Suomi World Cupissa

[Cobol]

JJO:lta erinomainen kirjoitus. Kannattaa lukea huolella. Muidenkin kuin Flintin.

 

[dana77]

Kyllähän tämä JJO:n kirjoitus on juuri tämä paljon mainostettu absoluuttinen totuus, jota ei sovi edes kyseenalaistaa, koska onhan sen oltava totuus, koska sen on niin monessa paikassa kerrottu olevan totta.

Kuitenkin minun mielestäni nämä "80-luvun ikuiset häviäjät" Yzerman ja Sakic nimenomaan todistavat (miksei myös aikoinaan Lemieux ja Hasekin tai nykyään Saku Koivu), että listat että ketkä ovat ikuisia häviäjiä ovat yliarvostettuja ja paljolti paskapuhetta (kuten Olympia-kultamitalisti CuJo)

En minä tätä sillä että Selänteellä olisi 2000-luvulla ollut työnantajaa joka eivät raskaasti katuisi Selänteen hankkimista/palkkalistoilla olemista.

 

[flintstone]

Viestin lähetti JJO
On joko voittajia tai häviäjiä, hyvin harvoin mitään siltä väliltä. Häviäjilläkin voi olla tonnikaupalla rahaa ja palkintoja (kts. esim Charles Barkley, Curtis Joseph, Jeremy Roenick (NHL:ssä)), mutta kaikki harmittelevat yhteen ääneen voittojen puuttumista. Ja useimmiten sen voiton puuttuminen on kulminoitunut näihin yksittäisiin pelaajiin koko joukkueen sijasta Selänteen tyyliin. Ehkä hieman epäreilua, mutta kun sama tapahtuu laadukkaissa seuroissa vuodesta toiseen ilman mitään järkevää syytä kuin tärkeiden pelaajien hiipuminen suurimmilla hetkillä, alkavat epäilykset herätä. Lisäksi pelaajat suorastaan kerjäävät sitä kohdalleen kun siirtyvät nimenomaan mestaruuksien toivossa seurasta toiseen ja aina epäonnistuvat.

Kumpi Stanley Cupin voittaakseen Coloradoon siirtynyt Raymond Bourque on? Entäs yli 20 kautta Stanleytä metsästänyt ja viime kaudella vihdoin sen voittanut Dave Andreychuk? Muuttuuko Selänne voittajaksi jos hän voittaa Stanley Cupin?

Viestin lähetti JJO
Näkyykö Selänteen pelityylissä muutoksia hidastumisen ja kokemuksien myötä? Onko yksikään valmentaja saanut häntä ruotuun tai muuttamaan mitään pelissään edellämainittujen tavalla? Onko Teemu missään joukkueessan ollut tärkeä henkinen johtaja, esimerkin näyttäjä ja suurten pelien ratkoja? Uskallan väittää että jos Selänne olisi muiden tavoin niellyt ylpeytensä ja alkanut panostaa enemmän kahden suunnan peliinsä niin hän voisi olla hyvinkin erilaisessa tilanteessa nyt.

Onhan Selänne panostanut selkeästi oman puolustuspelinsä paranemiseen, ei Teemu missään keskialueella vain sitö vapauttavaa läpisyöttöä kyttäävä pelaaja ole. Menneelläkin kaudella muistan aivan hyvin kun Selänne Avsin ja Sharksien sarjassa alinpana miehenä pelasti kiekon oman maalin maaliviivalta ja Sharks ei saanut maalia vaikka kiekko sinne olikin jo lipumassa.

 

[Jukka]

Mulla varmaan muisti pettää tosi pahasti, kun muistelen Selänteen tehneen kotikisojen ratkaisuottelussa(Suomen kannalta) hattutempun, pelanneen erittäin hyvin Salt Lakessa ja tehneen ratkaisumaalin Naganossa Ruotsia vastaan. Jokereissakin kaverilla taisi olla jonkinlainen rooli ennen NHL:ään lähtöä.

Detroit olisi voittanut ilman Yzermaniakin mestaruutensa, imho.

 

[IceBreezer]

Viestin lähetti JJO



Tärkein pointtini on kuitenkin se, että Selänne ei ole koskaan ollut suurten pelien mies. Toisin kuin mainostamani voittajatyypit, Selänne ei ole parhaimmillaan isoimmissa peleissä ja siksi ei ole voittaja. Hän ei nosta pelinsä tasoa tärkeimmillä hetkillä kuten Yzermanit, (C&M) Lemieux't, Kurrit, Roy't, Fuhrit, Hullit, Sakicit, Forsbergit ja kumppanit. .

Eri mieltä. Selänne ei ole kovinkaan monessa suuressa pelissä ollut, mukana - siitä häntä sitten ehkä voi syyttää, ettei ole johtanut Anaheimia ja San Josea Stanley Cupiin.


Maajoukkueessa olen itse nähnyt hänet muutamassa suuressa pelissä.

Naganossa Suomi voitti Ruotsin yhdessä jääkiekkohistoriamme suurimmissa otteluissa. Selänne oli ottelussa ihan edukseen.

Norjan MM-kisoissa 1999, Selänne oli semifinaaleissa erittäin hyvä. Finaaleissa ei ihan natsannut.

