Sudet ovat ihmiselle vaarallisia. Jossakin vaiheessa varmasti Suomessakin tulee tilanne, jossa susi hyökkää ihmisen kimppuun ja aiheuttaa tälle vakavia vammoja. Tosin odotus on nyt jatkunut toista sataa vuotta. Kysymys on siis minimaalisesta riskistä - inhimillinen toiminta aiheuttaa moninverroin suuremmat riskit normaaliin elinympäristöön, ja niillä urbaaneilla alueilla, joilla ei esiinny villieläimiä, nämä inhimilliset riskit (liikenne, rattijuoppous, rikollisuus, addiktit jne. jne.) ovat selvästi suurempia kuin niillä alueilla, joiden riskiin on lisätty tämä reaalisesti (joskaan ei psykologisesti) mitätön lisä. Eli jospa havainnollistetaan tämä tilanne suhdeluvuilla niin pystyttäisiin ehkä selkiyttämään argumentti insinööri-aivoillekin: kuvitellaan että elinympäristön riskit ovat keskimäärin Suomessa 1000. Etelä-Suomen urbaaneilla alueilla tämä luku on 1100 ja Pohjois- ja Itä-Suomen susialueilla 900,1 - josta 0,1 on susien ja muiden villieläimien osuus. (Tilastojen valossahan tuo osuus kai pitäisi olla lähinnä nolla, mutta anyway.)
Tuntuu hyvin irrationaaliselta, että kaikki tämä huomio ja vaahtoaminen kohdistetaan tähän mitättömän pieneen asiaan, kun hyväksytään vaikka liikenne ja alkoholi "normaaleiksi" elinympäristön riskitekijöiksi, vaikka kumpaankin lainsäädännöllisesti puuttumalla voitaisiin varmasti aiheuttaa monisatakertainen reaalisen turvallisuuden parantuminen verrattuna siihen, että Suomesta ammuttaisiin kaikki suurpedot sukupuuttoon. Kun kysymys on miljoonia vuosia vanhoista lajeista, jotka eivät mitenkään uhkaa ihmiskunnan elämää niin en oikein tajua, miksi pitäisi tähän hysteriaan suhtautua ymmärtäväisesti ja teeskennellä, että se olisi jonkinlainen merkittävä ongelma. Eli miksi emme hyväksy Suomeen luontoon kuuluvia petoja samanlaiseksi (joskin reaalisesti täysin olemattomaksi) riskitekijäksi kuin vaikka liikennekin? Miksi ei?