Ja taas tämä sama "Kerho-fanit on kylläisiä"-juttu. No, toistetaan se sama kun viimeksikin (jätetään se eineslihapulla väliin). Tyytyväisiä oltaisiin Selinin ajan Kerhoon. Silloin Kerho oli nimenomaan ravitsevaa perusruokaa. Vähän mausteita olisi saanut toki olla enemmän. Tavoite on siinä, että oltaisiin Rautakorven ajan tuloksissa. Silloin maittavassa perusruoassa oli mausteitakin tarpeeksi.
Siihen Jalosen ajan parin ekan kauden kaviaariin ja hanhenmaksapalleroihin ja tryffeleihin (elikkäs oikein hypertaidokasta ja ylihyökkäävääkin lätkää) ei ole paluuta ja se on kyllä ihan tiedostettu. Jo Jalosen aikanahan tuo loppui.
Parahin Rinksu,
Kyllä se sama kylläisyysjuttu on taustalla, se ei tosiasia ei häviä mihinkään, ikävä kyllä. Vaatimustaso on liian epärealistinen, ja hauskaa ei osata pitää.
Esim. peleissä tapahtuu satoja pieniä asioita, myönteisiä ja vähemmän myönteisiä. Jääkiekon osaavalla penkkiurheilijalla on kyky ottaa tapahtumasta kokonaisuutena huvi irti. Tehdä vaikka teräviä huomioita ja analyseja taktisista syistä ja seurauksista, asiantuntemukseensa oikeutetusti tyytyväisenä.Hän osaa myös arvostaa vastapuolen hyviä suorituksia, eivätkä ne ole hänelle vain mielipahan aihe ja syy omien haukkumiseen.
Jos taas itse on tähän asti ajatellut, että oikea onni riippuu vain pelin lopputuloksesta, kannattaisi ajatella uudelleen, voisiko mahdollisesti muistakin syistä katsomossa olla kivaa.
Aina tulee tässä yhteydessä mieleen Keski-Euroopan jääkiekkoyleisö. Ihme ja kumma siellä näyttää olevan niin maan kivvaa, silloinkin kun omalle jengille tulee takkiin. Se ei kuitenkaan ole se pääasia, vaan mieluumminkin yhdessäolo, jännitys, tunteenpurkaukset, taukodrinkit ja -analyysit jne.
Joka tapauksessa vain kannatuksen lisäämisellä ja paikkakunnan todellisella sosiaalisella jääkiekkoinnostuksella homma lähtee sekä taloudellisesti sekä urheilullisesti nousuun. Ja edellytyksenä on että hämäläisluonteesta huolimatta osattaisiin pitää jääkiekon parissa HAUSKAA, eikä murjoteta heti kun oma joukkue ei pärjää.
Kuten Ässien kohdalla oli puhetta, siellä oli myös mainostuksessa hokattu että on myös mahdollista kannattaa iloisesti ja huumorillakin oman kylän ”surkeaa” joukkuetta, kun homman luonne tajutaan oikein. Ja eikös lehterit alkaneet täyttyä ja joukkue pistää vielä suuremmalla innolla parastaan. Perunoitakin alkaa riittää hankintoihin jne.
Myönteiseen kierteeseen ei kuulu paikallisten fanien negatiivisuus, puhumattakaan boikoteista. Mutta ehkä se täyttää jonkin sisäisen tarpeen tässä syksyn harmaudessa.