Salt Lake Cityssä, Suomi voitti ainoan kerran toistaiseksi Venäjän parhaan joukkueem, Teemu piiskasi henkilökohtaisella ratkaisullaan joukkueen voiton tielle. Kanada-ottelussa, maailman ehkäpä vahvin puolustus keskittyi pitämään Selänteen nollilla - ja onnistuivat. Mielestäni kukaan yksittäinen pelaaja ei olisi niistä pihdeistä selvinnyt.

MM2003 Ruotsi ottelussa Teemu teki 3 maalia, eikä ollut kentällä yhdenkään Ruotsin maalin aikana. Mitä hän olisi voinut tehdä paremmin?

JJO:n argumentit eivät pidä. Sorry,

 

[Raymond Pearl]

Viestin lähetti JJO
Tärkein pointtini on kuitenkin se, että Selänne ei ole koskaan ollut suurten pelien mies. Toisin kuin mainostamani voittajatyypit, Selänne ei ole parhaimmillaan isoimmissa peleissä ja siksi ei ole voittaja. Hän ei nosta pelinsä tasoa tärkeimmillä hetkillä kuten Yzermanit, (C&M) Lemieux't, Kurrit, Roy't, Fuhrit, Hullit, Sakicit, Forsbergit ja kumppanit. He ovat pelaajia jotka suorastaan pakottavat joukkueensa voittoihin, nostavat pelikavereiden tasoa tärkeimmillä hetkillä ja yksilösuorituksillaan ratkovat pelejä (kuten tosivoittaja tekee). Hekään eivät aina voi voittaa, mutta ovat aina parhaimmillaan kun heitä tarvitaan eniten. Voiko Selänteestä ihan oikeasti sanoa samaa? Ja se on ratkaisevinta, ei pankkitilin saldo tai autojen määrä. Nyt puhutaan voittajista, ei raharikkaista.





Onko Teemu missään joukkueessan ollut tärkeä henkinen johtaja, esimerkin näyttäjä ja suurten pelien ratkoja? Uskallan väittää että jos Selänne olisi muiden tavoin niellyt ylpeytensä ja alkanut panostaa enemmän kahden suunnan peliinsä niin hän voisi olla hyvinkin erilaisessa tilanteessa nyt.

Olen tästä asiasta eri mieltä. Otetaanpa nyt esimerkiksi lähes jokainen maajoukkueturnaus, jossa Selänne on pelannut. Joka kerta - vaikka allaoleva kausi olisi ollut epäonnistunut - on hän kuitenkin ollut sinivalkoinen paita päällä joukkueen enemmän tai vähemmän soihdunkantaja ratkaisupeleissä, kun Uzbekistan-ottelujen pistenikkarit hauskoine lempinimineen ovat kadonneet rivipelaajien harmaaseen massaan.

Mielestäni Suomen yksi suurimmista voitoista on Naganosta erittäin nimekästä Ruotsia vastaan ja kuka tämän pelin ratkaisikaan? Nöyryys ja muun joukkueen taistelutahdon herättäminen nähtiin SLC:n Kanada-pelissä Teemun taklatessa Prongerin seinille jne. Se, ettei Selänne ole voittanut Stanley Cupia, ei kuitenkaan hänestä vielä ikuista häviäjää tee.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Raymond Pearl
Se, ettei Selänne ole voittanut Stanley Cupia, ei kuitenkaan hänestä vielä ikuista häviäjää tee.

Ketjun aiheeseen tavallaan kuulumaton kysymys, kun Selänne on kyennyt turnauksissa muutamaan kertaan näyttämään kyntensä ja pelaamaan jopa voittajan elkein, herää kuitenkin kysymys, miksei hän kykene siihen sarjassa jossa häneltä palkan maksajan puolelta eniten tällaistä mentaliteettia odotetaan? Asia kärjistäen ilmaisten, miksi hän NHL:ssä kovissa paikoissa, sellaisissa joissa kaivataan voittajaa, taantuu kitiseväksi itkupilliksi? Näiden pelien leimaa Selänne kantaa silmissäni ja pitkään.

vlad.

 

[Jukka]

Selänne on pelannut peräti kerran urallaan joukkueessa, jolla on ollut realistiset mahdollisuudet Stanley Cupiin. Missä hän on ollut tarkkaan ottaen itkupillinä? Ja miten?

Kerrataan myös, että Colorado ei ollut hävinnyt pudotuspelisarjaa vuoden -96 jälkeen itseään heikommalle(pois luetaan siis Dallas ja Detroit) joukkueelle kertaakaan ennen Tony Granaton aikaa. Granaton aikana kuokkaan on tullut jo kahdesti. Kun 100% muuttuu 50%:ksi voi vikaa etsiä ehkä jo vähän valmentajastakin. Ainakin noin niinkuin tulospohjalta.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Jukka
Selänne on pelannut peräti kerran urallaan joukkueessa, jolla on ollut realistiset mahdollisuudet Stanley Cupiin. Missä hän on ollut tarkkaan ottaen itkupillinä? Ja miten?

Mitäs Selänne sitten koko viimekauden teki muuta kuin itki ja kitisi? Hän sai mahdollisuutensa mutta jätti sen käyttämättä, se siitä.

