Viestin lähetti flintstone
Ja vaikka nämä eivät kirjaimellisesti kuulukaan siihen mitä sinä tarkoittanet puhumalla Teemusta häviäjänä niin noiden henkilökohtaisten meriittien lisäksi Teemulla on perhe ja luksustalot niin Suomessa kuin USA:ssakin, autotallista löytyy yli 30 autoa, joista suurin osa urheiluautoja. Teemu on tienannut häviäjänä jääkiekossa kymmeniä miljoonia euoja. En siis ehkä puhuisi Teemusta häviäjänä.
Tuet pointtiani yhä edelleen. Kuten jo itsekin ehdit mainitsemaan, nuo ovat kaikki yksilösaavutuksia. Ja mitä halvatun tekemistä luksusautoilla ja isolla talolla on voittamisen kanssa? Selänteen pelitaitoja en ole koskaan kiistanyt (niistä hänelle maksetaan), mutta et voi kutsua häntä voittajaksi (koska siihen ei ole mitään faktapohjaista perustetta).
Yksilömeriitit eivät edusta sitä vaikka niitä olisi kuinka paljon. Suomi on yksilöurheilijoiden luvattu maa ja siksi joukkuelajien todellisia voittajatyyppejä ei ole koskaan osattu arvostaa. Meriittilista Suomessa vastaa henkilökohtaisia palkintoja kun esimerkiksi p-Amerikassa (ja mun kirjoissa) se vastaa mestaruuksien määrää ensin ja sitten vasta henkilökohtaisia saavutuksia.
Viestin lähetti flintstone
PS. tiesitkö muuten että jääkiekko on joukkuepeli ja yksi pelaaja maalivahtia lukuunottamatta ei pysty yksinään ratkaisemaan yhtään peliä, ei ainakaan Stanley Cupia, maailmanmestaruutta, olympiakultaa tai WC-voittoa ratkaistaessa.
Kiekko on tosiaan joukkuepeli, mutta suurten pelien miehen, ratkaisijoiksi palkatut kundit, niitä useimmin ratkovat. Siitä (taidon lisäksi) Selänteelle maksetaan, mutta koskaan hän ei ole siihen erityisemmin pystynyt. Tottakai Keijo Kolmosketju voi myös ratkaista pelin, mutta ei hänelle siitä hommasta suoranaisesti makseta. Selänteen tapaiset kundit ovat ne jotka saavat niitä miljoonaomaisuuksia juuri siksi että he olisivat kentällä ratkaisemassa mestaruuksia (ja myymässä pelipaitoja).
Tärkein pointtini on kuitenkin se, että Selänne ei ole koskaan ollut suurten pelien mies. Toisin kuin mainostamani voittajatyypit, Selänne ei ole parhaimmillaan isoimmissa peleissä ja siksi ei ole voittaja. Hän ei nosta pelinsä tasoa tärkeimmillä hetkillä kuten Yzermanit, (C&M) Lemieux't, Kurrit, Roy't, Fuhrit, Hullit, Sakicit, Forsbergit ja kumppanit. He ovat pelaajia jotka suorastaan pakottavat joukkueensa voittoihin, nostavat pelikavereiden tasoa tärkeimmillä hetkillä ja yksilösuorituksillaan ratkovat pelejä (kuten tosivoittaja tekee). Hekään eivät aina voi voittaa, mutta ovat aina parhaimmillaan kun heitä tarvitaan eniten. Voiko Selänteestä ihan oikeasti sanoa samaa? Ja se on ratkaisevinta, ei pankkitilin saldo tai autojen määrä. Nyt puhutaan voittajista, ei raharikkaista.
Yritä aluksi päästä sen yli etten ole kateellinen Selänteen rahoista (vaikka kukapa ei haluaisi elää mukavasti), autoista tai muusta, vaan tämä arvioni perustuu pitkälti kiistattomiin faktoihin. Väität ettei kukaan voi yksin voittaa Cupia ja omalla tavallaan se on totta, mutta kuinka usein kuuleekaan lauseen "sejase nosti joukkueensa yksin voittoon"? Selänteestä näin kuulee todella harvoin etenkin tärkeissä peleissä, monista muista pelaajista useammin. Eikä voi väittää ettei Teemulla olisi ollut joukkueidensa puolesta mahdollisuutta voittoihin.
On joko voittajia tai häviäjiä, hyvin harvoin mitään siltä väliltä. Häviäjilläkin voi olla tonnikaupalla rahaa ja palkintoja (kts. esim Charles Barkley, Curtis Joseph, Jeremy Roenick (NHL:ssä)), mutta kaikki harmittelevat yhteen ääneen voittojen puuttumista. Ja useimmiten sen voiton puuttuminen on kulminoitunut näihin yksittäisiin pelaajiin koko joukkueen sijasta Selänteen tyyliin. Ehkä hieman epäreilua, mutta kun sama tapahtuu laadukkaissa seuroissa vuodesta toiseen ilman mitään järkevää syytä kuin tärkeiden pelaajien hiipuminen suurimmilla hetkillä, alkavat epäilykset herätä. Lisäksi pelaajat suorastaan kerjäävät sitä kohdalleen kun siirtyvät nimenomaan mestaruuksien toivossa seurasta toiseen ja aina epäonnistuvat.
Yzerman ja Sakic muistuttavat eniten Selänteen tilanteesta. He olivat pitkään puhtaasti hyökkääviä ilopillereitä ja viihdyttäjiä heikoissa joukkueissa ja heidät oli jo pitkälti tuomittu ikuisesti siihen rooliin (kuten myös muuan M. Jordan korispuolella 90-luvun alussa...). Sitten valmentajanvaihdosten (Bowman/Crawford) ja erinäisten pelaajakauppojen (Lindros-treidi) joukkueisiin tuli uutta eloa. Uudet koutsit pakottivat vanhat temppumestarit nousemaan oikeiden johtajien tasolle ja näyttämään esimerkkiä koko kaukalossa eikä vain hyökkäyspäässä. Tämähän meinasi johtaa mm. Yzermanin treidaamiseen Detroitista (vaihdossa Jari Kurriin). Molemmat kuitenkin monipuolistivat pelityyliään ja vaikka tehot putosivat oli jälki ja annettu esimerkki parempaa. Tämä kulminoitui Sakicin kannalta 95/96 pleijareihin jossa tuli huima maalimäärä (19?) ja todellinen johtajan voitto. Yzermanin kruunu tuli muutamaa vuotta myöhemmin katkerien koettelemusten (93/94, 94/95...) jälkeen.
Samaan kastiin mahtuisivat myös Brett Hull (joka sai tosin pelata aina kilpailukykyisessä joukkueessa mutta toisen voittokammoisen (Joseph) kanssa ja kenties Mike Modano, joihin molempiin pätee samoja piirteitä kuin Sakiciin ja Yzermaniin.
Näkyykö Selänteen pelityylissä muutoksia hidastumisen ja kokemuksien myötä? Onko yksikään valmentaja saanut häntä ruotuun tai muuttamaan mitään pelissään edellämainittujen tavalla? Onko Teemu missään joukkueessan ollut tärkeä henkinen johtaja, esimerkin näyttäjä ja suurten pelien ratkoja? Uskallan väittää että jos Selänne olisi muiden tavoin niellyt ylpeytensä ja alkanut panostaa enemmän kahden suunnan peliinsä niin hän voisi olla hyvinkin erilaisessa tilanteessa nyt.