Syöpä – mitä nyt?

[Ollakseni]

Omalla isällä oli myös eturauhassyöpä. Robotti leikkasi pois. Myös isän kaksi veljeä on kulkenut saman polun. Eli ihme on jollei satu myös omalle kohdalle.

Eturauhassyöpä on luultavasti syövistä se paras vaihtoehto. Kun miettii minkä profiilin porukka on päättämässä tutkimusrahoista yms., niin ei ihme että kyseistä syöpää leikataan pois robottien kanssa liukuhinhatyyppisesti.

David H. Koch kun sairastui eturauhassyöpään niin totesi, että tätä pitää tutkia. Ja kun 50 miljardin omaisuudella varustettu mies päättää rahoittaa jotain, niin rahaa todella liikkuu. Eikä varmaan veljensäkään unohtanut tukea tätä.

Koch Institute for Integrative Cancer Research - Wikipedia

en.m.wikipedia.org

 

[Mane Schimanski]

Tutkija: vuonna 2040 syöpä voi koskettaa jo lähes kahta kolmasosaa ihmisistä
Yllä olevan ihmeellisyyden luin juuri. Myönnetään - olen kaikesta suht pihalla oleva juoppo - mutta olen ymmärtänyt, että valtaosa länsimaissa ym. niihin verrattavissa olevissa valtioissa elävistä ihmisistä kuolee vastaisuudessakin nimenomaan syöpäsairauksiin. Kauniilla tai rumalla tavalla, väistämättä, elämän kiertokulkua, ei liikaa sakkia maapallolle. Helvetin kyynistä, kyllä. Kummisetäni, isäni, minä- tervetuloa..

 

[Sanainen arkku]

Tutkija: vuonna 2040 syöpä voi koskettaa jo lähes kahta kolmasosaa ihmisistä
Yllä olevan ihmeellisyyden luin juuri. Myönnetään - olen kaikesta suht pihalla oleva juoppo - mutta olen ymmärtänyt, että valtaosa länsimaissa ym. niihin verrattavissa olevissa valtioissa elävistä ihmisistä kuolee vastaisuudessakin nimenomaan syöpäsairauksiin. Kauniilla tai rumalla tavalla, väistämättä, elämän kiertokulkua, ei liikaa sakkia maapallolle. Helvetin kyynistä, kyllä. Kummisetäni, isäni, minä- tervetuloa..

Tämähän on nimenomaan näin. Kerran koettu juttu ja toinen kerta saisl jäädä kokematta tai, toiseksi paras vaihtoehto, jäädä viimeiseksi.

@Hatchetman jos tarvitset juttukaveria tai vaan jotain ajatusten purkukanavaa, niin laita YV.

 

[Gostisbehere]

Tällä viikolla oli pamahtanut HUS: kirje postilaatikkoon. Perjantaina kävin verikokeissa ja tiistaina klo16:00 Lääkärin puheille. Silloin selviää missä mennään näin 5vuoden jälkeen. 2016 tammikuussa saatiin loppuun mun osalta hoidot loppuun ja syöpä selätettyä. Nyt lähdetään tarkistamaan missä mennään.

 

[Sanainen arkku]

Tällä viikolla oli pamahtanut HUS: kirje postilaatikkoon. Perjantaina kävin verikokeissa ja tiistaina klo16:00 Lääkärin puheille. Silloin selviää missä mennään näin 5vuoden jälkeen. 2016 tammikuussa saatiin loppuun mun osalta hoidot loppuun ja syöpä selätettyä. Nyt lähdetään tarkistamaan missä mennään.

Itse tappelin kontrolleista vapautuksen kymmenen vuoden jälkeen. Aiemmin ei haitannut, kun oli työpaikat sairaaloiden vieressä (kahdessa eri kaupungissa) mutta nykyisessä positiossa olisi kokonainen työpäivä pilalla aina niiden vuoksi.

