Syöpä – mitä nyt?

[MacRef]

@tiipii Voimia!

 

[Gostisbehere]

@tiipii Voimia sinne. Aivan kauheita uutisia lukea. Rukoukset sinne suuntaan illalla ehdottomasti

 

[Raimoton]

@tiipii Tuntuu typerältä sanoa "voimia". Toivottavasti pääsette lapsen kanssa jatkamaan elämää ja jaksat olla hänelle isänä läsnä tämän vaikean ajan yli.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

@tiipii Ikävä asia, toivotan kaikkea hyvää sinulle ja lapsellenne raskaasta tilanteesta huolimatta. Toivottavasti ehdit ja jaksat olla puolisosi kanssa vielä sen verran, mitä jäljellä oleva aika mahdollistaa. Tiedän ettei tämän sanominen juuri nyt paljoa auta, mutta teillä on vielä hetki jäljellä puhua niistä asioista, jotka ovat olennaisia. Toivoakseni ja uskoakseni tämä auttaa sinua myös käsittelemään asioita ja jatkamaan elämää eteenpäin vielä paljon myöhemminkin.

Joskus elämässä tapahtuu sellaisia käänteitä, että avun pyytäminen todella kannattaa. En nyt ryhdy neuvomaan tässä sen enempää, mitä apua ja mistä, mutta arvelen että löydät kyllä. Kysyäkin saa.

 

[V-G-]

@tiipii paljon voimia sinulle ja perheellesi! Toivottavasti teillä on lähipiirissä ihmisiä joille voit puhua ja joihin tukeutua. Ja jos tarvitset anonyymiä korvaa tai olkapäätä, niin Jatkiksen yhteisö varmasti jeesaa vaikkapa yksityisviestein!

 

[maken veivi jr.]

Meni kyllä tunteisiin lukea tuo sinun viesti. Kaikkea hyvää teidän perheelle.

 

[UnenNukkuja]

@tiipii tsemppejä älyttömästi. Enpä liiaksi osaa sanoa, mutta vertaistuen suuntaan rohkaisen kääntymään, kun hetki tuntuu siltä.

 

[Iisoppi]

@tiipii, munasarjasyöpä on kyllä sellainen vihollinen että oksat pois. Monta sukulaista ja tuttua on tautiin menehtynyt. Yleensä kyllä vanhempana kuin sinun vaimosi. Voimia teille..

 

[Creed Bratton]

Nyt on minullakin asiaa tähän ketjuun. Kunhan puran tuntojani. Puolisolla neljä vuotta sitten löydettiin munasarjasyöpä joka leikkauksella saatiin taltutettua ja normaalia elämää elettiin pienen, nyt 6 v lapseb kanssa. Viime keväänä sitten löytyikin kasvaimia sitten vähän joka puolelta, vatsasta ja sydämestä jne.
Viime viikolla sitten tuli tuomio, ei enää hoitoja, aikaa on jäljellä viikkoja, ehkä kuukausia.
Elämä on epäreilua, varsinkin kun pieni lapsi on menettämässä äitinsä. Tiedän että elämä jatkuu, mutta ei se ole enää sama elämä. Sekä minulle myös on aina ollut vaikea pyytää apua keneltäkään. Hirveän raskaat ajat edessäpäin.

En tiedä auttaako tsempit, mutta kuitenkin. Ja osanotot.

Kosketti aikalailla. Tuo aina välillä itseä pelottaa, että jäisin tyttöjen kanssa keskenäni jos vaimo sattuisi kuolemaan.

