Mainos

Suomi vs. Venäjä – naapurisuhteet

  • 809 129
  • 5 130

Fordél

Jäsen
Se, että Suomi sai kehittyä Venäjästä laajalti erillisenä entiteettinä voinee pitää onnekkaana sattumuksena. Toki joskus 1809 moderni nationalismi oli vasta alkutekijöissään ja ymmärtäneekseni Aleksanteri I suhtautui Suomeen jopa armollisesti. (fiksuna keisarina pragmaattisesti). Mitään hyvää tahtoa ei Venäjällä ei koskaan, eikä milloinkaan koskaan nimenomaan suomalaisia kohtaan kuitenkaan ollut ja "hyvien tsaarien" vuodetkin voi mieltää tuolloisten hallintojen pragmatismina.

Suomi kuitenkin kehittyi ja Venäjän asettamista kahleista huolimatta sai lopulta alkunsa Suomen taiteen kultakausi, eikä ymmärtäneekseni joissain Pariisin absintinhuuruisissa niche-piireissä suomalaisia pidetty venäläisinä. Oliko Suomi 1917 enempi Venäjä vai Suomi voinee käydä keskustelua.

Venäjän asettamista kahleista huolimatta voimme olla kiitollisia suomalaisten uutteralle työlle ja henkiselle kehitykselle myös Venäjän vallan aikana. En jaksa kaivaa tilastoja, mutta oletan vallankumouksen alla vuonna 1917 keskivertosuomalaisen, talonpojan, torpparin, tehdastyöläisen, palkollisen jne. elintason olleen korkeamman kuin venäläisen.
Ei, kyseessä ei ollut onnekas sattumus vaan kyseessä oli Venäjän tietoinen politiikka ja toimintatapa, jota se harjoitti muillakin valloittamillaan alueilla. Venäjä ymmärsi, että paras tapa rauhoittaa tilanne uudella alueella ja vakiinnuttaa sen olot oli antaa alueelle tietyt oikeudet sekä pitää voimassa aiempaa lainsäädäntöä, hallintoa, uskontoa jne. Suomen kohdalla tämä oli erityisen helppoa, koska meillä oli jos suht kehittynyt hallinto tuohon aikaan (1800-luvun alku), ainakin verrattuna moniin muihin vallotettuihin alueisiin. Täytyy muistaa, että Venäjä on ollut hyvin pitkään hyvin monikulttuurinen ja koostunut hyvin moninaisista alueista, joten tähän oli jo totuttu. Se mitä tapahtui sen jälkeen (esim. sortokaudet) on sitten asia erikseen.
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
Ei, kyseessä ei ollut onnekas sattumus vaan kyseessä oli Venäjän tietoinen politiikka ja toimintatapa, jota se harjoitti muillakin valloittamillaan alueilla. Venäjä ymmärsi, että paras tapa rauhoittaa tilanne uudella alueella ja vakiinnuttaa sen olot oli antaa alueelle tietyt oikeudet sekä pitää voimassa aiempaa lainsäädäntöä, hallintoa, uskontoa jne. Suomen kohdalla tämä oli erityisen helppoa, koska meillä oli jos suht kehittynyt hallinto tuohon aikaan (1800-luvun alku), ainakin verrattuna moniin muihin vallotettuihin alueisiin. Täytyy muistaa, että Venäjä on ollut hyvin pitkään hyvin monikulttuurinen ja koostunut hyvin moninaisista alueista, joten tähän oli jo totuttu. Se mitä tapahtui sen jälkeen (esim. sortokaudet) on sitten asia erikseen.
Näinkin toki. Joskin toisinaan suunnitelma epäonnistui. Puolalaisille autonomia ei riittänyt ja he kapinoivat 1863. Seurauksena Aleksanteri II yritti assimiloida koko maan, poisti autonomian, kielsi kielen käytön ja muutti alueen nimenkin Veikselin maakunnaksi tarkoituksenaan poistaa muistokin Puolasta. Samaan aikaan suomalaiset saivat lisää autonomiaa, oman rahan jne. Hajoita ja hallitse, assimiloi jos voit. Nämä ovat olleet Venäjänkin työkalupakissa jo pitkään.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Pidän siis tietyllä tapaa "häpeällisenä", että jouduimme olemaan Venäjän valloittamina ja hallitsemina yli sata vuotta. Toki Suomi sai pitää lukuisista Ruotsin vallan ajalla muodostuneista käytänteistä kiinni myös ollessaan osa Venäjää, eikä venäläisistä ehtinyt muodostua varsinaista "herraluokkaa", vaikka yllättävänkin pitkään suomalaiset olivat hyvinkin nöyriä alamaisia. Myös ulkomailla, suomalaiset nähtiin ymmärtääkseni aika laajalti venäläisistä erillisenä kansallisuutena.
Jos olisimme jääneet Ruotsin osaksi niin olisimme hyvinkin voineet menettää kielemme, päätyä jonkinlaiseksi Walesiksi tai Skotlanniksi. Oli hyvin onnekasta, että irtauduimme Ruotsista ja saimme kaupan päälle autonomian, mikä auttoi meidät kasvattamaan kotimaisia instituutioita ja rakenteita. Venäjä pitkään tuki suomenkielisiä pyrkimyksiä, koska piti ruotsalaisuutta pahempana vihollisena kuin "alkukantaista" suomalaisuutta. Tämä ei siis ollut mitään Venäjän hyvää tahtoa vaan pragmaattisuutta.