 

[El Lude]

Viiden vuoden väännön jälkeen tätä syöpä nimistä ihanuutta vastaan olen lääkärin mukaan tautivapaa. Isälläkin todettiin syöpä muutama viikko sitten ja leikattiin kasvain pois. Voisi sitä olla asiat huonomminkin. Kaitten.

 

[penaz]

Viiden vuoden väännön jälkeen tätä syöpä nimistä ihanuutta vastaan olen lääkärin mukaan tautivapaa.

Minulla oli eilen viimeinen kontrolli ja täysin terve olen. Viisi vuotta sitten kun syöpä diagnosoitiin, ennuste siitä että olen viiden vuoden päästä elossa, oli 50%.

 

[Vanha Len]

Viime viikolla otettiin jällexen viipalekuvat varjoaineen kera. 7. päivä lekuri soittaa tuloksista. Ei ole jännitystä tai pelkoa päällä. On sitten, mitä on ja hoidetaan tarvittaessa. Kaikki me lähdetään järjestyksessä pois täältä masn päältä. Kyse on ainoastaan, että milloin.

 

[Vanha Len]

Nyt lekuri soitti ja kertoi tulokset kuvantamisesta. Munuaisen kohdalla oleva imusolmuke oli pienentynyt. Tosin vasemman lonkan sisällä oleva imusolmuke oli kasvanut 10 milliä. Asia ei vaadi hoitoidikaatiota tahi lisätutkimusta. Ainoastaan seurantaa. Loppu vuodesta uusi kuvantaminen.

Itsellä oli hieman pelko perseessä, tai ei niinkää pelko, vaan ajatus siitä, olisiko sisäelimiin kehittynyt etäpesäkkeitä tms. Tältä osin kaikki kunnossa. Tietenkin, kun tarkkaillaan tilannetta, niin tämä saatanan tauti säilyy tuolla takaraivossa. Se aiheuttaa toisinaan välillisiä masennusjaksoja sun muuta. Mutta. Elämä on nyt hyvää. Puoliso vaihtoi duunipaikkaa ja ansio parani kohtuu hyvin. Mä pääsin koulutukseen, joka oli vain haave, koska pisteitä ei ollut tarpeeksi, mutta katsoivat työkokemuksen riittäväksi. Uusi auto on tuotantolinjalla ja katsotaan omakotitaloa. Tähän päädyttiin siksi, että puolisoni saa mittavan ennakkoperinnön ensi vuonna.

Perusasiat ovat kunnossa. Ei yksi 10 milliä suurentunut imusolmuke vaikuta tähän mitenkään. Enemmän huolta aiheuttaa alkava Liigakausi ja Tepsin tilanne:)

 

[RajatOn]

Olisko siitä nyt 5 vai 6 vuotta aikaa, kun työterveydessä löydettiin syöpä kilpirauhasessa. En itse osannut, enkä osaa vieläkään suhtautua asiaan oikein millään tapaa. Omalla kohdalla se johtui varmaan siitä, että kuolema itsessään ei pelota, aina on ollut sellainen olo, että täältä lähtö tulee todennäköisemmin hieman aikaisemmin, kuin myöhemmin. Yksi iso tekijä oli myös se, että itsellä operaatio meni todella hyvin, enkä fyysisiä kipuja tai oireita joutunut asiasta kokemaan.

Jos silti samaa kohtaloa ajattelisin lapsilleni, niin se on asia joka saa mielen pelokkaaksi ja mietteliääksi. Syöpiä on helppoja tapauksia ja pahoja tapauksia, toivottavasti silti kenenkään ei asiaa tarvisi läpi käydä.
Itse sain viime vuonna terveen paperit ja toivottavasti kyseinen vieras ei tähän perheeseen koskaan tule enää käymään.

Joka ainoalle tsemppiä, joka joutuu jollain tapaa asian kanssa kamppailemaan!

 

[Steril]

Vittumaista että joutuu tällaisen ketjun penkomaan täältä, mutta nyt on pakko purkaa ajatuksia sanoiksi.

