Syöpä – mitä nyt?

[Musta Nuoli]

Hienoja uutisia, @Vanha Len ! Toivottavasti loputkin imusolmukkeet saadaan kuriin ja järjestykseen ja syöpäsolut kokevat kovemman nöyryytyksen kuin Brasilia vuoden 2014 MM-kisojen välierässä. Imusolmukkeiden kanssa on itse kullakin vääntämistä ja taistelua, tosin eri syistä kuin syövän takia, mutta oireiden kurissa pitämiseen on lääkkeitä kortisonista Trexaniin.

Myös @Leelian Lepotuoli :lle lämpimimmät jaksamistoivotukset, toivottavasti Leeliaa vielä palstalla nähdään ja kuullaan.

 

[Kouhia]

Täällä avopuoliso sairastui, tai tauti todettiin, helmikuussa. Paskiainen nimeltä sarkooma, löytyi käsivarresta hauislihaksen sisältä.

Onni onnettomuudessa, salitreenien jumittamana kävi hierojalla joka tunsi kädessä jotain sinne kuulumatonta, joka kehotti näyttämään kättä lääkärille. Työterveyslääkäri kysyi samantien onko vakuutusta, ja olihan se. Siitä sitten Omasairaalaan magneettikuviin josta tulokset parissa päivässä, tuloksena kasvain.

Siitä sitten Töölön sairaalaan tutkimuksiin, röntgeniin, ultraääneen ja koepalan ottoon. Koepalan tutkiminen kesti ja kesti, ja kun Suomessa ei saatu selvyyttää mikä kasvain on kyseessä, lähetettiin koepala Jenkkeihin, jossa kokenut suomalainen syöpätutkija totesi kasvaimen pahanlaatuiseksi sarkoomaksi.

Nyt leikkauksen ja sädehoitojen jälkeen näyttää kaikki hyvältä. Kasvain löydettiin ajoissa ja hoidot aloitettiin välittömästi kun selvisi minkä vakavuusluokan tapauksesta on kyse. Hauislihas poistettiin kokonaan ja sädehoitoja määrättiin vajaa 40 kertaa, jotka on tosiaan nyt käyty. Leikkauksen jälkeen sädehoitojen sivuoireiden johdosta ollaan pari kertaa jouduttu lähtemään päivystykseen ylivoimaisen pahoinvoinnin vuoksi.

Sarkooma on siitä vittumainen syöpä, että ensimmäisenä ja herkästi se leviää keuhkoihin. Nyt näyttää siltä että kasvain löydettiin ajoissa ja riski leviämiselle tai uusitumiselle on lähellä nollaa, mutta vitunmoinen pelko on elämässä seuraavat kymmenen vuotta, kun kontrolleissa käydään.

 

[Jesus Shaves]

Täällä avopuoliso sairastui, tai tauti todettiin, helmikuussa. Paskiainen nimeltä sarkooma, löytyi käsivarresta hauislihaksen sisältä.

Onni onnettomuudessa, salitreenien jumittamana kävi hierojalla joka tunsi kädessä jotain sinne kuulumatonta, joka kehotti näyttämään kättä lääkärille. Työterveyslääkäri kysyi samantien onko vakuutusta, ja olihan se. Siitä sitten Omasairaalaan magneettikuviin josta tulokset parissa päivässä, tuloksena kasvain.

Siitä sitten Töölön sairaalaan tutkimuksiin, röntgeniin, ultraääneen ja koepalan ottoon. Koepalan tutkiminen kesti ja kesti, ja kun Suomessa ei saatu selvyyttää mikä kasvain on kyseessä, lähetettiin koepala Jenkkeihin, jossa kokenut suomalainen syöpätutkija totesi kasvaimen pahanlaatuiseksi sarkoomaksi.

Nyt leikkauksen ja sädehoitojen jälkeen näyttää kaikki hyvältä. Kasvain löydettiin ajoissa ja hoidot aloitettiin välittömästi kun selvisi minkä vakavuusluokan tapauksesta on kyse. Hauislihas poistettiin kokonaan ja sädehoitoja määrättiin vajaa 40 kertaa, jotka on tosiaan nyt käyty. Leikkauksen jälkeen sädehoitojen sivuoireiden johdosta ollaan pari kertaa jouduttu lähtemään päivystykseen ylivoimaisen pahoinvoinnin vuoksi.