Mutta siis jos pitäisi näin suomalaisena patrioottina valita, että olisiko Suomi jäänyt 1809 Ruotsin valtaan vai olisiko nykyinen historiamme toteutunut Venäjän vallan ja autonomian muodossa niin ehdottomasti valitsisin tämän jälkimmäisen vaihtoehdon. Ruotsissa olisimme olleet kokoelma enemmän tai vähemmän takapajuisia ja vääränkielisiä maakuntia, jotka olisivat taloudellisesti olleet täysin alisteisia Tukholmalle. Venäjän yhteydessä saimme siis sekä oman autonomisen keskushallinnon että taloudellisesti edullisen aseman.
 

lemponen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Ruotsissa olisimme olleet kokoelma enemmän tai vähemmän takapajuisia ja vääränkielisiä maakuntia, jotka olisivat taloudellisesti olleet täysin alisteisia Tukholmalle. Venäjän yhteydessä saimme siis sekä oman autonomisen keskushallinnon että taloudellisesti edullisen aseman.
Ihan oma tyhmä kommentti tuohon, kun en mistään tiedä, että eikö tuo Venäjä ollut tuolloin keisarin aikaan suht moderni valtio? Ryssissähän on mennyt enemmän sen jälkeen ketulleen, kun bolsevikit ottivat vallan, sulkeutuivat ja alkoivat enemmänkin terrorisoimaan kansaansa ja naapureita. KGB-pohjainen systeemi on sitten jatkanut ja tehostanut sitä Andropovin ja Putinin johdolla.

En tarkoita, etteikö Venäjä olisi keisarin aikana sortanut kansaa ja naapureita, vaan sitä, että eikö se ollut silloin suhteessa muuhun Eurooppaan enemmän moderni valtio kuin keisarin ajan jälkeen kommunistisen Neuvostoliiton ja putinistisen Venäjän aikaan, jolloin se on ollut melkoinen takapajula suhteessa länsimaihin?
 
Viimeksi muokattu:

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Ihan oma tyhmä kommentti tuohon, kun en mistään tiedä, että eikö tuo Venäjä ollut tuolloin keisarin aikaan suht moderni valtio? Ryssissähän on mennyt enemmän sen jälkeen ketulleen, kun bolsevikit ottivat vallan, sulkeutuivat ja alkoivat enemmänkin terrorisoimaan kansaansa ja naapureita. KGB-pohjainen systeemi on sitten jatkanut ja tehostanut sitä Andropovin ja Putinin johdolla.