Eli siis 82-vuotias isoäitini on nyt yli kuukaudessa täysin oireettomasta ja muuten terveestä (pieniä verenpaineongelmia lukuunottamatta) päätynyt kuolemantuomion saaneeksi aggressiivistä syöpää sairastavaksi potilaaksi. Yleiskunto romahti äitienpäivän tienoilla ja siitä sitten yksityiselle jossa todettiin sappitiehyeissä kasvainsolukkoa joka oli levinnyt myös sappirakkoon sekä maksaan. Kunto on huonontunut samaa voimakasta tahtia veri- ja maksa-arvojen kanssa aina tähän päivään asti (paino pudonnut 10 kiloa alle kuukaudessa), jolloin päätettiin lääkärin kanssa että hoitoja ei edes aloiteta koska niistä ei olisi enää mitään hyötyä, päin vastoin ne voisivat romahduttaa lopunkin kunnon ja tuhota elimistön. Elinaikaa korkeintaan puoli vuotta, todennäköisesti ei sitäkään. Ainoa hoito palliatiivista.

Kyllä tämä kolahtaa ja sääliksi käy myös isoisääni, joka kuitenkin sulki tältä asialta korvat vähän kuin defenssinä ja on loppuun saakka toivonut hyviä uutisia. Naimisissa ovat olleet 56 vuotta ja yhteinen kesäasuntokin on jossa olen käytännössä viettänyt kaikki lapsuuteni kesät. Yksin hän ei tuosta paikasta enää tuossa iässä pysty huolehtimaan ja pientä muistisairaudenkin alkua on ilmassa. Tämä on jotenkin todella surullista korkeasta iästä huolimatta, että näin nopeasti voi tällaiset asiat edetä. Paska tauti, todella paska. Tässä menee niin moni asia nyt uusiksi niin monella taholla että masentaa jo valmiiksi. Korona-aikanakin isovanhempien tapaaminen jäi todella vähiin, nyt vituttaa entistä enemmän sekin. Oli ihan helvetisti hyötyä siitäkin koronan välttelystä.

 

[WarWas]

Tsemiä Espooseen. Ei ole ei kivaa tuommoinen kun läheisellä agressiivinen syöpä.

 

[El Lude]

Osanotot Steril tulevaan ja tsempit. Faijalla todettiin viime vuonna kaksi eri syöpää... Itse olen oman taisteluni syöpää vastaan voittanut - toistaiseksi. Syöpä on yksi perkele. Kaikilla mittareille. Tietäjät tietää - hei!

 

[Steril]

Osanotot Steril tulevaan ja tsempit. Faijalla todettiin viime vuonna kaksi eri syöpää... Itse olen oman taisteluni syöpää vastaan voittanut - toistaiseksi. Syöpä on yksi perkele. Kaikilla mittareille. Tietäjät tietää - hei!

On kyllä sellainen tauti, jota ei toivoisi edes pahimmalle vihamiehelle. Hienoa että olet sen selättänyt, tosin se kyllä tavalla tai toisella usein jättää jälkensä siitä huolimatta, tarkoitan enemmän henkistä puolta. Ja läheisille myös todella raskasta, voisi sanoa että sairastuttaa monesti psyykkisesti myös heidät. Olen jo kerran tämän ukkini kautta aikanaan nähnyt. Vaikea oikeasti edes kuvitella mitä esim. isoisäni päässä pyörii tällä hetkellä, itse isoäitini nyt oli ajatuksen jotenkin "hyväksynyt" jo kuukausi sitten, oli siis syövästä jo ennakkoon varma kun ensioireet alkoivat, tavallaan aavisti mitä on luvassa. Hänenkin suurin huolenaihe on ollut juuri se, miten isoisäni tulee pärjäämään. Kaikki tuttavat käytännössä jo kuolleet, korona-ajankin viettivät lähinnä kahdestaan maaseudulla omissa oloissaan.

Fuck cancer.