Sarkooma on siitä vittumainen syöpä, että ensimmäisenä ja herkästi se leviää keuhkoihin. Nyt näyttää siltä että kasvain löydettiin ajoissa ja riski leviämiselle tai uusitumiselle on lähellä nollaa, mutta vitunmoinen pelko on elämässä seuraavat kymmenen vuotta, kun kontrolleissa käydään.

En oikein muuta osaa kirjoittaa kuin voimia molemmille. Hyvää toki on se, että löydettiin ajoissa. Täältä täydet plussat ja parhaat toivotukset!!

 

[Danko]

Siitä on nyt jotakuinkin 5kk kun isä ja hänen vaimonsa kävivät luonamme kahvilla. Mitään ei osattu etukäteen aavistaa, mutta siinä olohuoneen sohvalla istuessamme, niitä näitä jutellen, isä otti vaimoaan kädestä kiinni ja kertoi meille että lääkäri oli soittanut. Edellisen jo selätetyn syövän kontrollikäynnin tuloksissa oli näkynyt huolestuttavia merkkejä ja lisätutkimuksiin olivat passittaneet. Kuvauksissa oli paljastunut 4-5 pienehköä kasvainta maksassa ja osittain ilmeisesti sappirakossa. Isä ei ole vielä kuuttakymmentä täyttänyt ja noin 8-9 vuotta sitten hän selätti syövän joka onnistuttiin leikkaamaan. Sillon asiaa ei vielä allekirjoittanut käsittänyt 17-18 vuotiaana pojan kloppina, mutta nyt nuorena aikuisena tieto uudesta syövästä järkytti. Asiaa ei tietenkään auttanut kun meni lukemaan internetistä maksasyövän ennusteesta. Olo oli jo silloin tyhjä ja lohduton.

Alkuun rankat sytostaattihoidot eivät isän voinnissa näkyneet. Alkukesään asti isä teki pihatyöt vielä hymyssä suin ja jaksoi olla toiveikas. Sitten alkoi väsyminen fyysisiä töitä tehdessä ja paino alkoi laskea. Iho muuttui kellertäväksi, lihasmassa hävisi ja kohta isä nukkui pitkät pätkät päivisinkin. Ruokahalukin katosi ja isästä tuli vaisumpi.

Eilen isä vietiin ambulanssilla sairaalaan, kun ei ollut syönyt neljään päivään käytännössä mitään. Huulissa ja suussa on haavaumia. Nieleminen ei meinaa onnistua ja hiukset irtoaa tuppoina päästä.

Illalla kävin isän luona sairaalassa. Hän otti kädestäni kiinni ja sanoi että älä liikaa murehdi tätä tilannetta. Kaikki täältä lähtee aikanaan.

 

[Vanha Len]

@Danko , helkkaristi voimia. Isäsi on siinä oikeassa, että kaikki täältä lähdetään ja hän todennäköisesti on asian kanssa sinut. Tää syöpä on vittumainen sairaus, kun se koskettaa koko lähipiiriä niin syvästi. Mulla oli vaikea kertoa sairaudestani pojalleni mutta hän otti asian suht hyvin. Siis ulkonaisesti ainakin. Mulle ei annettu viime viikolla enää viimeisiä hoitoja, koska lääkärin mielestä olen puhdas eikä riskiä haluta ottaa nyt sytostaattien kanssa. Sen verran on sivuoireita tullut. Ensi viikolla menen kuvauksiin ja sitten nähdään, onko lääkärin ennustus pitävä. Mähän olin jo lähes puhdas tuosta paskasta, pari hoitokertaa sitten. On tämä kesä ollut kyllä ikimuistoinen, ei sillä. Päivä kerrallaan ja aina tulen tätä sairastamaan, parantumaton kun on. Niinä päivinä kun ei kuole, niin eletään.

 

[Epätietoinen]

Siitä on nyt jotakuinkin 5kk kun isä ja hänen vaimonsa kävivät luonamme kahvilla. Mitään ei osattu etukäteen aavistaa, mutta siinä olohuoneen sohvalla istuessamme, niitä näitä jutellen, isä otti vaimoaan kädestä kiinni ja kertoi meille että lääkäri oli soittanut. Edellisen jo selätetyn syövän kontrollikäynnin tuloksissa oli näkynyt huolestuttavia merkkejä ja lisätutkimuksiin olivat passittaneet. Kuvauksissa oli paljastunut 4-5 pienehköä kasvainta maksassa ja osittain ilmeisesti sappirakossa. Isä ei ole vielä kuuttakymmentä täyttänyt ja noin 8-9 vuotta sitten hän selätti syövän joka onnistuttiin leikkaamaan. Sillon asiaa ei vielä allekirjoittanut käsittänyt 17-18 vuotiaana pojan kloppina, mutta nyt nuorena aikuisena tieto uudesta syövästä järkytti. Asiaa ei tietenkään auttanut kun meni lukemaan internetistä maksasyövän ennusteesta. Olo oli jo silloin tyhjä ja lohduton.