Pelatessaan Sharkseissa joukkueella oli tasan yhtä hyvät mahdollisuudet Stanley Cupiin kuin monella muullakin jengillä, paremmat kuin Anaheimilla, mutta siitä huolimatta Selänne ei kyennyt pelaamaan omalla tasollaan, ja tämän oheen ehti kerran jos toisenkin kitistä milloin ketjukavereista ja milloin valmentajasta.

Kaksi joukkuetta viime vuosien kuluessa joilla on ollut mahdollisuudet menestykseen, kaksi kertaa Selänne on päässyt otsikoihin kitisemisellään ja vähemmän tehokkaalla pelityylillään. Hän ei ole kyennyt esittämään sellaisia otteita kaukalossa joita hänenkaltaisen pelaajan olisi uskottu kykenevän esittämään, sen sijaan syitä menestymättömyyteen ja kehnoon peliin on löytynyt milloin pelikavereista ja milloin valmentajasta mutta koskaan ei herrasta itsestään.

Huomioi, nyt siis tarkastellaan Selänteen omaa peliä ja hänen panosta - se on ollut kaikkea muuta kuin voittamaan haluavan pelaajan esitystä.

vlad.

 

[JJO]

Viestin lähetti Jukka
Selänne on pelannut peräti kerran urallaan joukkueessa, jolla on ollut realistiset mahdollisuudet Stanley Cupiin. Missä hän on ollut tarkkaan ottaen itkupillinä? Ja miten?

San Josella oli Selänteen kausilla mestaritason joukkue kasassa. Näin Selänne itsekin mainosti siellä ollessaan. Ja Sharksissa ollessaan napisi peliajan puutteesta alvariinsa.

 

[Jukka]

Mitä itse näin Selänteen haastatteluja viime vuonna, niin mies kertoi syyn tehottomuudelleen, kun sitä varta vasten häneltä kysyttiin. Ihan selvähän se on, että jarruketjussa tehoja ei snaipperille tule. Ilmeisesti virhe oli siinä, että hän sanoi rehellisesti mitä ajatteli. Olisi kai pitänyt olla vain hiljaa ja antaa median kehitellä oma versionsa.

Kerropa Vlad, montako kertaa Selänne pelasi viime vuonna Coloradon 1. tai 2. ketjussa. Tai 1.ylivoimassa. Se, että esimerkiksi Steve Konowalchuk pelasi kakkosessa kertoo aika paljon Granaton ajattelutavasta.

 

[JJO]

Viestin lähetti IceBreezer
Eri mieltä. Selänne ei ole kovinkaan monessa suuressa pelissä ollut, mukana - siitä häntä sitten ehkä voi syyttää, ettei ole johtanut Anaheimia ja San Josea Stanley Cupiin.

15.5.2002. En koskaan unohda. Siinä oli Selänteen sauma nousta sankariksi. Turha sanoa ettei SJ:llä ollut kasassa joukkuetta jolla olisi ollut potentiaalia finaaliin saakka. Selänne pestattiin sinne nimenomaan ratkaisijan rooliin, vaan eipä miehestä siihen ollut.

Ja tuo sun eka lause kertoo jo paljon. "Selänne ei ole kovinkaan monessa suuressa pelissä ollut mukana". Mahdollisuuksia on ollut.

Viestin lähetti IceBreezer
Naganossa Suomi voitti Ruotsin yhdessä jääkiekkohistoriamme suurimmissa otteluissa. Selänne oli ottelussa ihan edukseen.

Norjan MM-kisoissa 1999, Selänne oli semifinaaleissa erittäin hyvä. Finaaleissa ei ihan natsannut.

Salt Lake Cityssä, Suomi voitti ainoan kerran toistaiseksi Venäjän parhaan joukkueem, Teemu piiskasi henkilökohtaisella ratkaisullaan joukkueen voiton tielle. Kanada-ottelussa, maailman ehkäpä vahvin puolustus keskittyi pitämään Selänteen nollilla - ja onnistuivat. Mielestäni kukaan yksittäinen pelaaja ei olisi niistä pihdeistä selvinnyt.

MM2003 Ruotsi ottelussa Teemu teki 3 maalia, eikä ollut kentällä yhdenkään Ruotsin maalin aikana. Mitä hän olisi voinut tehdä paremmin?

Naganon puolivälierä oli aiemmin mainitsemani todellinen onnistuminen suurpelissä, mutta jatko olikin sitten toisin. Ja Suomihan voitti pronssipelissä Kanadan muistaakseni ilman Selännettä.

Eikös tämä Venäjä-ottelu ollut jokin lohkomatsi? Voittajat nousevat esiin ratkaisupeleissä enemmän kuin lohko-otteluissa, nehän ovat vasta lämmittelyä. Selänteen erottaa näistä oikeista voittajista juuri se, että jokainen muistaa 1-2 kertaa (ja nimenomaan maajoukkueessa) kun Teemu on noussut esiin mutta lause loppuu yleensä tyyliin "loppu ei sitten sujunutkaan yhtä hyvin".

Viestin lähetti IceBreezer
JJO:n argumentit eivät pidä. Sorry,

Toistaiseksi et ole mielestäni onnistunut ensimmäisessäkään todistamaan minua vääräksi. En edelleenkään näe erityisemmin kultamitaleja Selänteen palkintokaapissa. Teemulla on ollut muutama hieno yksilösuoritus maajoukkueessa mutta sielläkin on puuttunut rutistus loppua kohden joka mainitsemasi kerta (99 huono finaali, 98 ei muistaakseni erityisen vahva välierä, poissa pronssipelistä jossa tuli voitto, 2003 katastrofaalinen putoaminen, 2002 ulos puolivälierissä; parhaat esitykset lohkossa). Jos miehen esitykset heikenevät loppua kohden, eikö sekin jo kerro jotain?