 

[Czescku]

Ennen vanhaan kuoltiin "vanhuuteen". Nykyään se tarkoittaa vain useimmiten syöpää. Käytännössä 100% ihmisistä saa syövän, jos elävät tarpeeksi pitkään. Ei tämä ole mitään vähättelyä vaan realismia. Ihmistä ei vain ole tehty elämään ikuisesti.

 

[penaz]

Ennen vanhaan kuoltiin "vanhuuteen". Nykyään se tarkoittaa vain useimmiten syöpää. Käytännössä 100% ihmisistä saa syövän, jos elävät tarpeeksi pitkään.

Joka kolmas suomalainen sairastaa syövän jossain elämänsä vaiheessa. Minäkin kuusi vuotta sitten kaksi syöpää. Silti en välttämättä kuole juuri syöpään vaan muitakin vaihtoehtoja on. Toki on totta, että mitä vanhemmaksi ihminen elää, sitä todennäköisempää on hänen sairastumisensa syöpään.

 

[Vanha Len]

Tsemiä @Steril tilanteeseen. Meitsiltä on reilun kahden vuoden aikana lähtenyt pois 7 kaveria/läheistä sukulaista. Heistä viisi menehtyi syöpään. Tietty itsellä myös ajoittain pelko perseessä omasta syövästä. Parantumaton kun on. Tosin olen päättänyt, että kolmatta kertaa ei enää puhkea. Mutta tunnustan, että jos jossakin kyljen sisällä tai vatsassa on kipuja niin se pelon peikko nostaa päätään. Kyllä vituttaa tämä sairaus yleisellä tasolla. On niin pirusti yleistynyt.

 

[Sistis]

Ennen vanhaan kuoltiin "vanhuuteen". Nykyään se tarkoittaa vain useimmiten syöpää. Käytännössä 100% ihmisistä saa syövän, jos elävät tarpeeksi pitkään. Ei tämä ole mitään vähättelyä vaan realismia. Ihmistä ei vain ole tehty elämään ikuisesti.

Näin se menee. Olen lukenut joskus uutisen, jossa esitettiin jonkun lääkärin sanomana, että jokaisella ihmisellä olisi kehossaan tälläkin hetkellä muutamakin pienen pieni syöpäkasvain, jonka tyypillisesti kuitenkin ihmisen oma vastustuskyky kykenee tuhoamaan. Vasta kun tämä tasapaino häiriintyy, tilanne kykenee kehittymään varsinaiseksi syöpätaudiksi. Mitä vanhemmaksi ihminen elää, sitä todennäköisemmäksi tuo tulee ikääntymisen, ulkoisten seikkojen ja ihan vain todennäköisyyksien vuoksi.

Toinen mielenkiintoinen joskus lukemani uutinen kertoi eräästä tutkimuksesta, jossa tehtiin kattavia ruumiinavauksia onnettomuuksissa kuolleille nuorille miehille. Tutkimuksen mukaan yllättävän isolla osalla kolmekymppistä miehistä löytyi jo mikroskooppisen pieniä eturauhassyöpiä. Näistä kuitenkin mainittiin, että ylivoimaisesti suurin osa oli sellaisia, että ne eivät olisi vaikuttaneet mitenkään henkilöiden terveyteen, vaikka nämä olisivatkin eläneet normaalin mittaisen elämän.

 

[WarWas]

Tsemiä @Steril tilanteeseen. Meitsiltä on reilun kahden vuoden aikana lähtenyt pois 7 kaveria/läheistä sukulaista. Heistä viisi menehtyi syöpään. Tietty itsellä myös ajoittain pelko perseessä omasta syövästä. Parantumaton kun on. Tosin olen päättänyt, että kolmatta kertaa ei enää puhkea. Mutta tunnustan, että jos jossakin kyljen sisällä tai vatsassa on kipuja niin se pelon peikko nostaa päätään. Kyllä vituttaa tämä sairaus yleisellä tasolla. On niin pirusti yleistynyt.