Alkuun rankat sytostaattihoidot eivät isän voinnissa näkyneet. Alkukesään asti isä teki pihatyöt vielä hymyssä suin ja jaksoi olla toiveikas. Sitten alkoi väsyminen fyysisiä töitä tehdessä ja paino alkoi laskea. Iho muuttui kellertäväksi, lihasmassa hävisi ja kohta isä nukkui pitkät pätkät päivisinkin. Ruokahalukin katosi ja isästä tuli vaisumpi.

Eilen isä vietiin ambulanssilla sairaalaan, kun ei ollut syönyt neljään päivään käytännössä mitään. Huulissa ja suussa on haavaumia. Nieleminen ei meinaa onnistua ja hiukset irtoaa tuppoina päästä.

Illalla kävin isän luona sairaalassa. Hän otti kädestäni kiinni ja sanoi että älä liikaa murehdi tätä tilannetta. Kaikki täältä lähtee aikanaan.

Hirveesti tsemppiä sinne, nuo on aivan hirveitä tilanteita.

Itselläni äiti sairastui glioblastoomaan viime kesänä. Jokainen voi tuon googlettaa, mutta ei siitä selviydy käytännössä kukaan. Äiti jaksoi vain 7kk ja menehtyi 1.2.2018. Ei tämä ikävän määrä vain tahdo hellittää.. Itse kuitenkin olen vain 23v pojankloppi jolle äiti on ollut kaikki kaikessa ja hemmetin tärkeä. Saapa nähdä miten tässä maailmassa nyt sitten pärjää ilman. Reilu puoli vuotta toki jo selvitty, mutta lähestyvä äidin 50v synttäripäivä itkettää jo valmiiksi.

Kaiken huipuksi avopuolisoni odotti esikoistamme (ja äidin ensimmäistä lapsenlasta), kun äiti menehtyi. Ei kerennyt näkemään.. Kaippa tämä ajan kanssa pitäisi helpottaa.

 

[penaz]

Tää syöpä on vittumainen sairaus, kun se koskettaa koko lähipiiriä niin syvästi.

Niinä päivinä kun ei kuole, niin eletään.

Omaiset, ystävät ja tuttavat usein järkyttyvät kovasti kuultuaan syövästä ja sairauteensa sopeutunut potilas saa sitten tätä huolestunutta joukkoa psyykata. Olen vajaat kaksi vuotta käynyt kolmen kuukauden välein kontrolleissa. Aina hyvien uutisten jälkeen mielialani on tosi korkealla ja osaan aiempaa paljon enemmän arvostaa ihan tavallista elämää ja myös nauttiia siitä.

 

[Danko]

Kiitos tsempeistä!

TIlanne on nyt se että isän sytostaattihoidot on lopetettu. Viimeinenkin puolen prosentin mahdollisuus/toivo paranemisesta on siis mennyttä. Päätöksellä taataan parempi olo isälle loppuajaksi.

On tämä helposti raskainta aikaa elämässäni.

 

[Vanha Len]

Meitsin syöpä on nyt sitten remissiossa eli puhtaana mennään. Tästä alkaa henkinen ja fyysinen toipuminen, että kykenee ottamaan vastaan seuraavan mahdollisen aallon. Lääkärikin antoi luvan mennä saunaan ja tänään Len ottaakin kunnon löylyt. Keho hieman sai damagea hoidoista mutta tästä vahvistutaan ja palataan estradille entistä kovempana jätkänä. Raittiuttakin kohta vuosi takana, joten on syytä olla hieman ylpeä itsestään.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Meitsin syöpä on nyt sitten remissiossa eli puhtaana mennään. Tästä alkaa henkinen ja fyysinen toipuminen, että kykenee ottamaan vastaan seuraavan mahdollisen aallon. Lääkärikin antoi luvan mennä saunaan ja tänään Len ottaakin kunnon löylyt. Keho hieman sai damagea hoidoista mutta tästä vahvistutaan ja palataan estradille entistä kovempana jätkänä. Raittiuttakin kohta vuosi takana, joten on syytä olla hieman ylpeä itsestään.