Jo pelkästään fakta ettei mikään Selänteen edustama seura ole lähes koskaan pelannut mitään finaaleja kertoo jo jotain unohtamatta sitä että sekä Anaheim että SJ ottivat suuria askeleita eteenpäin Teemun lähdettyä. Ja enimmäkseen keskityinkin Selänteen NHL-uraan, on totta että kundilla on ollut enemmän huippukohtia maajoukkueessa. Mutta silti voitot puuttuvat, sanot mitä sanot. Ja jossain kyläkisa-mömmömeissä sen voittamisen nyt ainakin pitäisi onnistua, jos sitä nyt ylipäätänsä pitää erityisen suurena meriittinä. Mun mittakaavassa todella merkittävä voitto saavutetaan kun parhaat pelaajat ovat kehissä (olympialaiset, world cup, stanley cup).

Siis nyt oikeasti peräänkuullutan VOITTOJA, ei vahvoja yksilöesityksiä hävityissä peleissä vaan matseja joissa Teemu olisi väenväkisin raahannut Suomen voittoon. Toki tappioissa on miljoona muutakin tekijää mutta totuus yksinkertaisesti on että valtaosassa suuria pelejä Selänne ei ole parhaimmillaan, maajoukuueessa korkeintaan. Silloinkin välierät ja finaalit on usein hävitty, en muista Teemua kovinkaan monessa kultaparaatissa.

 

[JJO]

Viestin lähetti Raymond Pearl
Mielestäni Suomen yksi suurimmista voitoista on Naganosta erittäin nimekästä Ruotsia vastaan ja kuka tämän pelin ratkaisikaan? Nöyryys ja muun joukkueen taistelutahdon herättäminen nähtiin SLC:n Kanada-pelissä Teemun taklatessa Prongerin seinille jne. Se, ettei Selänne ole voittanut Stanley Cupia, ei kuitenkaan hänestä vielä ikuista häviäjää tee.

Toi Selänteen taklauksen ihailu on musta aina vaan käsittämättömämpää. Kuvitelkaa jos Pronger olisi telonut Teemun hyppytaklauksella kyynärpäät edellä selästä kuten Selänne teki Prongerille? Eikä edes saanut jäähyä vaikka olisi pitänyt. Ja jos tuomari olisi tehnyt kuten kuuluikin ja passittanut TS:n jäähylle olisi Suomelta mennyt kallisarvoisia minuutteja hukkaan puolustaessaan johtajansa typerää jäähyä.

On siinä meillä sankari.

 

[JJO]

Viestin lähetti flintstone
Kumpi Stanley Cupin voittaakseen Coloradoon siirtynyt Raymond Bourque on? Entäs yli 20 kautta Stanleytä metsästänyt ja viime kaudella vihdoin sen voittanut Dave Andreychuk? Muuttuuko Selänne voittajaksi jos hän voittaa Stanley Cupin?

Andewchuk kuuluikin tähän kategoriaan pitkän aikaa kuten varmasti tiedät luettuasi keväällä kirjoitetut jutut miehestä niin Suomessa kuin P-Amerikassakin. DA ei ollut johtaja kokeneenakaan vaan keskittyi omiin tehoihinsa jne. Tampan koutsi sai onnistuneella perseeseenpotkinnalla miehestä kaivettua hienon johtajan esiin ja katso miten kävi, aivan kuten muissakin mainitsemissani esimerkeissä. Jos et usko mua niin älä, mutta kaiva esimerkiksi vanha Veikkaajan artikkeli hänestä esille.

Selännekin voi vielä kyetä samaan mutta toistaiseksi aika hiljaista on ollut.

Ja Bourque silti pelasi parhaat pelinsä playoffeissa mutta useimmiten Bostonilla ei ollut erityisemmin rahkeita menestyä. Ja miestä varmasti menestymättömyys painoi, saattoi toki vaikuttaa esityksiin. Muttei sovi unohtaa kultamitaleja Kanada Cupissa (ainakin 1987, oliko myös mukana 2002?) joissa mies oli avainasemassa. Tämä ei päde esimerkiksi Selänteen vuosiin San Josessa ja Coloradossa.

Viestin lähetti flintstone
Onhan Selänne panostanut selkeästi oman puolustuspelinsä paranemiseen, ei Teemu missään keskialueella vain sitö vapauttavaa läpisyöttöä kyttäävä pelaaja ole. Menneelläkin kaudella muistan aivan hyvin kun Selänne Avsin ja Sharksien sarjassa alinpana miehenä pelasti kiekon oman maalin maaliviivalta ja Sharks ei saanut maalia vaikka kiekko sinne olikin jo lipumassa.

