Nyt se on meilläkin, avovaimolla, ikää hänellä on 31 vuotta, eli nainen parhaassa iässä. Ei juuri tiedetä vielä muuta kuin se, että kyseessä on kohdunkaulan syöpä ja se, että neiti tulee jäämään henkiin. Onneksi.
Ensi viikolla ollaan viisaampia, menemme yhdessä kuulemaan vaihtoehtoja syöpäspesialistille tai pahimmassa tapauksessa kuulemme sen, ettei niitä ole. Voi olla, että kohtu joudutaan poistamaan piakkoin ja biologisten lasten saanti ei tule siten ikinä kysymykseen. Mikäli solumuutokset eivät ole suuria, kohtu voidaan poistaa kuulemma myöhemminkin. Mikäli tuohon myöhäisempään kohdunpoistoon on pienikin mahdollisuus, meidän taloudessa ruvetaan kyllä samantien yrittämään lapsentekoa. Olemme jo keskustelleet kotona asiasta ja tuohon lopputulokseen luonnollisesti päädyimme, vaikka se ei alkuperäiseen suunnitelmaan elämämme tässä vaiheessa vielä kuulunutkaan.
Syöpä löytyi ihan normaalin gynekologi-käynnin yhteydessä, jotka avovaimo on tunnollisesti suorittanut suositelluin väliajoin. Sikäli onni, että löytyi varhaisessa vaiheessa, toisaalta syöpä on vähän hankalassa paikassa kohdunkaulan puolivälissä ja siksi tuo mahdollinen kohdunpoisto voi kuulemma olla realismia.
Jos tästä jotain positiivista hakee, niin viimeistään nyt huomasin, että tuon naisen kanssa haluan loppuelämäni viettää, kävi miten kävi.
Päivät on tällä hetkellä aika pitkiä ja ensi torstaihin on helvetin pitkä aika. Onneksi meillä molemmilla on vierellä ihmisiä, joiden kanssa tälläisetkin asiat voi jakaa.
Kummallisinta tässä on se, että hänen veljellään todettiin melanooma edellisellä viikolla... Mikä mahtaa olla todennäköisyys sille, että sisaruksilla todetaan syövät viikon sisällä toisistaan?