Ekana tsemiä jätkälle.
Toiseksi niin en tiedä onko yleistynyt, nykyään se vaan huomataan helpommin ja voidaan aloittaa hoito tarpeeksi ajoissa.

 

[kone82]

Mun 75 vee isällä tammikuussa 2021 todettiin keuhkosyöpä ja keuhkoahtauma. Syöpä on asbestiperäinen, 80-luvulla hän sahaili asbestilevyjä osana myyntityötä. Takana myös yli 30 vuotta tupakointia ja koko työura eläintilan pölyjä. Tupakointi loppui noin kymmenen vuotta sitten. Kasvain on parin sentin luokkaa eikä pystytä leikkaamaan. Jotain pieniä muutoksia on lähimmissä imusolmukkeissa.

Nyt tänä kesänä hengästyminen on tullut huomattavasti voimakkaammaksi kuin aiemmin mutta vointi on ollut muuten hänellä ok ja on saanut elää normaalisti puuhastellen kotonaan äitini kanssa.

Itselle tämä isän sairastuminen on ottanut koville. Varmaan ihan normaaleja tunteita useille kun rakas ihminen sairastuu. On vaan välillä tosi surullinen olo ja huoli miten tämä etenee. Tieto taudista ja tulevasta vie hehkua pois myös kun nähdään vaikka tunnelma tapaamisissa likimain on kuin ennenkin. Vitun syöpä.

 

[K.A.H]

Mun 75 vee isällä tammikuussa 2021 todettiin keuhkosyöpä ja keuhkoahtauma. Syöpä on asbestiperäinen, 80-luvulla hän sahaili asbestilevyjä osana myyntityötä. Takana myös yli 30 vuotta tupakointia ja koko työura eläintilan pölyjä. Tupakointi loppui noin kymmenen vuotta sitten. Kasvain on parin sentin luokkaa eikä pystytä leikkaamaan. Jotain pieniä muutoksia on lähimmissä imusolmukkeissa.

Nyt tänä kesänä hengästyminen on tullut huomattavasti voimakkaammaksi kuin aiemmin mutta vointi on ollut muuten hänellä ok ja on saanut elää normaalisti puuhastellen kotonaan äitini kanssa.

Itselle tämä isän sairastuminen on ottanut koville. Varmaan ihan normaaleja tunteita useille kun rakas ihminen sairastuu. On vaan välillä tosi surullinen olo ja huoli miten tämä etenee. Tieto taudista ja tulevasta vie hehkua pois myös kun nähdään vaikka tunnelma tapaamisissa likimain on kuin ennenkin. Vitun syöpä.

Jaksamisia. Ei ole koskaan helppoa kun läheinen sairastuu, ja iskeehän siinä aina pelko tulevasta. Isäsi elintavat ovat samankaltaiset kuin omalla isälläni, ja olen kieltämättä ihmetellyt että hän vielä 70-vuotiaana on kohtuullisen hyvässä kunnossa, diabetesta lukuunottamatta. Minusta on ihme, että isäsi on noinkin pitkään kitkutellut ilman syöpää joten yritä olla kiitollinen siitä, vaikka se vaikeaa onkin. Kaikella on aikansa ja rajansa, niin terveillä päivillä kuin elämällä yleensä.

 

[Vanha Len]

@kone82 paljon voimia myös täältä. Tässä, kun itse isänä sairastaa tautia, niin monesti olen ajatellut 26 vuotiasta poikaani ja hänen tuntemuksiaan. Olemme kuitenkin puhuneet asiasta, melko syvällisestikin. Hän tuntuu olevan asian kanssa sinut, mutta tiedän, että herkkänä miehenä näin ei välttis ole. Tahtoo ehkä sanoa sen, minkä haluan kuulla. Mutta hoitojen aikana poikani on tsempannut mua. Viime hoitojen aikana sanoi, että "No perkele, ei sua mikään tapa ja tästäkin selviät". Näin kävi.