Missä ihmeen mielessä on parantanut. SJ-sarjassa viime keväänä näin pääasiassa 8-numerolla pelanneen keilan jota kierrettiin kuin huvikseen. Ja tehot olivat suorastaan sokeuttavat 0+3 vaikka vastuuta tuli ratkaisuhetkillä paljon. Ja jokuhan on aina se alin mies, tuskin joku muu olisi missannut kyseisen lipuvan kiekon. Enkä nyt tarkoita jotain yksittäisiä tilanteita (joista viimeksi mainitsemassasi Sharks olisi joka tapauksessa voittanut) vaan ihan kauden ja ennen kaikkea playoffien läpi tapahtuvaa muutosta. Kyllä Kovalchukkin innostuu silloin tällöin puolustamaan.

 

[JJO]

Ja vielä Jospehin "olympiakullasta". Niin no, sehän tuli omilla meriiteillä. Jospeh vedettiin ykköskassarin paikalta kesken kisojen koska oli niin surkea ja Brodeur (todellinen voittaja) laitettiin sisään. Tulokset ovat kaikkien nähtävissä. Josephin ansio Kanadan olympiakullassa on surkean pieni koska hän epäonnistui totaalisesti hänelle annetussa tehtävässä, kuten odottaa saattoikin. Ja hänellä oli sentään edessää sen turnauksen selvästi paras joukkue.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Jukka
Mitä itse näin Selänteen haastatteluja viime vuonna, niin mies kertoi syyn tehottomuudelleen, kun sitä varta vasten häneltä kysyttiin. Ihan selvähän se on, että jarruketjussa tehoja ei snaipperille tule. Ilmeisesti virhe oli siinä, että hän sanoi rehellisesti mitä ajatteli. Olisi kai pitänyt olla vain hiljaa ja antaa median kehitellä oma versionsa.

Ja, aivan omista ansioista Selänne sinne jarruketjuun joutui, itseasiassa monasti oikea paikka herralle olisi ollut pressiboksi.

Kauden alussa Selänne sai mahdollisuutensa mutta tyri sen, kuten tyri mahdollisuutensa Sharkseissakin. kauden kuluessa Selänne sai pieniä mahdollisuuksia näyttää osaamisensa muuallakin kuin jarrukentässä, mutta jälleen herran onnistui tyrimään mahdollisuutensa.

Lopputuloksena oli itkua ja kitinää siitä kuinka pelikaverit ovat niin helvetin huonoja, kuinka valmentaja on "mäntti" kun ei ymmärrä peluuttaa häntä pelitaitoja vastaavalla tavalla (taidot vaan osoittivat ainoaksi oikeaksi paikaksi kolmos/ nelosketjun, minä ólisin heittänyt kyseisen itkuiikan pariksi viikoksi polkemaan kuntopyörää, josko uusi tatsi olisi löytynyt pyörän satulasta.

Kerropa Vlad, montako kertaa Selänne pelasi viime vuonna Coloradon 1. tai 2. ketjussa. Tai 1.ylivoimassa. Se, että esimerkiksi Steve Konowalchuk pelasi kakkosessa kertoo aika paljon Granaton ajattelutavasta.

Luepa Jukka Jaymond Flurrien viestit niin löydät varmaan vastaukset näihinkin arvoituksiin. Vaikken kaikessa hänen kanssa samaa mieltä ollutkaan, niin oli hänellä yksipuolisen hyökkäyksen ohessa faktojakin mukana.

Jos Selänne olisi käyttänyt alkukauden mahdollisuutensa hyvin, olisi hän pelannut ykkösylivoimassa, mutta hän ei käyttänyt, kuten ei käyttänyt muitakaan suotuja mahdollisuuksia tosiasiassa hyödykseen niin valmentajalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin peluuttaa häntä pelitaitojaan vastaavalla paikalla.

Ilmeisesti asia vaan on siten, että kerran hyviä otteita esittänyttä "koko kansan kultapoju" Selännettä ei saa arvostella tai kritisoida, mikäli kritisoidaan oikeutetusti niin johan kivien alta kömpii kööri kaikenkarvaisia puolustelijoita jotka eivät näe Selänteessä muuta kuin ilkeiden pelikavereiden ja valmentajien uhriksi joutuneen "joukkuekiusatun" nassikan.

Loppuun mukaelma eräästä "viisaudesta":

Mikä tapahtuu kaukalossa jää myös kaukaloon!

Selänne ei tämän periaatteen mukaan elä.

vlad.

 

[dana77]

Perustele vielä että miksi Saku Koivu ei olisi ikuinen häviäjä suhteessa Selänteeseen.

 

[JJO]

Viestin lähetti dana77
Perustele vielä että miksi Saku Koivu ei olisi ikuinen häviäjä suhteessa Selänteeseen.

No jos ei muuta niin kantoi Suomen panoksellaan surullisenkuuluisaan mömmöm-95 voittoon. Ja jos se ei riitä niin toisin kuin Selänne, Koivu on parhaimmillaan NHL-playoffeissa maajoukkueen lisäksi, nostaa omien ja muiden tasoa. Ei pelaa vain itselleen. Siinä on suuri ero vaikkei Sakulla olekaan sormusta.

Lisäksi Saku ei ole koskaan pelannut mestaruuskaliiberin joukkueessa eikä ole jupissut ja junaillut itselleen useampia siirtoja mestarikandidaatteihin vain kaiken mennäkseen perseelleen. Saku on jäänyt johtamaan Montrealia ja siis todella johtamaan. Koivu on aina ollut Habsin parhaimmistoa playoffien läpi ja voi hyvin sanoa että ilman hänen panostaan joukkue olisi usein jäänyt playoffien ulkopuolelle tai useammat Bostonin-pudottamiset olisivat jääneet tekemättä. Samaa ei voi sanoa Selänteen vuosista San Josessa ja Coloradossa.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti dana77
Perustele vielä että miksi Saku Koivu ei olisi ikuinen häviäjä suhteessa Selänteeseen.