En tarkoita, etteikö Venäjä olisi keisarin aikana sortanut kansaa ja naapureita, vaan sitä, että eikö se ollut silloin suhteessa muuhun Eurooppaan enemmän moderni valtio kuin keisarin ajan jälkeen kommunistisen Neuvostoliiton ja putinistisen Venäjän aikaan, jolloin se on ollut melkoinen takapajula suhteessa länsimaihin?
Riippuu vähän siitä, mistä kulmasta asiaa lähestyy. Maaorjuus loppui myöhään, parlamentti tuli vasta 1900-luvulla ja kehitykseltään maa oli vasta kunnolla teollistumassa. Siitä kertoo se että yksi Neuvostoliiton suurimpia saavutuksia oli Venäjän teollisuuden kehittäminen suurelle tasolle suhteellisen lyhyessä ajassa. Tähän toki otettiin apua Yhdysvaltalaisilta yhtiöiltä esimerkiksi liukuhihnojen ja tehtaiden suunnittelun suhteen. Siinä 1800-luvun alkupuolella olisi voinut sanoa että Venäjä ei olennaisesti eronnut muista Euroopan maista (maaorjuutta lukuun ottamatta), mutta kehitys oli paljon hitaampaa kuin Ranskassa, Itävallassa, Preussissa ja Isossa-Britanniassa. Asiaa ei parantanut se että uudistusmielinen Aleksanteri II salamurhattiin anarkistien toimesta 1881 jolloin seuraajansa Aleksanteri III ja Nikolai II päättivät ettei mitään kannata uudistaa ellei ole aivan pakko.
 

Kälvis

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Jos olisimme jääneet Ruotsin osaksi niin olisimme hyvinkin voineet menettää kielemme, päätyä jonkinlaiseksi Walesiksi tai Skotlanniksi. Oli hyvin onnekasta, että irtauduimme Ruotsista ja saimme kaupan päälle autonomian, mikä auttoi meidät kasvattamaan kotimaisia instituutioita ja rakenteita. Venäjä pitkään tuki suomenkielisiä pyrkimyksiä, koska piti ruotsalaisuutta pahempana vihollisena kuin "alkukantaista" suomalaisuutta. Tämä ei siis ollut mitään Venäjän hyvää tahtoa vaan pragmaattisuutta.

Mutta siis jos pitäisi näin suomalaisena patrioottina valita, että olisiko Suomi jäänyt 1809 Ruotsin valtaan vai olisiko nykyinen historiamme toteutunut Venäjän vallan ja autonomian muodossa niin ehdottomasti valitsisin tämän jälkimmäisen vaihtoehdon. Ruotsissa olisimme olleet kokoelma enemmän tai vähemmän takapajuisia ja vääränkielisiä maakuntia, jotka olisivat taloudellisesti olleet täysin alisteisia Tukholmalle. Venäjän yhteydessä saimme siis sekä oman autonomisen keskushallinnon että taloudellisesti edullisen aseman.
Samaa mieltä, mutta osittain vähän itsekkäistä syistä. Omat sukujuureni molempien vanhempieni puolelta ovat nimittäin nykyisen Kaakkois-Suomen alueelta, joka oli liitetty Venäjään jo vuonna 1743. Mikäli muu Suomi olisi jäänyt 1800-luvulla osaksi Ruotsia olisi kyseinen alue jäänyt pysyvästi erilleen muusta Suomesta ja oma sukuni olisi hyvin suurella todennäköisyydellä nykyään täysin venäläistynyt.