 

[FASlapsi]

Nyt on minullakin asiaa tähän ketjuun. Kunhan puran tuntojani. Puolisolla neljä vuotta sitten löydettiin munasarjasyöpä joka leikkauksella saatiin taltutettua ja normaalia elämää elettiin pienen, nyt 6 v lapseb kanssa. Viime keväänä sitten löytyikin kasvaimia sitten vähän joka puolelta, vatsasta ja sydämestä jne.
Viime viikolla sitten tuli tuomio, ei enää hoitoja, aikaa on jäljellä viikkoja, ehkä kuukausia.
Elämä on epäreilua, varsinkin kun pieni lapsi on menettämässä äitinsä. Tiedän että elämä jatkuu, mutta ei se ole enää sama elämä. Sekä minulle myös on aina ollut vaikea pyytää apua keneltäkään. Hirveän raskaat ajat edessäpäin.

Elämä on välillä epäreilua. Näitä tämmösiä skenaarioita itsekin välillä päässäni pyörittelen, ja kuvittelen aina että mistä asioista sitä pitäisi osata olla kiitollinen jos joku ruma päivä nykyisen kaltaiselta elämältä putoaisi pohja jostain yhtä epäreilusta syystä kuin mitä sinulle kävi. On kamalaa, että lapsesi menettää äitinsä, mutta toisaalta hän kuitenkin sai elää äitinsä kanssa sen verran että sai oletettavasti häneltä elämänsä alkutaipaleelle eväitä ja katkeransuloisen kipeitä mutta silti lämpimiä muistoja, sen sijaan jos lähtö olisi tullut jo 4 vuotta sitten. Sinulle samaten oletettavasti jäi vaimostasi ja yhteisestä ajastanne perheesi kanssa kuuden vuoden ajalta hienoja muistoja. Monella on vähemmän. Joillain ei lainkaan.

Silti, aivan kamala ja epäreilu tilanne. Elämä silti tosiaan jatkuu, toisenlaisena ja alkuun varmasti aivan helvetin raskaana, mutta se jatkuu. Voimia sinulle edessä siintävän oman ja lapsesi surun läpikäymiseen.

 

[Loorz15]

@tiipii Pala kurkussa luin viestisi. Todella epäreilua sinulle ja lapsellenne. Olkaa toistenne tukena ja antakaa kaikkien tunteiden tulla mitä on tullakseen. Virtuaalihalaus täältä.

 

[444]

@tiipii Pienen lapsen isänä, toinen tuloillaan, viestisi kosketti todella syvältä. Aiheutti fyysistä pahoinvointia. Yritin asettua asemaasi, mutta eihän se voi onnistua. Kuulostaa niin pohjattoman epäreilulta, teitä kaikkia kohtaan. Ei tällaisena hetkenä ole oikeita sanoja. Voin vain toivoa teille kaikille mahdollisimman paljon voimia ja tsemppiä. Halaisin, jos se olisi mahdollista. Jos koskaan tuntuu siltä, että haluat päästä purkamaan sisintäsi tuntemattomalle, laita viestiä. Mielettömän paljon voimaa ja jaksamista kaiken keskellä.

 

[Surukuku]

@tiipii Kun tällaista tapahtuu, elämä pysähtyy. Mieli on täynnä epätoivoa, pelkoa ja epävarmuutta omasta ja pienen lapsen puolesta... ja siitä, kuinka ikinä lohduttaa läheistään, joka on jo avun tuolla puolen tietäen kohtalonsa. Toivon sydämestäni teille kaikille voimia kestää...

Ei tällaiselle ole mallia, ohjeita, kuinka toimia, selvitä, jatkaa elämää. On vain tämä hetki ja sitä seuraava ja seuraava... elämä käpertyneenä niiden ympärille valoa etsien. Kohtalon vääjäämättömyys ei tarjoa lohtua, mutta jossain vaiheessa elämän jatkuvuus antaa kuitenkin toivoa jostakin, mikä nyt näkyy vain mustana. Surun aika on tuleva, sitä ei voi eikä pidä väistää... ja jossain kaukana edessä odottaa aika, jolloin muistot yhteisestä taipaleesta tuntuvat arvokkailta, suloisilta, eivät enää vain pohjattoman surullisilta.