Muutama sana...

Ei sen puoleen, eipä Koivukaan ole kovinkaan kummoisia saavutuksia NHL-kaukaloissa saavuttanut, poikkeuksena se, että hän on kuitenkin kyennyt viemään joukkueensa pleijareihin ja nostamaan pleijareissa pelitasoaan aivan toisella tapaa kuin mr. Selänne. Tässä suhteessa Koivu on parempi kuin Selänne ja mielummin ottaisin joukkueeseeni Koivun Selänteen sijaan.

Urheilijana Koivu näyttää myös muille joukkuekavereille aivan toisen luokan esimerkkiä kuin Selänne, tämäkin puhuu Koivun puolesta. Jos Selänne olisi urheilijana asenteeltaan samaa tasoa kuin Koivu niin tuskin kovinkaan moni (en minä ainakaan) nostaisi mekkalaa hänen menestymättömyydestään. Pointti on se, että Selänne ei löydä syitä menestymättömyyteensä itsestään vaan muista, kaikki on aina muiden syytä asia kärjistäen ilmaistuna.

Tämän pidemmälti en ryhdy tässä vertailemaan Koivua ja Selännettä voittajatyyppeinä, vaikkei kummallakaan tällä saralla ole NHL-kaukaloissa suuria näyttöjä, ovat Koivun vähäisetkin näytöt selkeästi Selänteen vastaavia parempia.

vlad.

edit: pientä hiomista.

 

[Jukka]

Montako peliä tämä arvostettu Jaymond Flurrie muuten omin silmin näki? Voit myös itse edelleen vastata siihen, kuinka paljon Selänne oikeasti sai sitä peliaikaa hyökkäävässä roolissa?

Ei helvetti. Katsokaa joskus itse niitä haastatteluja. Itse en ole koskaan ollut maito-fani, enkä tule koskaan olemaan. Mies on ollut aina yksipuolinen maalintekijä ja harva yksipuolinen maalintekijä loistaa muussa roolissa. Niissä haastatteluissa, jotka minä olen nähnyt, Selänteeltä on kysytty, miksei tehoja tule. Selänne on vastannut(sen kummemmin haukkumatta ketjukavereitaan) että puolustavassa roolissa niitä ei tule. Lisäksi hän on ihmetellyt sitä, miksei häntä ja Paul Kariyaa edes kokeiltu samassa ketjussa. Mielestäni ihan aiheellinen kysymys ja kyllä varmaan Ron Wilsoniakin nauratti, kun Kono pelaa hyökkäävässä roolissa ja Selänne jarruketjussa, kun on kumpaakin herraa valmentanut. Ja kyllä se vain niin on, että tehopisteet ovat kiinni ketjukavereista, roolista ja peliajasta. Väitettä, että Selänne ei ole suurien pelien mies on kuitenkin aika vaikea miehen NHL-uran perusteella näyttää toteen. Coloradossa mies ei saanut koskaan mielestäni kunnon mahdollisuutta näyttää taitojaan. Ja Granaton tulokset valmentajana ovat vielä kovin keskinkertaiset, joten häntä ei voi minään auktoriteettina osaa pitää. Ihmeellistä, että saa jatkaa edelleen.

Steve Konowalchuk on yksi suosikkipelaajistani. Väitän nähneeni kohtuullisen paljon Konon pelejä. Ainakin suomalaiseksi. Silti en voi käsittää, miten Kono ajaa kenenkään mielestä Selänteen ohi hyökkäyspään pelaajana. Ja Selänne sitten Konon leipälajiin jarruketjuun :-O Sekaisin oli Granatokin.

 

[JJO]

Viestin lähetti Jukka
Niissä haastatteluissa, jotka minä olen nähnyt, Selänteeltä on kysytty, miksei tehoja tule. Selänne on vastannut(sen kummemmin haukkumatta ketjukavereitaan) että puolustavassa roolissa niitä ei tule. Lisäksi hän on ihmetellyt sitä, miksei häntä ja Paul Kariyaa edes kokeiltu samassa ketjussa. Mielestäni ihan aiheellinen kysymys ja kyllä varmaan Ron Wilsoniakin nauratti, kun Kono pelaa hyökkäävässä roolissa ja Selänne jarruketjussa, kun on kumpaakin herraa valmentanut. Ja kyllä se vain niin on, että tehopisteet ovat kiinni ketjukavereista, roolista ja peliajasta. Väitettä, että Selänne ei ole suurien pelien mies on kuitenkin aika vaikea miehen NHL-uran perusteella näyttää toteen. Coloradossa mies ei saanut koskaan mielestäni kunnon mahdollisuutta näyttää taitojaan. Ja Granaton tulokset valmentajana ovat vielä kovin keskinkertaiset, joten häntä ei voi minään auktoriteettina osaa pitää. Ihmeellistä, että saa jatkaa edelleen.

