Tämä on muuten mielenkiintoinen pointti. Nykytietämyksen valossa joskus kaukana tulevaisuudessa, ehkä n. 10 miljardin vuoden kuluttua jokainen tunnettu universumin tähti on sammunut, sitten jäljellä ei ole enää käytännössä muuta kuin lauma pimeydessä kierteleviä mustia aukkoja.
Mustat aukot eivät ole lopullisia vaan nekin 'hyörystyvät' ja hajoavat lopulta todella, todella, todella pitkän ajan kuluessa. Lopultahan, tai jonkun teorian mukaan, edes vahva ydinvoima, joka pitää atomit kassassa ei lopultakaan ole riittävän voimakas vaan atomitkin lopulta hajoavat.
Maailmankaikkeudessa ei ole enää lämpötila eroja vaan lämpötila on absoluuttisessa nollapisteessä ja maailmankaikkeudessa ei käytännössä tapahdu yhtään mitään. Tuota sitten jatkuu loputtomiin? Aika tylsä loppu maailmankaikkeudelle, jos lainaa Esko Valtaojaa.
Tuo oli ainakin yksi teoria, onko se sitten loppulinen totuus, niin kuka tietää. Ilmeisesti tuokin keksittiin vasta joskus 90-luvulla, kun pimeä energia löydettiin ja tajuttiin, että maailmankaikkeus laajeneekin jatkuvasti kiihtyvällä vauhdilla.
ämän kaiken jälkeen on ihan pakko kysyä, että what's the point?
Ei mitään? Jotenkin olen henkilökohtaisesti päätynyt, että tuolle kysymykselle ei löydy järkevää vastausta eikä sen pohtiminen oikeastaan johda mihinkään, muuhun kuin päänsärkyyn ja ahdistukseen.
Lisäksi maailmankaikkeus tuntuu 'järjenvastaiselta' tai ainakin siis kun sitä yrittää vain hahmottaa sillä logiikalla, joka täällä maapallolla vallitsee, mutta eihän maapallon pinnalla tallustaminen toisaalta kerro yhtään siitä millaista tuolla avaruudessa on ja millaiset ovat avaruudessa ne 'normaalit olosuhteet'.