e: enpä typeryyttäni lukenut tekstejä yläpuolelta, joten tämä on osin jo keskustelussa. Jätän vain siksi, että SK:n mielenkiintoinen kolumni on tässä hieman lainattuna ja linkki siihen lopussa.
HS kirjoitti jokin aika sitten, että kahdeksan suden lauma Kuhmossa Venäjän rajalla saadaan ampua kokonaan, kun helmikuu koittaa. Päätös perustuu kannanhoitoon, ei susivahinkoihin. Tuo lauma on siis lähellä Venäjän rajaa, pelkää normaalisti ihmisiä eikä ole pihoihin, tupiin ja navetoihin tai lasten koulutielle tuppautumassa.
SK:ssa filosofian tohtori Tiina Raevaara julkaisi kohdistetun suden metsästyksen sallimisesta osuvan kirjoituksen.
Raevaara kirjoittaa vuosien 2015-2016 suden metsästyksen osalta, että tuolloin metsästys kohdistui paljolti laumojen alfayksilöihin, minkä ei pitänyt olla tarkoitus. Alfayksilöiden kuolema hyvin todennäköisesti hajottaa lauman ja saa aikaan juuri niitä yksinäisiä, vaeltavia, kotieläimiin ravintona turvautuvia ”pihasusia”, joiden takia kannanhoidollisen metsästyksen tarvetta on puolusteltu.
Nyt vuonna 2022 lupa annetaan Raevaaran mukaan juuri sellaisten susien kaatamiseksi, jollaisia kaikkien Suomen susien haluttaisiin olevan.
Onko tässä järkeä? Vähän riippuu siitä, miten asiaa katsoo. Jos on sitä mieltä, että susia ei Suomeen kaivata, on järkeä. Itse en ole tuota mieltä ja siksi vuoden 2022 luvassa ei ole järkeä. Olisi eri asia, jos pyrittäisiin kaatamaan ihmisten lähelle tuppautuvia susia.
Raevaara esittää mielenkiintoisen kysymyksen: "
Missä viipyvät toimenpiteet metsästysharrastuksen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden lisäämiseksi?"
Joskus kauan sitten pyssyllä metsästäneenä pidän kysymystä ja siihen vastaamista tärkeänä. En koe lainkaan susien nyt myönnetyn luvan mukaista kaatamista hyväksyttävänä. Suhtaudun metsästämiseen hyväksyen, mutta typerä päätös syö hieman makua muiltakin kaadoilta.
Mitä järjettömämmältä vaikkapa suden kannanhoidollinen metsästys näyttää, sitä vähemmän hyväksyntää metsästysharrastus kohtaa.
suomenkuvalehti.fi