Kyllä mä olen ainakin aika paljon niitä haastatteluja (niin P-Amerikkalaisten kuin kotimaisten julkaisujen) lukenut. Selänne ilmoittaa hyvin poliittiseen sävyyn ettei ole valmentajan ratkaisuihin tai ketjukavereihin tyytyväinen. Ei siinä mitään mutta harva muu jamppa jaksaa valittaa kun samaan aikaan joukkue voittaa pelejä. Nopeasti kaverit kopissa vähenevät. Homma olisi ollut ymmärrettävämpi jos Colorado olisi pelannut heikosti runkosarjassa.

Ja mitä tähän jarruketjujuttuun tulee niin ainakin Selänteen aikana San Josessa kolmosketju Thornton-Ricci-Sundtröm iski 2001/2002 tehot 42-53-39 kun Selänteen luku oli 54 pistettä ykkös/kakkosketjussa. Ja Selänteellä oli niitä hyökkääviä ketjukavereita surkeiden jarrumiesten sijaan. Tilastot ovat tietysti vain tilastoja mutta 16.09:n keskiarvopeliminuuttinsa aikana Selänne ampui kolmanneksi eniten koko joukkueessa (maali%: 8.8%). Eli vieraili kyllä pariin otteeseen vihulaisen alueellakin.

Ehkä kysymys on enemmän siitä kuinka saamansa mahdollisuutensa käyttää sen sijaan että jupisee kypärän sisällä. Kuten sanottua, uskoisin että Selänteellä olisi mahdollisuus "muuttaa historiaa" myöntämällä että huimien hyökkäystehojen ajat ovat takana ja muokkaamalla pelityyliä puolustavammaksi. Silloin hänestä olisi joukkueelle paljon hyötyä ja saisi varmasti vielä mahdollisuuksia yv-pelissä. Ja jos hän todella tekisi sen muutoksen voisi paikka korkeissakin ketjuissa tulla takaisin kun esillä olisi uusi, uljas ja taisteleva Selänne. Vaikka kuinka monet muutkin ovat onnistuneet siinä, miksei Selännekin? Mutta nykymenolla homma ei tule muuttumaan, en ainakaan usko niin.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Jukka
Montako peliä tämä arvostettu Jaymond Flurrie muuten omin silmin näki? Voit myös itse edelleen vastata siihen, kuinka paljon Selänne oikeasti sai sitä peliaikaa hyökkäävässä roolissa?

Sanotaan nyt niin ettei Selänne pelaajana kiinnosta minua niin paljoa, että jaksaisin tarkkoja tilastoja lähteä kaivelemaan nhl.com'in kautta.*

Vaikka en itse jaksakaan nyt etsiä tarkkaa tietoa niin se ei poista sitä tosiasiaa, että hän sai pre-season sekä kauden alkupuolella mahdollisuuksia myös hyökkäävässä roolissa, epäonnistuen niissä.

Tiedän myös sen, että Selänteen luulisi olevan Konowaltchukia paremman pelaajan hyökkäyspäässä, itseasiassa hän sitä onkin mutta hän vaan epäonnistui paikoissaan joten mitä vaihtoehtoja valmentajalle jää? Peluuttaa Selännettä ylivoimassa vailla tehoja vai koettaa löytää paikalle joku toinen pelaaja jolta tehoja mahdollisesti löytyisi? Joku valmentaja olisi peluuttanut Selännettä puuttuvista tehoista huolimatta, Granato katsoi aiheelliseksi pistää äijän vaihtoon, tässä vaiheessa olisi luullut Selänteen olevan hiljaa ja katsovan peiliin mutta ei, tuskin kertaakaan hän toi esille omaa pelisuoritustaan ja sen riittämättömyyttä hyökkäävään rooliin, sen sijaan hän toi esille kaikkea muuta.

Toisaalta, minun ei pitäisi antautua väittelyyn Selänteestä pelaajana ja ihmisenä koska hän kuuluu niihin pelaajiin joista en ole erityisemmin koskaan tykännyt, en siis välttämättä kykene kovinkaan objektiivisesti tarkastelemaan herraa ja hänen esityksiä.

vlad.

edit: * palaan myöhemmin noihin tilastoihin.

 

[Master Chief]

Asiasta toiseen, uusimmassa Urheilulehdessä oli juttua Suomen "mullistavasta" pelityylistä ja sen sisäänajamisesta tiukalla aikataululla. Petteri Sihvonen oli käynyt seuraamassa Vierumäellä avoimia harjoituksia (miksei Jatkoaika muuten ollut paikalla?) ja kun muistaa miehen mielipiteet Summasesta aiemmin tältä vuodelta niin olin aika yllättynyt kun juttu antoi positiivisen kuvan valmentajista.

Perjantaina oli kuulemma harjoiteltu isossa kaukalossa ja meininki oli näyttänyt surkuhupaisalta. Harjoitukset oli videoitu ja pelaajille naytetty mitä oli tehty väärin. Seuraavana päivänä harjoituksilla oli oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Pelaajien sijoittuminen oli kunnossa, Summasen lyhyet ohjeet sisäistettiin heti ja mm. Selänne pysyi "träpissä" juuri tarpeeksi syvällä.

Suomen käyttämistä taksitisista kuvioista oli tarkemmat selitykset lehdessä, mutta en ehtinyt niitä kirjasaton lukusalissa lukemaan. Jos jollain on ko. lehti, niin voi kertoa niistä tarkemmin.