Nämä ovat sellaisia uutisia, joita on aina mukava kuulla.

Erityisesti on jäänyt mieleeni, että lähdit aikanaan hoitamaan sairauttasi avoimesti tilanteestasi kertoen ja hyvällä rauhallisella asenteella. Vakava sairaus ei juuri ole vauhkoamisella tai synkistelyllä parannettavissa, vaikkei stoalainen tyyneys ole sekään suoranainen avain paranemiseen. Silti, moista taistelua on luullakseni helpompi käydä avoimesti asioista puhuen ja olosuhteisiin nähden mahdollisimman levollisin mielin, kuin jollakin päinvastaisen tapaisella tyylillä. Mielestäni olet näyttänyt täällä noteeraamisen arvoista esimerkkiä meille muille,

 

[pernaveikko]

Lääkärikin antoi luvan mennä saunaan ja tänään Len ottaakin kunnon löylyt.

Mahtavaa. Kylve niin paljon kuin lääkäri antaa lupaa ja siitä vähän vielä kiellon päälle.

Mielestäni olet näyttänyt täällä noteeraamisen arvoista esimerkkiä meille muille,

Tämä. Syöpä on asiana pelottava ja tietenkin jossain määrin kaiketi syystäkin, mutta stigman aika voisi olla jo ohi. Kenelläpä ei olisi lähipiirissä menehtyneitä ja selvinneitä, asioista puhuminen antaa oikeaa tietoa.

Aina kannattaa taistella pirulaista vastaan ja kylpeä, jos lääkäri sallii.

 

[Danko]

Oma isäni joutui taipumaan maksasyövän edessä ja hänen elämänsä päättyi viime perjantaina sairaalan pedille. Onneksi vahvojen kipulääkkeiden ansiosta ilmeisen rauhallisesti ja kivuttomasti. Silti tuntuu todella pahalta.

 

[Individual]

Osanottoni @Danko
Oman isäni hautasin syksyllä 2014. Hänet tosin vei Alzheimer, tai vanhuus ja vaikka siihen pystyi ehkä jollain tasolla valmistautumaan, niin suru oli suuri. Ja vaikka kyseessä oli jo vanha ihminen, 78 vuotta, niin ei itkemättä selviä kun asiaa joskus yön hiljaisuudessa muistelee. Sellaista se on. Kunhan tuo mutsi sinnittelisi vielä vähän aikaa, vaikka hänkin on sairas ja siinä mielessä olisi siunaus, jos pääsisi kivuistaan eroon.

 

[pernaveikko]

Oma isäni joutui taipumaan maksasyövän edessä ja hänen elämänsä päättyi viime perjantaina sairaalan pedille. Onneksi vahvojen kipulääkkeiden ansiosta ilmeisen rauhallisesti ja kivuttomasti. Silti tuntuu todella pahalta.

Osanottoni. Oma isäni lähti aikaisin eri sairauteen, mutta koko lailla kuvaamallasi tavalla. Siinä ei lopussa ollut mitään mahdollisuutta ja olisin vielä mennyt paikalle eräänä sunnuntaiaamuna, mutta viesti tuli jo aamuyöllä eikä enää ehtinyt.

Ei näihin oikein voi mitään sanoa, mutta se on tosiaan hyvin sanottu, että kaikki täältä joskus lähtee ja jos edes suhteellisen rauhassa saa, niin se edes vähän helpottaa tietyllä tavalla.

 

[Leelian Lepotuoli]

Heippa, kiitos kaikille viesteistä ja tsempeistä. Viimeiset syöpähoidot päättyi ja tammikuun puolivälissä tulee tuomio. Kammottavan kamala ja raskas vuosi. Ei voi pieni ihminen ymmärtää et tällästä voi olla ja siitä vielä hengissä selvitä. Juhannuksena ei uskottu että näen joulupöytää, mut onneksi siellä turvallisesti omalla paikalla istuin. Kyllä tällä sairaalassa asumisella vähintään yleislääkärin pätevyyden sain :)

Pitäkää huoli itsestänne ja läheisistänne ja käykää siellä lääkärissä. Hyvää ja onnellista uuttavuotta kaikki jatkislaiset <3

 

[pernaveikko]

Kiitoksia raportista. Ajattelin sinua jouluna, mutta en uskaltanut nostaa ketjua, jos olisikin huono tilanne.

