Susi taitaa valitettavasti olla demonisoinnin uhri. Tappanut viimeisten vuosisatojen aikana Euroopassa ehkä 20 ihmistä, jos sitäkään ja se on heti kammottava peto. Vaikka enemmän ihmisiä surmaavia petoja on liikenteessä. Niillä vaan ei ole sitä mainetta jostain keskiajan hämäristä.
Ovathan nämä asenteet jostakin muusta kuin järjestä kumpuavia. Sen takia niitä onkin vaikea kitkeä pois. Jo tämän seikan toteaminen aiheuttaa epäilemättä valtavia primitiivireaktioita, kun ajatellaan, että siinä väheksytään sinänsä täysin aitoa tunnetilaa. Tunteen aitous ei vain silti tee sen sisällöstä järjellistä. Maailma on sillä tavoin karu. Kesällä muuten huvitti suuresti sontalehden otsikko "Karhu hyökkäsi miehen kimppuun" - liikkeellä oli ollut kaksi metsästäjää koiran kera, karhu oli jo saatu haavoitetuksi, kun se sitten järkyttävästi hyökkäsi toisen metsästäjän kimppuun, kyllä ne petoeläimet tosiaan ovat aggressiivisia... Meidän on järkevästi säädeltävä kantoja, lopetettava häirikkö-yksilöitä jne., mutta sitten meidän olisi todellakin pystyttävä myöntämään, ettei tämä maapläntti ole vain meidän kotimme ja etteivät meitä täällä uhkaa toiset lajit vaan että ylivoimaisesti pahin, vaarallisin ja ehkä myöskin loppuratkaisuun yltävä ihmisen vihollinen on - hmm, ihminen. Sille ehkä pitäisikin jotain tehdä.