Ja kuten tuossa jo @K.A.H mainitsikin, niin pitkään on isäsi saanut olla terve, kaikista noista altistajista huolimatta. Itse vielä 54 vuotias, mutta mun vuodet ovat kortilla. Siksi pitää yrittää nauttia elämästä nyt niin paljon, kuin voimat antavat periksi. Mutta tuntuu, että maailma luhistuu ympärillä näiden kaikkien katastrofien johdosta. Nauti siinä sitten, saatana.

 

[Steril]

Täytyy vähän kirjoittaa tilannepäivitystä tähän ketjuun. Kesäkuun alussa siis 82v isoäitini sai diagnoosin levinneestä sappitiehytsyövästä joka oli levinnyt maksaan ja sappirakkoon ja samalla maksimissaan kuusi kuukautta elinaikaa. Tilanne on nyt huonontunut siihen pisteeseen, että käytännössä vain makaa sängyssä kovissa kivuissa, sattuu todella paljon oikealle puolelle kylkikaaren alle (mitä googlettelin, niin tyypillinen oire ko. syövän edenneessä vaiheessa). Syömään ei käytännössä pysty kuin todella pieniä annoksia kerrallaan, ruokahalu täysin olematon, laihtuu ja kuihtuu suunnilleen silmissä. Kipulääkkeiden kanssa on nyt vekslailtu kun mikään ei tunnu auttavan ja vaikka syö nyt useampaa lääkettä ja vielä kortisonia siihen päälle niin kipuja ei saada siltikään kuriin. Ovat jo miettineet isoisäni kanssa että tilaisivat ambulanssin joka veisi hänet lähimpään keskussairaalaan mökiltä jonne siis menivät viettämään näitä viimeisiä hetkiä.

Olin juhannuksena ja siitä reilun viikon heidän luonaan käymässä ja hyvästien jättö oli aika tunteellinen hetki. Eihän siinä voinut kuin sanoa että vielä palaan sinne käymään kesän aikana, vaikka voi hyvin olla että en enää juuri ehdi ennen lopullista romahdusta, nyt heinäkuussa on opiskelun kanssa suht paljon hommia ja elokuussa voi olla liian myöhäistä. No, näillä mennään, tuli oltua kuitenkin läsnä ja autettua käytännön hommissa. Isoisäni on kanssa täysin loppu, hän toimii jo nyt siis käytännössä 24/7 omaishoitajana mummoni vierellä. Raastavaa seurattavaa kaiken kaikkiaan ja kaikki on käynyt todella nopeasti. Huhtikuussa kaikki oli vielä täysin normaalisti, elivät lähes täysin tervettä ja normaalia elämää ja nyt ollaan tässä tilanteessa.

 

[Soutukorva]

Oma isäni sairastui miesten yleisimpään syöpään eli eturauhassyöpään. Hän oli onneksi ajoissa liikkeellä. Syöpä ei ollut levennyt.

Hoitona oli eturauhasen poisto ja samalla otettiin myös imusolmukkeita pois. Tällä viikolla tuli verikokeen jälkeen soitto urologilta. Vastoin urologin odotuksia, PSA-arvo näytti kuin näyttikin nollaa. Eli paras tulos tuohon kohtaan.

Tällainen vähän mukavampi kuuluminen tähän ketjuun. Miesten ei kannata jäädä ihmettelemään virtsaamisvaivojaan vaan mitä pikimmiten lääkärin pakeille.

 

[Kiekkokatsoja]

2 erinlaista syöpää kokeneena, tunnen olevani onnekas + nöyrä elämälle.
Syöpä säikäyttää sairastuneen, ja varsinkin läheiset. Toisaalta saa olla kiitollinen lääketieteelle ja suomalaiselle terveydenhoidolle.
Osa ei ole onnekas. Ikääntyneet varsinkin, mutta joskus jopa parhaassa iässä olevat, kokevat tuon vääryyden.