Tämä on vähän kuin olisi joulukortin saanut.

 

[Milles Mortenson]

Kaksi vuotta sitten ystäväni sai diagnoosin ja nyt on hoidot lopetettu tehottomina. Olemme toistemme esikoisten kummeja ja toistemme bestmaneja. Vaikka pitkään on tiennyt, että syöpä vie kaverin, niin jotenkin se on vaan pysäyttävää, kun loppu alkaa olemaan lähellä. Jotenkin sitä on itsekin oppinut elämään siten, että kaveri on sairas ja käy hoidoissa, mutta se kuolema ei ollut enää niin mielessä. Elämä osaa joskus olla aika vittumaista.

 

[Musta Nuoli]

Heippa, kiitos kaikille viesteistä ja tsempeistä. Viimeiset syöpähoidot päättyi ja tammikuun puolivälissä tulee tuomio. Kammottavan kamala ja raskas vuosi. Ei voi pieni ihminen ymmärtää et tällästä voi olla ja siitä vielä hengissä selvitä. Juhannuksena ei uskottu että näen joulupöytää, mut onneksi siellä turvallisesti omalla paikalla istuin. Kyllä tällä sairaalassa asumisella vähintään yleislääkärin pätevyyden sain :)

Pitäkää huoli itsestänne ja läheisistänne ja käykää siellä lääkärissä. Hyvää ja onnellista uuttavuotta kaikki jatkislaiset <3

Toivottavasti tuleva uusi vuosi on sinulla paljon tätä vuotta parempi! Oikein mukava kuulla, että joulupöydän paikastasi et luopunut. Täällä on Jatkoajan kantiksien parissa ollut kova huoli sekä sinusta että @Vanha Len :istä, ja onneksi te kummatkin olette kulkeneet parempaan päin. Oma vuotenikin on ollut terveydellisesti raskas, mutta ne vaivat eivät ole mitään verrattuna teidän koettelemuksiinne.

 

[Vanha Len]

Mulla nyt sitten on uusiutunut tuo lymfooma. Maanantaina huomasin suurentuneen imusolmukkeen nivusissa, joka ultrattiin. Perjantaina kuvauksiin, jossa nähdään levinneisyys. Imusolmukkeen koko oli 5×2 cm. Normaali koko on 10 mm. Mutta mulla tämä on krooninen, eli osasin odottaa uutta tulemista. Mutta nyt kun korona jyllää niin ei kyllä hyvältä kuulosta tämänkään vuoksi.

 

[El Lude]

Mulla nyt sitten on uusiutunut tuo lymfooma.

Voimia ja tsemppiä. Muuta en osaa kirjoittaa. Itsellä kanssa kohta kontrollit edessä.

 

[L. Paraske]

Kyllä mä luulen että tuo lymfooma käy vittuileen nyt ihan väärälle miehelle. Eiköhän se seuraavan höykytyksen jälkeen jo tajua, että antaapa olla.

Valtavasti voimia ja tsemppiä kuitenkin koitokseen @Vanha Len. Ja sitten kun on hankalaa niin anna palaa vaan tuntoja tänne Jatkoaikaan, elämme mukana.

 

[lihaani]

Mulla nyt sitten on uusiutunut tuo lymfooma. Maanantaina huomasin suurentuneen imusolmukkeen nivusissa, joka ultrattiin. Perjantaina kuvauksiin, jossa nähdään levinneisyys. Imusolmukkeen koko oli 5×2 cm. Normaali koko on 10 mm. Mutta mulla tämä on krooninen, eli osasin odottaa uutta tulemista. Mutta nyt kun korona jyllää niin ei kyllä hyvältä kuulosta tämänkään vuoksi.

Pysäyttää.
Ollaan oltu eri mieltä miltei kaikesta täällä Jatkoajassa.
En voi höpöttää mitään näennäisempaattista.
Tottakai sinä koetat kestää. Peukkuja!

 

[Pavlikovsky]

Minua aina pysäyttää, kun tämä ketju nousee ylös. Se kertoo elämän perusasioiden merkityksestä. Valtaisasti voimia Lenille!

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Voimia ja rohkeutta, @Vanha Len. Muistan hyvin kuinka tyynesti ja määrätietoisesti suhtauduit tautiin edellisellä kierroksella. Vieköön vahva asenteesi tälläkin kertaa voiton.

 

[Gostisbehere]

Voimia sinne @Vanha Len
Itselläni edessä kohta 5v tarkistus