Ja tosiaan tässä vaihtoehtohistoriassa olisi suuri mahdollisuus sille, että suomalainen kansallistunne ei olisi koskaan herännyt nykyisessä voimakkuudessaan. Esimerkiksi Snellman ja Runeberg olivat taustaltaan suomenruotsalaisia, olisiko heillä ollut mitään syytä alkaa korostaa suomalaisten erityispiirteitä jos suomalaiset olisivat eläneet 1800-luvulla Ruotsin alaisuudessa?
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Ihan oma tyhmä kommentti tuohon, kun en mistään tiedä, että eikö tuo Venäjä ollut tuolloin keisarin aikaan suht moderni valtio? Ryssissähän on mennyt enemmän sen jälkeen ketulleen, kun bolsevikit ottivat vallan, sulkeutuivat ja alkoivat enemmänkin terrorisoimaan kansaansa ja naapureita. KGB-pohjainen systeemi on sitten jatkanut ja tehostanut sitä Andropovin ja Putinin johdolla.
Länsi-Eurooppaan verrattuna ei kyllä kauhean moderni: hallintokoneisto oli arkaainen ja tehoton, maaorjuus vallitsi eikä teollistuminen ollut vielä lähtenyt vauhtiin. Mutta meidän onneksemme itsevaltias oli vielä reformoijan roolissaan sekä tehokkaiden hallintomallien ystävä - kustaviaaninen perustuslaki mahdollisti hallitsijan suuren vallan mutta yhdisti sen tehokkaaseen ja toimivaan byrokratiaan. Tämän systeemin perimme Ruotsilta ja se kävi juuri tuolloin mainiosti kaupaksi Venäjälle ja osoittautui toimivaksi myös Aleksanterin ja Nikolai I:n taantumuksellina aikoina. Ajoitus oli oikea ja Suomen eliitit Armfeltin ja kumppanien välityksellä myös tarpeeksi taitavia ja notkeita tarttumaan tilaisuuteen. Taottiin kun rauta oli kuumaa.
 
Viimeksi muokattu:

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Niitä satoja vuosia osana Ruotsin valtakuntaa saadaan kiittää siitä, että olemme tänäpäivänä osana länsimaailmaa, sen arvoja ja oikeusjärjestelmää. Se aika kuitenkin jätti sellaiset jäljet tähän kansakuntaan, josta alkoi sikiämään se kuuluisa ajatus, että ruotsalaisia emme ole, mutta venäläisiä emme etenkään halua olla. Osa täällä asuneista ihmisistä jo 1800-luvulla ymmärsi sen, että tuossa meidän itärajallamme menee melkoinen henkinen ja ideologinen jakolinja, ja sen rajan länsipuolella on kaikki asiat paremmin.

Sen verran on sanottava, että itsenäisyydestämme saamme kiittää etenkin 1800-luvun ja 1900-luvun alun suomalaisia nationalisteja. Venäläisille kuuluu pieni palanen kiitosta siinä mielessä, että meille luotiin aikanaan se poikkeuksellisen suvereeni asema Venäjän suuriruhtinaskuntana, mutta se varsinainen itsenäistyminen oli enemmänkin osa olosuhteiden luomaa onnekasta sattumaa, kuin mitään venäläisten hyväntahtoisuutta suomalaista identiteettiä kohtaan.
 
Viimeksi muokattu:

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Suomi saa toki kiittää (tai "kiittää") itsenäisyydestään ja nykyisestä statuksesta vauraana, turvallisena länsimaana monia tahoja ja ilman historiaa ei olisi nykyisyyttä. Nykyisyyden näkövinkkelistä katsottuna, Ruotsin vallan aika ei kuitenkaan mitään hirveän hyvää ollut Suomelle siinä mielessä että suomalaisten osa oli melko vastaava nykyisen itänaapurimme alisteisiin kansallisuuksiin. Suomesta kupattiin melko surutta resurssit ja sotakykyiset miehet kun Tukholma koki niille tarvetta.

Suomen itsenäisyyshankkeista unohdetaan myös melko usein Anjalan liitto. Tuohan pyrki ainakin virallisesti saamaan Suomesta jollain tasolla itsenäisen valtion ja itänaapurimme silloinen hallitsija Katariin Suuri tuki hanketta. Luonnollisesti keisarinnan näkökulmasta hanke oli pelkästään keino aiheuttaa sekaannusta ja eripuraa vihollisessaan Ruotsissa, eikä hankkeen toteutumisedellytyksillä sinänsä ollut merkitystä kun ei vaatinut Venäjältä mitään isompia panostuksia. Samaa on itäpaskan silovikkihallinto harrastanut innokkaasti myöntämällä kaikenlaisille leikkitasavalloille tukensa.
 

