon leffan suhteen. Henkilöohjausta ei juuri ole, kaikki lähtee näyttelijöiden virtuositeetista. Ja leikkaus on järkyttävää. Ei rytmiä, ei tarinan kaarta. Vähänkin enenemän leffoja katsonut näkee tämän perslävellään, siihen kriitikoita tarvita.
Ei, kun Töyryn emännälle.
Olisikohan Eija niin roisi, että suostuisi näyttämään pyllyään puolelle valtakuntaa?
En minäkään väitä, että Koivusalo olisi tehnyt jotain käsittämättömän upeaa ohjaajana. Kulkuri ja joutsen lienee toistaiseksi suosikkini.
Mutta kovan luokan nimiä mies kerta toisensa jälkeen saa mukaan. Johtuuko tämä vain ja ainoastaan siitä, että elokuvia tehdään Suomessa niin vähän?
Itse olen katsonut tuon alkuperäisen Pohjantähden jo ainakin 20 kertaa, ja kun katsoo tuon trailerin kohtauksia, niin silmiin pistävää on se, että ne ovat lähes täydellisiä kopioita alkuperäisistä, mikä liene on ollut tavoitteenakin. Mainittakoon esimerkkinä kohtaus Pentinkulman rautatieasemalta, jossa toveri Hellberg (Tapio Hämäläinen) nostattaa tunnelmaa varsin ansiokkaasti.
Onko suuret yleisöt väärässä kun käyvät katsomassa Koivusalon leffoja?
Pikaisen katselmoinnin perusteella minulla pisti silmään se, että Koivusalo tuntui tehneen samoja "oikaisuja" juoneen, kuin Lainekin. Oikaisuilla tarkoitan siis kohtauksia, jotka poikkeavat kirjassa tapahtuneesta. Esimerkkejä mainitakseni sanottakoon, että juurikin tuo Pentinkulman aseman kohtaus on yksi sellainen. Kirjassahan Hellberg kyllä piti puheen asemalla, mutta tuo puhe, joka molemmissa elokuvissa kuuluu Hellbergin suusta, pidettiin vasta Tampereella Tammelantorilla ja sen piti joku iso punakaartin heppu. Toinen vastaavanlainen oikaisu on työväentalon avajaistilaisuutena pidetyt häät. Ilmeisesti molemmissa elokuvissa nuo häät ovat Akselin ja Elinan, vaikka kirjassa ne olivat Jannen ja Sannin.
En tiedä, onko kyseessä matkiminen vai "pakollinen oikaisu", jotta elokuvan juoni ei liikaa kärsisi, ja jotta se saataisiin silti mahtumaan tarvittaviin mittoihin. Vai olisiko taustalla sitten sellainen taktinen syy, että kansan syvät rivit todennäköisesti muistavat Pohjantähden tapahtumat paremmin Laineen elokuvan myötä, kuin Linnan romaanin. Ja siitä syystä he pitäisivät täysin kirjan mukaan filmatisointia alkuperäisteosta vääristävinä. Osittain näin kävi minusta Mollbergin Tuntemattomankin suhteen. Sitä pidetään usein epäonnistuneena ja vääristelevänä elokuvana, vaikka se onkin Linnan alkuperäisteoksen hengen mukainen. Mutta moneen kertaan katsottu Laineen elokuva on kuitenkin se suomalaisten mieliin paremmin jäänyt tekele.
En erottanut tuosta trailerista kunnolla, huusiko siinä Hellbergiä esittävä Grönberg, mutta mielestäni se ei ollut?
Aivan oikein! Ilmankos ääni kuulostaakin kovin tutulta.Kuten aiemmin kirjoitin, mielestäni puhetta piti Mollbergin Lehtoakin esittänyt Pauli Poranen, joka kuitenkaan ei esitä Hellbergiä vaan mitä todennäköisemmin näyttelee jotain muuta punapäällikköä.
Paljonhan paskaakin Pekko on varmasti tehnyt, mutta minuun ainakin kolahti K&J-elokuva. Loistavia roolisuorituksia, mm. Heikki Nousiainen ja Pertti Koivula.
Kuten aiemmin kirjoitin, mielestäni puhetta piti Mollbergin Lehtoakin esittänyt Pauli Poranen, joka kuitenkaan ei esitä Hellbergiä vaan mitä todennäköisemmin näyttelee jotain muuta punapäällikköä.