Läheisten tuki nyt, jatkossa vertaishenkilöidenkin tuki, lienee kuitenkin apu, lohtukin, johon voi ja kannattaa turvautua, kun omat voimat eivät tässä riitä.

 

[Jakke76]

@tiipii Tsemppiä ja jaksamista. Pienten lasten isänä, kuten aiemminkin on sanottu jo tässä ketjussa, tuntuu todella pahalta kuulla tuommoisia uutisia.

 

[BOL]

@tiipii , toivotan voimia sinulle ja koko perheellenne. Järkyttävä tilanne, eikä oikeita sanoja oikein löydy.

Sopiiko kysyä, miten vaimosi suhtautuu tilanteeseen?

 

[anthax]

@tiipii ei voi muuta todeta, kuin have forces. Itse käytin tänään puolison jälleen yhdessä kontrollissa vuosi sitten leikatun uusiutuneen rintasyövän takia. Pari kertaa on täälläkin menty sama ruljanssi läpi noin viiden vuoden aikajänteellä, joskin tilanne ei ole tuo tällä hetkellä joka teillä on. Täällä on myös samanikäinen muksu ja kyllä on tullut kelailtua moneen kertaan läpi erilaiset skenaariot siitä, jos tähän itsekseen jäisi.

Ei tuohon voi oikein todeta, kuin että aivan vitun perseestä. Itse olen mantralla, että mitään tuohon ei voi oikein sanoa tai tehdä mikä jotenkin auttaisi. Itse en sen enempää tuohon apua ole hakenut, mutta kai se pitää sanoa, että hae. Haet tai et, aivan yhtä perseestä tuo on.

Haista syöpä paska.

 

[sampio]

Älytöntä paskaahan tuo on, mitä elämä teille tarjoaa, eikä voi oikein muuta toivoa kuin kauniita hetkiä teille näihin jäljellä oleviin vaiheisiin, @tiipii

Tunne surua, vihaa ja ikävää mutta älä katkeroidu.

Voimia.

 

[BigRedCat]

@tiipii ja kaikki muut joita syöpä koskettaa joko suoraan tai läheisen kautta: Voimia ja syvä osanotto. Tuollainen murskaavan murheellinen epäreiluus vetää hiljaiseksi ja mielen matalaksi vaikka kyseessä olisi "vain" tuntematon kanssapalstalainen. Voin vain kuvitella minkä tunteiden ja ajatusten kanssa painitte.

Vaikka kaikki toivotukset kalskahtavat ontoilta ja hyödyttömiltä, toivon teille kaikkea hyvää niin paljon kuin sitä on mahdollista mahduttaa jäljellä oleviin yhteisiin päiviin.

 

[Jeffrey]

Huomasin eilen tämän ketjun nousevan ja jotenkin itseäni suojellakseni ajattelin pysytellä poissa. Tunnetasolla niin tasaisena ihmisenä tällaiset menee jotenkin niin pahasti myös omiin fiiliksiin.

Eipä tähän oikein osaa mitään sanoa. Ainoa asia ehkä se joka täällä jo noussut esiin, tehkää viimeisistä päivistä ikimuistoisia vaikka se sattuisi henkiesti kuinka helvetisti. Ei omalla kohdalla ole mistään vastaavasta kokemusta, mutta koiran kohdalla tämä toimintatapa on osoittautunut hyväksi, vaikka sillä hetkellä olisi mieluummin halunnut olla omissa oloissaan ja sulkea silmiä siltä vääjäämättömältä. Teille tulee kyllä se aika jatkaa eteenpäin, mutta nyt on aika pysähtyä itsensä ja muiden vuoksi.

Kaikkea hyvää @tiipii teidän ihmisille ja kaikkea rakkautta nyt tähän hetkeen ja tulevaan.