LuKi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, LuKi-82
Suomi saa toki kiittää (tai "kiittää") itsenäisyydestään ja nykyisestä statuksesta vauraana, turvallisena länsimaana monia tahoja ja ilman historiaa ei olisi nykyisyyttä. Nykyisyyden näkövinkkelistä katsottuna, Ruotsin vallan aika ei kuitenkaan mitään hirveän hyvää ollut Suomelle siinä mielessä että suomalaisten osa oli melko vastaava nykyisen itänaapurimme alisteisiin kansallisuuksiin. Suomesta kupattiin melko surutta resurssit ja sotakykyiset miehet kun Tukholma koki niille tarvetta.

Suomen itsenäisyyshankkeista unohdetaan myös melko usein Anjalan liitto. Tuohan pyrki ainakin virallisesti saamaan Suomesta jollain tasolla itsenäisen valtion ja itänaapurimme silloinen hallitsija Katariin Suuri tuki hanketta. Luonnollisesti keisarinnan näkökulmasta hanke oli pelkästään keino aiheuttaa sekaannusta ja eripuraa vihollisessaan Ruotsissa, eikä hankkeen toteutumisedellytyksillä sinänsä ollut merkitystä kun ei vaatinut Venäjältä mitään isompia panostuksia. Samaa on itäpaskan silovikkihallinto harrastanut innokkaasti myöntämällä kaikenlaisille leikkitasavalloille tukensa.
Ruotsissa kupattiin sadat vuodet resurssit ihan joka maakunnasta, Smålandista Österbotteniin. Ei siinä "suomalaisia" sorrettu enempää kuin vaikka gööttalaisia. Helppoa on varmistaa asia vaikka Kustaa Vaasan hautamonumentista, siinä on sulassa sovussa kaikki maakunnat erittelemättä "suomalaisia" ruotsalaisista.

Kuuluisa lause: "Suomalaiset aina sotivat Ruotsin sodat", on ihan Suomen itsetunnon kohotukseen tehtyjä myyttejä. Tanska oli pitkälle 1600-luvulle saakka Ruotsille paljon Venäjää vaarallisempi vihollinen, Etelä-Ruotsi kärsi välillä rankasti tanskalaisten hävittäessä maata. Venäjä nousi toden teolla vaaralliseksi suuravallaksi vasta Pohjan sodassa ja sen seurauksista suomalaiset kärsivät sijaintinsa, ei etnisyyden vuoksi rankimman mukaan.

Tuo etnisyyskin on kinkkinen juttu. Länsisuomalaiset ovat geneettisesti enemmän samaa porukkaa upplantilaisten ja södermanlantilaisten kanssa kuin Itä-Suomessa asuvien kanssa. Pähkinäsaaren raja on aika selkeä jakolinja tässäkin mielessä.

Ruotsi menetti Suomen ja "otti" Tanskalta Norjan. Varmaan on totta, että Suomi nimisen valtion syntyminen ilman Venäjään kuulumisen välivaihetta olisi jäänyt toteutumatta. Norja irtautui personaaliunionista nojaten, ei enää Tanskaan, vaan ikivanhaan kuninkaiden historiaansa. Ruotsissa oli järki voittamassa ja Norjan annettiin lähteä omaan matkaansa. Varmaan olisi suomalaistenkin annettu irtautua Ruotsista, mutta olisiko ollut siihen halua saati kykyä, on kyllä hyvin epävarmaa. Pohjolaan oli syntymässä maailman paras yhteiskuntajärjestelmä, siinä olisi ollut helppoa kellua mukana. Onneksi ne samat työkalut sisältyivät ruotsalaisuuden peruna autonomiseen Suomeen. Niillä voitiin lähteä irti Venäjästä, onneksi näin.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Kuuluisa lause: "Suomalaiset aina sotivat Ruotsin sodat", on ihan Suomen itsetunnon kohotukseen tehtyjä myyttejä. Tanska oli pitkälle 1600-luvulle saakka Ruotsille paljon Venäjää vaarallisempi vihollinen, Etelä-Ruotsi kärsi välillä rankasti tanskalaisten hävittäessä maata. Venäjä nousi toden teolla vaaralliseksi suuravallaksi vasta Pohjan sodassa ja sen seurauksista suomalaiset kärsivät sijaintinsa, ei etnisyyden vuoksi rankimman mukaan.
Ei kai se siinä suhteessa ole myytti, että kyllä sotaväenotto suuremmalla prosenttiosuudella suomalaisiin kohdistui kuin ruotsalaisiin. Esim. 30-vuotiseen otettiin suomalaisia saman verran kuin Kanta-Ruotsista otettuja sotilaita. Väkiluku Ruotsissa oli kuitenkin kolminkertainen Suomeen nähden.

