Kiitos äijät, oikeesti. Nyt on vaan mieliala suht matalalla. Pitää jälleen vain koittaa hyväksyä tämä tilanne. Se taistelutahto löytyy kyllä jossakin vaiheessa. Tämä epätietoisuudessa oleminen vaan rasittaa. Vaikka siinäkin on jotain puhdistavaa. Laittaa arvoja jälleen uusiksi. Perjantaina tosiaankin varjoainekuviin ja lekuri soittaa tulokset 13.5. Tuloksista riippuen alkaa sitten hoidot, tai mitä lie. On tämä tauti yksi saatana. Ei välttämättä mulle, mutta kun kaikki omaisetkin ovat huolissaan. Pahinta oli soittaa mun 23 vuotiaalle pojalle ja kertoa tästä. Ekalla kerralla itkin vuolaasti, nyt nielin kyyneleitä, mutta pokka piti. Poika lupasi olla taistelussa mukana. Ottaa mukaan miekan ja kilven. Sanoi vielä, että "nyt mennään faija Jerusalemiin asti". Kaveri selkeästi ottaa asian ironisen huumorilla. Olen ylpeä hänestä.