 

[tiipii]

Kiitos kaikille tsempeistä.
Tämän tilanteen jo periaatteessa koin jo silloin kun tilanne tuli ensimmäisen kerran eteen neljä vuotta sitten. Silloin kävin jo paljon läpi sitä että miten elämä jatkuu.
Nyt ollaan sitten konkreettisesti siinä tilanteessa että mietitään käytännön asioita. Välillä hankalaa ja todellakin raastavaa, mutta kyllä ollaan huumoria myös saatu keskusteluihin mukaan.
Velipoika sanoi hyvin että aina kun aurinko nousee ja sen näkee niin se on eteenpäin.
Suhtautuminen puolisolla on se että miten poika pärjää hänen jälkeensä. Pojalle asia on myös kerrottu ja pikkuhiljaa on hän alkanut asiaa työstämään omalla tavallaan.
Ihan hirveästi puoliso ei enää jaksa mitään tehdä mutta koitetaan sitten jatkossa tehdä pojan kanssa asioita joita jää meiltä tekemättä. Sanoinkin että kyllä sinä meidän tekemisissä olet mukana vaikka ei enää paikanpäällä olekaan. Itselleni olen luvannut että teemme juurikin ne reissut jne mitkä jäi tekemättä ihan juurikin sen takia että ne tulee tehtyä ja muisto kulkee mukana.
Tänään ollut taas ihan ok päivä. Ollaan koko perhe oltu vaan kotona ja tehty arkisia askareita.
Aina täältä on jotenkin selvitty eteenpäin.

 

[V-G-]

En oikein tiedä... Mä ihailen tuollaista asennetta jotenkin ihan maasta taivaaseen. Ehkä siksikin, etten todellakaan koe, että pystyisin itse olemaan noin fiksu ja tasapainossa, jos tuollainen tilanne tulisi eteeni. Minusta tuo on ihan heittämällä yksi hienoimpia kirjoituksia, joita olen tällä palstalla lukenut. Kaikkea mahdollista hyvää teille, @tiipii !

 

[kopo]

@tiipii Täältäkin myötätuntoa, itsellänikin lapsi on ja sitä kautta osaa jotenkin ajatella tilannetta, hiljaiseksi vetää. Ei oikein järkeviä sanoja löydy. Elämä on tosiaa epäreilua välillä.

 

[C.Orr]

@tiipii Tuntui hieman väärältä tykätä kirjoituksestasi, kun sydän-emoji tai muu vastaava olisi ollut enemmän paikallaan. Kirjoituksesi kosketti vaikka ei toisiamme tunnetakaan. Elämä ei ole reilua, harvoin oikeudenmukaistakaan. Elämä kuitenkin voittaa aina. Ennemmin tai myöhemmin. Vaimosi elämä jatkuu lapsissasi, sinussa ja muistoissanne. Tiedän että tulette pärjäämään, kun lapsillasi on sinun kaltainen isä. Asenteesi on jossain mykistävän ja uskomattoman välillä ja kun vaimosi aika tulee tiedän hänellä olevan rauhan.

Koska sinä.

 

[VirG]

@tiipii Viestisi pysäytti. Pysäytti niin paljon, että kirjauduin erikseen tälle palstalle kirjoittaakseni tämän lyhyen viestin. En kykene ajattelemaan, jos tämä sattuisi omalle kohdalle. Erityisesti kun mainitsit jälkikasvusi, se herkisti tämän palstaveljen täällä näyttöpäätteen toisella puolella.
Samalla viestisi sai minussa toisenlaisiakin tunteita aikaan. Syöpähoitojen runtelemalla isällä on tällä hetkellä tilanne parempi, mitä se oli vuosia sitten, kiitos kehittyneiden syöpähoitojen. Jotenkin ymmärrän nyt hänenkin tämän hetkistä mielenmaisemaa paremmin. Älä kuitenkaan katkeroidu.

 

[WarWas]

Tsemejä sinne, ei tämmöisessä oikein osaa mitään kirjoittaa.