Verotus myös käsittääkseni oli ankarampaa Suomessa, ja tuotot laivattiin Ruotsiin. Suomi oli Ruotsille resurssi, joka mahdollisti kasvamisen pohjoisen imperiumiksi, mutta se oli savijaloilla seisova jättiläinen, joka ei voinut loputtomiin kestää. Harmillisesti imperiumin hajoaminen johti myöskin erityisesti suomalaisten kärsimyksiin, niin kuin sen ylläpitokin oli johtanut.
 
Viimeksi muokattu:

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Ainakin nuijasodan aikaan verot/ryöstöt jäi ihan suomalaiselle "aatelistolle" ja niiden kumppaneille.
Tuo johtuu lähinnä vielä puuttuneesta teknisestä kyvystä vahvaan keskusvaltioon. Ja toisaalta heikko keskusvalta on myös itäisessä terrorientiteetissä aiheuttanut paikallisparonien vallan nousua.

Ruotsin Itämaa oli 1500-luvulla lisäksi strategisesti siinä määrin tärkeä, että alueen herttualla oli hyvin liki vallassa verrattuna emämaan kuninkaaseen. 1600-luvulla itäinen strateginen suunta oli vähäinen johtuen muskoviittien heikkoudesta ja Keski-Euroopasta auenneista mahdollisuuksista, eikä suurvalta-Ruotsia pystynyt itäinen rupaska uhkaamaan ennen kuin pystyikin. Kuitenkin tuossa välissä valtiokoneisto ja tekniset mahdollisuudet olivat tehneet myös silmänkantamaa kauempien valtakunnanosien tehokkaan hallinnoimisen Tukholmasta mahdolliseksi.

Joka tapauksessa (samoin kuin itäisessä naapurissammekin), alisteisen alueen etnisen väestön joukosta harvemmin löytyi johtoportaaseen hyväksyttävää väkeä. Toki vuosisatoja Suomessa asuneet alkujaan ruotsalaiset suvut ovat varmastikin (nykyisin) enemmän suomalaisia, kuin vaikkapa jossain Burjatiassa valtaapitävät etniset isoslaavit burjaatteja.
 

heketsu88

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas Stars Kärpät Joensuun Kiekkopojat ManU
Puolahan oli kanssa yksi Ruotsin päävihollisista Vaasojen aikaan 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa, kun pelkäsivät Juhanan pojan ja Puolan kuninkaan Sigismundin vaativan Ruotsin kruunua ja tehden maasta jälleen katolilaisen .
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Toki vuosisatoja Suomessa asuneet alkujaan ruotsalaiset suvut ovat varmastikin (nykyisin) enemmän suomalaisia, kuin vaikkapa jossain Burjatiassa valtaapitävät etniset isoslaavit burjaatteja.
Kampakeraamiikan (n. 5000-2000 eaa) ajalta olevien arkeologisten löytöjen pohjalta arvellaan, että väestö liikkui suht vauhdikkaasti Etelä-Suomen ja Pohjois-Viron välillä Suomenlahden yli sekä Lounais-Suomen ja Sveanmaan välillä. Suomalaisten ruotsalaiset sukujuuret voivat siis hyvin olla kivikaudelta eli tuhansia vuosia ennen ensimmäistäkään viikinkiä. Svealaiset:


Mutta Ruotsista on toki tultu Suomeen useammassa aallossa (ja päin vastoin).
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
En usko, etenkään Etelä- tai Länsi-Suomalaiset sukujuuret omaavista löytyvän ainuttakaan suomenkielistäkään, jolla ei yhtään löytyisi ruotsalaista perimää suonissaan.
 