Tämä on juuri se mitä itselleni tuli ensimmäisenä mieleen tästä uudesta Pohjantähdestä. Löperöä romantiikkaa, irrallisia laulunpätkiä, höttöä ja löperrystä. Kaksipäinen Kotka oli aivan hirveää tavaraa, paskinta suomirainaa sitten Visa Mäkisen hulppeimpien aikojen. Miten joku voi saada niin antoisasta aiheesta sellaista kuraa aikaiseksi, en ymmärrä.
Pekko ei jumalauta osaa ohjata vakuuttavasti sellaista kohtausta jossa punikkiveljekset talutetaan santakuopalle lopetettavaksi. Arvattavaksi vaan jää millaisen tunnelman Taiteilija onnistuu tästäkin loihtimaan. Ei olisi ihme jos tuollaiset jutut jätettäisiin filmaamatta. Sen paikalla esitettäisiin symboloimassa jokin surumielinen balladi jonka laulaa esim. Vesa-Matti Loiri, kameran pyöriessä kaarevasti tanssahdellen surumielisen laulajan ympärillä.
Olikos se nyt niin että Koivusalon vaimo häärää usein niissä elokuvissa apulaisohjaajana ja osallistuu jollakin tapaa elokuvamusiikin tekemiseenkin? Ainakin Kaksipäisessä Kotkassa musiikki oli viimeinen tikki joka pilasi elokuvan, vaikka sysipaska se oli muutenkin.
Olen tässä miettinyt, minkälaisen uusversion tekisi ohjaaja, joka ei ole nähnyt Laineen versiota ollenkaan? Tai vielä radikaalimpi: ei ole edes lukenut kirjaa, ainoastaan käsikirjoituksen?
Rentun ruusuhan oli pätkivä episodielokuva. Se herättää toki tunteita, kun se on täynnä tuttua musiikkia, ja sillä saadaan nivottu huonosti muuten yhteensopivia kohtauksia toisiinsa. Mielenkiintoinen elämäntarina, mutta huono elokuva. Pääsoin leikkauksen surkeutta.Tuon lisäksi en voi olla tykkäämättä Rentun ruususta
Nuo määritelmät taitavat sopia liki jokaiseen kotimaiseen leffaan. Juuri nyt ei tule yhtään sellaista mieleen johon ei sopisi.Kaikkein eniten noissa näkemissäni elokuvissa häiritsee se pieni näkemyksen puute, huolimattomuus, viimeistelemättömyys ja halvalla tehdyn maku.
Nuo määritelmät taitavat sopia liki jokaiseen kotimaiseen leffaan. Juuri nyt ei tule yhtään sellaista mieleen johon ei sopisi.
Vai olisiko taustalla sitten sellainen taktinen syy, että kansan syvät rivit todennäköisesti muistavat Pohjantähden tapahtumat paremmin Laineen elokuvan myötä, kuin Linnan romaanin. Ja siitä syystä he pitäisivät täysin kirjan mukaan filmatisointia alkuperäisteosta vääristävinä. Osittain näin kävi minusta Mollbergin Tuntemattomankin suhteen. Sitä pidetään usein epäonnistuneena ja vääristelevänä elokuvana, vaikka se onkin Linnan alkuperäisteoksen hengen mukainen. Mutta moneen kertaan katsottu Laineen elokuva on kuitenkin se suomalaisten mieliin paremmin jäänyt tekele.
Pidetäänpä faktat kuitenkin kunnossa, Linnan kirja ilmestyi 3.12.1954 ja jo 23.12.1955 esitettiin Laineen elokuvaversio Linnan kirjasta, eli varsin nopeasti kirjasta saatiin elokuva.Laineen elokuva ilmestyi 11 vuotta sodan jälkeen ja oli samanlainen pommi kuin kolme vuotta aikaisemmin ilmestynyt kirjakin
Pidetäänpä faktat kuitenkin kunnossa, Linnan kirja ilmestyi 3.12.1954 ja jo 23.12.1955 esitettiin Laineen elokuvaversio Linnan kirjasta, eli varsin nopeasti kirjasta saatiin elokuva.
Koivusalon Pohjantähteä en tohdi ikinä katsoa, sillä jos sen tekisin, niin luulen, olen jopa melkoisen varma, että jotakin peruuttamatonta minussa särkyisi.
Rentun ruusuhan oli pätkivä episodielokuva. Se herättää toki tunteita, kun se on täynnä tuttua musiikkia, ja sillä saadaan nivottu huonosti muuten yhteensopivia kohtauksia toisiinsa. Mielenkiintoinen elämäntarina, mutta huono elokuva. Pääsoin leikkauksen surkeutta.