 

[ms.qvist]

Tilastojen mielenkiintoisesta maailmasta paluu arkiseen aherrukseen.

Tonginpa hivenen Selänteen alkukauden 2003-04 ylivoimatilastoja, varsin surullista luettavaa tehojen puolesta.

10.10. 03. Avs-Blackhawks:

Ylivoima-aikaa: 5:58. Tehot: 0+0.

12.10.03. Avs-Blues:

Ylivoima-aikaa: 5:08. Tehot: 0+1.

16.10.03. Avs-Wild:

Ylivoima-aika: 0:00 (koko ottelussa Avseilla ylivoimaa 45 sek).

21.10.03. Avs-Bruins:

Ylivoima-aika: 3:10. Tehot 0+0.

25.10.03. Avs-Predators:

Ylivoima-aika: 0:45. Tehot: 0+0.

26.10.03. Avs-Bruins:

Ylivoima-aika: 3:22. Tehot: 0+0.

28.10.03. Avs-Flames:

Ei pelaavassa kokoonpanossa.

1.11.03. Avs-Devils:

Ylivoima-aika: 3:03. Tehot: 0+0.

2.11.03. Avs-Rangers:

Ylivoima-aika: 4:17. Tehot: 0+0.

4.11.03. Avs-Wild:

Ylivoima-aika: 1:40. Tehot: 0+0.

6.11.03. Avs-Coyotes:

Ylivoima-aika: 2:34. Tehot: 0+0.

9.11.03. Avs-Blackhawks:

Ylivoima-aika: 3:06. Tehot: 0+0.

11.11.03. Avs-Sharks:

Ylivoima-aika: 2:35. Tehot: 1+0.

Selänne pelasi 12/13 ottelusta, tehden niissä ylivoimilla 1+1 pistettä. Mielestäni hän sai ihan kohtuullisesti näytönpaikkoja kykenemättä vakuuttamaan valmentajaa. Jokainen kuitenkin tehkööt omat johtopäätöksensä siitä saiko Selänne mahdollisuutensa vai ei, ja käyttikö hän saamansa tilaisuutensa hyväkseen.

vlad.

 

[dana77]

Viestin lähetti JJO
No jos ei muuta niin kantoi Suomen panoksellaan surullisenkuuluisaan mömmöm-95 voittoon. Ja jos se ei riitä niin toisin kuin Selänne, Koivu on parhaimmillaan NHL-playoffeissa maajoukkueen lisäksi, nostaa omien ja muiden tasoa. Ei pelaa vain itselleen. Siinä on suuri ero vaikkei Sakulla olekaan sormusta.

Lisäksi Saku ei ole koskaan pelannut mestaruuskaliiberin joukkueessa eikä ole jupissut ja junaillut itselleen useampia siirtoja mestarikandidaatteihin vain kaiken mennäkseen perseelleen. Saku on jäänyt johtamaan Montrealia ja siis todella johtamaan. Koivu on aina ollut Habsin parhaimmistoa playoffien läpi ja voi hyvin sanoa että ilman hänen panostaan joukkue olisi usein jäänyt playoffien ulkopuolelle tai useammat Bostonin-pudottamiset olisivat jääneet tekemättä. Samaa ei voi sanoa Selänteen vuosista San Josessa ja Coloradossa.

Tässä vertailussa on vain se helvetin iso vika, että Selänne on yli neljä vuotta vanhempi ja siten hänen uransa on jo selvästi laskussa, kun taas Koivulla tuo vaihe ei vielä ole alkanut. Koivu on nyt pelannut 9 vuotta Canadiensissä, Selänne pelasi Winnipegissä/Anaheimissa 10 vuotta, joten "ei ole koskaan pelannut mestaruuskaliiberin joukkueessa eikä ole jupissut ja junaillut itselleen useampia siirtoja mestarikandidaatteihin" on toiseksi täysin kestämätön perustelu. Koivun ikäiseksi asti Selänne pelasi playoffsit aika tasan piste per peli tehoilla (Koivun keskiarvo 0.85), joten hirveästi Teemu ei niissä hyytynyt. Samoin playoffseihin pääsy on tuona aikana ollut VÄHINTÄÄN yhtä paljon hänen ansiotaan kuin Koivunkin.

Kumpikin Selänne ja Koivu ovat SM-kultaa voittaneet ja varmasti MM-kulta olisi lakko-vuonna tullut vaikka Selännekin olisi joukkueessa ollut, joten jos Koivu ei viimeisten vuosiensa aikana mestaruutta voita, niin mitään fakta-perustelua ei ole häntä yhtään sen vähempää ikuisena-häviäjänä pitää.

Tosin minä en pidäkkään, ja Koivu voi jotain joskus voittaa tai olla voittamatta, se ei hänestä ikuista häviäjää tee. Samoin kuin se ei tee sitä Phil Housleysta, Dale Hawerchukista, Mike Gartnerista tai Dave Andreychukistakaan (19 ekaa kautta). He vain pelasivat joukkueessa joka ei ollut tarpeeksi hyvä. Oikeastaan nimenomman Dave Andreychuk todistaa koko termin typeryyden, ikuinen häviäjä ei muutu 20. kaudellaan voittajaksi. Joukkue vain oli parempi.