Schwein

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
En tiedä mikä nyt olisi oikea ketju, mutta esitän nyt täällä kysymyksen. Olen miettinyt, että miksi Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro usein täälläkin leimataan putinistiksi. Kuuntelin juuri Kangaspuron pitkän haastattelun, enkä kyllä missään kohtaa saanut häntä kiinni putinoinnista. Ennemmin päinvastoin.

Olen hyvin voinut missata jotain, tai olisko Kangaspuron silmät sitten auenneet Putlerin suhteen?
 

jalperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa,sympatiat Itä-Kaakkois-Suomi-Turku akselille
En tiedä mikä nyt olisi oikea ketju, mutta esitän nyt täällä kysymyksen. Olen miettinyt, että miksi Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro usein täälläkin leimataan putinistiksi. Kuuntelin juuri Kangaspuron pitkän haastattelun, enkä kyllä missään kohtaa saanut häntä kiinni putinoinnista. Ennemmin päinvastoin.

Olen hyvin voinut missata jotain, tai olisko Kangaspuron silmät sitten auenneet Putlerin suhteen?
Ainakin aiempina vuosina kommentit oli hyvinkin Putinia ymmärtäviä milteinpä koko Aleksanteri- instituutilla (paitsi Hanna Smith oli poikkeus sillon, hänhän ei enää instituutiossa ole). Tässä Suomen Kuvalehden juttu vuodelta 2016.
Mutta voi olla, että tämä vuosi on Kangaspuronkin maailmankuvaa muuttanut.
 
Viimeksi muokattu:

heketsu88

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas Stars Kärpät Joensuun Kiekkopojat ManU
Ainakin aiempina vuosina kommentit oli hyvinkin Putinia ymmärtäviä milteinpä koko Aleksanteri- instituutilla (paitsi Hanna Schmidt oli poikkeus sillon, hänhän ei enää instituutiossa ole). Tässä Suomen Kuvalehden juttu vuodelta 2016.
Mutta voi olla, että tämä vuosi on Kangaspuronkin maailmankuvaa muuttanut.
Hanna Smith*, Hanna Schmidt on näköjään kanadalainen freestylehiihtäjä. Hanna Smith kävi meillä luennoimassa yhden Venäjän politiikkaa koskevan kurssin. Oli yksi parhaimmista kursseista ja luennoista, minkä kävin yliopistossa.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ainakin aiempina vuosina kommentit oli hyvinkin Putinia ymmärtäviä milteinpä koko Aleksanteri- instituutilla (paitsi Hanna Schmidt oli poikkeus sillon, hänhän ei enää instituutiossa ole). Tässä Suomen Kuvalehden juttu vuodelta 2016.
Mutta voi olla, että tämä vuosi on Kangaspuronkin maailmankuvaa muuttanut.
Jotain se kertoo jos Venäjän tutkija ei ole ymmärtänyt Venäjän pahuutta ennen 24.2.2022. Tavalliselta kansalaiselta sen voi ymmärtääkin.
 

Schwein

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
@jalperi kiitos vastauksesta. Sitten lienee selvää, että Kangaspuron käsitykset ovat muuttuneet. Ei hän tosiaan enää kyllä millään tavalla tunnu Putinia myötäilevän.

@Ann Arbor, kiitokset vastauksesta sinulle myös. Täytyy myöntää, etten ole vihkiytynyt kyseiseen yhdistykseen, mutta kuulostaa kyllä siltä itseltään.
 

jalperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa,sympatiat Itä-Kaakkois-Suomi-Turku akselille
Hmm. Laitetaan vaikka tänne tämä juttu inkerinsuomalaisten kansanmurhasta
Joitakin kohtia artikkelista:
–  Siihen liittyy myös inkerinsuomalaisten hallintojärjestelmien ja kulttuuriautonomian lopettaminen. Suomen kielen käyttö kiellettiin 1937 ja sen jälkeen venäjän kieli tuli pakolliseksi kouluissa.

