macnevis kirjoitti:Eikös se ollut niin, että joka neljäs meistä jatkoaikalaisistakin tulee sairastumaan syöpään jossain vaiheessa elämää?
Major Julli kirjoitti:Tulee.
pernaveikko kirjoitti:Minä taas olen siinä käsityksessä, että luku on lähempänä joka toista.
Paitselo kirjoitti:Minä niin toivoisin, että tätä ketjua ei koskaan kenenkään tarvitsisi nostaa ylöspäin.
Mysteryman kirjoitti:Nyt se on meilläkin, avovaimolla, ikää hänellä on 31 vuotta, eli nainen parhaassa iässä. Ei juuri tiedetä vielä muuta kuin se, että kyseessä on kohdunkaulan syöpä ja se, että neiti tulee jäämään henkiin. Onneksi.
Ensi viikolla ollaan viisaampia, menemme yhdessä kuulemaan vaihtoehtoja syöpäspesialistille tai pahimmassa tapauksessa kuulemme sen, ettei niitä ole. Voi olla, että kohtu joudutaan poistamaan piakkoin ja biologisten lasten saanti ei tule siten ikinä kysymykseen. Mikäli solumuutokset eivät ole suuria, kohtu voidaan poistaa kuulemma myöhemminkin. Mikäli tuohon myöhäisempään kohdunpoistoon on pienikin mahdollisuus, meidän taloudessa ruvetaan kyllä samantien yrittämään lapsentekoa. Olemme jo keskustelleet kotona asiasta ja tuohon lopputulokseen luonnollisesti päädyimme, vaikka se ei alkuperäiseen suunnitelmaan elämämme tässä vaiheessa vielä kuulunutkaan.
Syöpä löytyi ihan normaalin gynekologi-käynnin yhteydessä, jotka avovaimo on tunnollisesti suorittanut suositelluin väliajoin. Sikäli onni, että löytyi varhaisessa vaiheessa, toisaalta syöpä on vähän hankalassa paikassa kohdunkaulan puolivälissä ja siksi tuo mahdollinen kohdunpoisto voi kuulemma olla realismia.
Jos tästä jotain positiivista hakee, niin viimeistään nyt huomasin, että tuon naisen kanssa haluan loppuelämäni viettää, kävi miten kävi.
Päivät on tällä hetkellä aika pitkiä ja ensi torstaihin on helvetin pitkä aika. Onneksi meillä molemmilla on vierellä ihmisiä, joiden kanssa tälläisetkin asiat voi jakaa.
Kummallisinta tässä on se, että hänen veljellään todettiin melanooma edellisellä viikolla... Mikä mahtaa olla todennäköisyys sille, että sisaruksilla todetaan syövät viikon sisällä toisistaan?
Oma äiti on taistellut rintasyöpää vastaan jo yli 16 vuotta, viisi kertaa on leikattu ja hoitokuureja on takana lukemattomia, mutta edelleen taistelu jatkuu.
Osanottoni. Kertomasi mukaan äitisi taisteli urheasti, mutta syöpä vei lopulta voiton. Surullista, mutta voit varmasti olla ylpeä äidistäsi jos se yhtään nyt helpottaa...Pakko oli tännekin kirjoittaa, tuntuu että pitää päästä nyt jotenkin "purkautumaan". Eli nyt se taistelu sitten loppui, äiti nukkui pois samana iltana kun todettiin että tauti on jälleen uusinut/levinnyt. Pitkä taistelu siitä lopulta tuli ja loppu tuli sitten ihan yht'äkkiä ja ilman varoitusta. Toisaalta tuntuu aika musertavalta, toisaalta oli helpotus että kaikki meni sitten lopulta näin.
Osanottoni. Kertomasi mukaan äitisi taisteli urheasti, mutta syöpä vei lopulta voiton. Surullista, mutta voit varmasti olla ylpeä äidistäsi jos se yhtään nyt helpottaa...
Tämä on suora lainaus omasta viestistäni äänestysketjusta hyvä vai huono päivä.
Sain tänään/eilen eli ystävänpäivänä kuulla, että aivokasvainta sairastavan pikkusiskoni aviomiehen sairaus on muuttunut aivokasvaimesta aivosyöväksi ja suurin piirtein on pakko jo myöntää, että edessä ei ole enää kuin se pahin mahdollinen eli erittäin hienon ihmisen ja loistavan ystävän aivan liian aikainen poistuminen tästä maailmasta. Kaikki mahdollinen on tehty ( kaksi leikkausta, sädehoito + sytostaatit), mutta kasvain ei talttunut näistä toimenpiteistä huolimatta. Aivojen takaosaan levinnyt etäispesäke vei ensin näkökyvyn ja viimeisen viikon aikana lankoni on alkanut puhua välillä aivan järkyttävän sekavia juttuja johtuen sairauden todella voimakkaasta etenemisestä.
Koska lankoni on aivan yhtä suuri kärppäfani kuin minäkin, niin toivon ja uskon, että hän saa vielä kerran nauttia oman jenginsä, seuran jonka maalit hän vielä kuulutti Raksilassa muutama vuosi takaperin, Suomen mestaruudesta
Isäni kävi pari viikkoa sitten poistattamassa kolme luomea selästä. Hyvin meni, paitsi että viime viikon torstaina tuli infoa että yhdessä poistetuista luomista on muutoksia ja että pitää vielä mennä vastaanotolle. Juuri äsken 38,5 asteen kuumeessa sain kuulla että löydös on pahanlaatuinen. Jos ei ole vielä ehtinyt syvälle (alle 1 mm), tai lähettää etäpesäkkeitä (mitä nämä kuulemma tekee aika hanakasti), poistaminen onnistuu ilman sen kummempia jännityksiä. Imusolmukkeisiin ehtineelle ei voi kuulemma enää mitään.
Mahdollista on, että tässä ollaan asian kanssa aika ajoissa liikenteessä. Sairaanhoitaja-äiti on noita isän selässä olevia luomia seurannut aika tiiviisti. Mahdollisuus, että on jo liian myöhäistä, käy kuitenkin mielessä koko ajan.
Ottaa tämä saatana niin lujille, ettei tähän enää mikään tainnutus auta. Ei ole sen tuloksen julkistamisen jälkeen kyllä tässä päässä selvää päivää ollut!
Älä nyt perkele ala itse juomaan jatkuvalla soitolla. Pahinta mitä voit tehdä sairastavalle läheiselle ja muille läheisillesi on aiheuttaa heille lisähuolia vetämällä itseäsi ahdinkoon. Se on nyt sinun näytettävä esimerkkiä siitä miten hommasta selvitään yhdessä.
Ottaa tämä saatana niin lujille, ettei tähän enää mikään tainnutus auta. Ei ole sen tuloksen julkistamisen jälkeen kyllä tässä päässä selvää päivää ollut!