”Kävin vielä koulua. Käsky oli aina, että puhelkaa venäjäksi kotonakin. Samantekevää, puheltiin omalla kielellä. Vainottiin, jos suomen kielellä puhut. Aina pelotti, ettei kukaan kuulisi.”

Inkerinsuomalaisia siirrettiin muun muassa Siperiaan, Kuolan niemimaalle, Kazakstaniin ja muualle Keski-Aasiaan ja Sahalinin saarille Japanin lähelle. Karkotuspaikkoja oli myös Äänisellä ja Keski-Venäjällä.

Karkotuspaikoilla inkerinsuomalaiset joutuivat töihin kalastusprikaateihin, maatalouskolhooseihin, kaivoksille sekä metsätöihin. Elinolot olivat usein varsinkin aluksi surkeat.

–  Aluksi inkerinsuomalaisia karkotettiin luokkapohjaisesti talonpoikaisen taustansa takia. Heidät leimattiin kulakeiksi. Karkotuksen syy muuttui kuitenkin koko ajan enemmän ja enemmän siihen suuntaan, että kyse oli nimenomaan suomalaisesta kansallisuudesta, Reuter kertoo

Nuori inkeriläispoika kirjoitti 13. huhtikuuta 1935:

”Kaikki on pantu pakkotöihin. Nyt isä ja äitikin vietiin toisaalle eikä täällä ole enää tuttaviakaan ja toiset lapset ovat jo melkein kaikki kuolleet nälkään ja puutteeseen ja asuntonamme on vain kylmä, vanha hevostalli.”

TOISEN maailmansodan aikana Saksan miehittämiltä alueilta evakuoitiin Suomeen arviolta 65  000 inkerinsuomalaista, inkerikkoa ja vatjalaista. Sodan jälkeen heistä noin 56  000 palautettiin takaisin Neuvostoliittoon.

Palautettaville oli luvattu paluu kotiseudulle, mutta inkeriläiset pakkosiirrettiin Inkerin sijasta Keski-Venäjälle viidelle eri alueelle. Moni inkerinsuomalainen koki tulleensa huijatuksi.

–  Valvontakomission edustajat kiersivät ja myös painostivat palaamaan. He saattoivat käydä jonkun luona monta kertaa.

–  Varsinkin naisia, joita ei vangittu niin paljon kuin miehiä, saatettiin karkottaa jopa kolme kertaa elämänsä aikana. Usein Inkeristä karkotettiin 1930- tai 1940-luvulla kertaalleen, mutta ihmiset yrittivät palata takaisin Inkeriin, mistä heidät saatettiin karkottaa uudestaan. Jotkut yrittivät mennä Viroon tai Karjalaan, jolloin niistäkin saatettiin vielä karkottaa, Reuter kertoo.

Suurimpien karkotusaikojen jälkeen esiintyi vielä pienempiä karkotuksia, joita Reuter kutsuu unohdetuiksi karkotuksiksi. Haastattelut toivat esille muun muassa inkerinsuomalaisten pakkosiirron Muurmannista 1940-luvun alussa, Inkeristä vuonna 1947 ja Virosta vuonna 1948.
 

lemponen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät

Jotkut sanoo, että noita putineita ja lavroveita vaivaa muistisairaus, mutta heillä taitaa olla jakomielitauti. Sanotaan yhtä, ja pommitetaan Ukrainaa.
 

Fordél

Jäsen

Jotkut sanoo, että noita putineita ja lavroveita vaivaa muistisairaus, mutta heillä taitaa olla jakomielitauti. Sanotaan yhtä, ja pommitetaan Ukrainaa.
Tämä Venäjän UM:n vastaus kuulostaa ihan Ano Turtiaiselta:

"Suomen johto tuhosi ne hetkessä ja valitsi kategorisesti maatamme vastaan olevan linjan, joka noudattaa yleistä läntistä Venäjän-vastaista propagandaa ja sotapsykoosia."

No, ei se toki yllätä, jos ko. tahot tekevät yhteistyötä puheiden kirjoittamisessa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös