http://suomi.fontanka.fi/articles/443/
Aika vähälle huomiolle on tainnut jäädä sellainen seikka, että Suomessa(kin?) toimii tällainen "Suomen ulkovenäläisten järjestöjen neuvosto". Kyseinen organisaatio tekee "avointa yhteistyötä Venäjän ulkoministeriön kanssa". Suomessa organisaatio on rekisteröity nimellä "Suomen venäläisten etujärjestö ry". Neuvosto perustettiin alunperin vuonna 2009.
15. marraskuuta pidettiin Venäläinen kulttuuri Suomessa-konferenssi. Konferenssi avattiin Suomen ja Venäjän kansallislauluilla. Kohokohtana konferenssissa toimi esitys täydestä tuesta Venäjän ulkoasianministeriön toiminnalle ulkovenäläisten tukemiseksi, mm. esimerkiksi venäjänkielisten tiedotusvälineiden tukisäätiöiden perustaminen, uusien ulkovenäläisten yhdistysten perustaminen Suomessa, sekä tietyille konkreettisille tapahtumille, joita Suomessa on tarkoitus järjestää, kuten esim.
”Jatketaan yhdessä ulkovenäläisten yhdistysten kanssa valmistelua Suuren Isänmaallisen Sodan Voitonpäivän 70-vuotispäivän juhlimiseksi. Järjestetään sarja tilaisuuksia Suuren Voiton 70-vuotispäivän kunniaksi, muun muassa:
- järjestetään juhlaohjelman puitteissa suuret tempaukset, joilla on symbolinen merkitys, kuten ”Maailman muistovahti”, ”Yrjön nauha”, ”Muistamme, olemme ylpeät”.
- tehostetaan venäläisten ja neuvostoliittolaisten kaatuneiden sotilaiden muistomerkkien ylläpitoa Suomessa.”
Suomen venäjänkielisten kirjailijoiden yhdistyksen hallituksen jäsen runoilija Aleksei Lantsov koki konferenssin positiivisena asiana. Lantsov ei kokenut tulleensa syrjityksi taustansa vuoksi Suomessa, mutta koki epäkohdaksi mm. sen, että siinä missä vaikkapa Israelissa on parlamentissa venäläisiä, ei Suomessa eduskunnassa ole yhtään. Toinen, nimetön osallistuja koki tapahtuman ristiriitaiseksi: konferenssi teki jopa vähän "liian" isänmaallisen vaikutuksen ja lisäksi venäjänkielisten oikeuksien polkemisesta valitetaan väärään aikaan; omia etuja saa valvoa, mutta Moskovalta ei tarvitse pyytää apua, vaan siihen pitää pystyä itse.
Kommentoin itse vain lähinnä siten, että ehkä jossain pitäisi joidenkin kellojen alkaa vähitellen soida. Olemme matkalla kohti melkoisia pyörteitä.
Aika vähälle huomiolle on tainnut jäädä sellainen seikka, että Suomessa(kin?) toimii tällainen "Suomen ulkovenäläisten järjestöjen neuvosto". Kyseinen organisaatio tekee "avointa yhteistyötä Venäjän ulkoministeriön kanssa". Suomessa organisaatio on rekisteröity nimellä "Suomen venäläisten etujärjestö ry". Neuvosto perustettiin alunperin vuonna 2009.
15. marraskuuta pidettiin Venäläinen kulttuuri Suomessa-konferenssi. Konferenssi avattiin Suomen ja Venäjän kansallislauluilla. Kohokohtana konferenssissa toimi esitys täydestä tuesta Venäjän ulkoasianministeriön toiminnalle ulkovenäläisten tukemiseksi, mm. esimerkiksi venäjänkielisten tiedotusvälineiden tukisäätiöiden perustaminen, uusien ulkovenäläisten yhdistysten perustaminen Suomessa, sekä tietyille konkreettisille tapahtumille, joita Suomessa on tarkoitus järjestää, kuten esim.
”Jatketaan yhdessä ulkovenäläisten yhdistysten kanssa valmistelua Suuren Isänmaallisen Sodan Voitonpäivän 70-vuotispäivän juhlimiseksi. Järjestetään sarja tilaisuuksia Suuren Voiton 70-vuotispäivän kunniaksi, muun muassa:
- järjestetään juhlaohjelman puitteissa suuret tempaukset, joilla on symbolinen merkitys, kuten ”Maailman muistovahti”, ”Yrjön nauha”, ”Muistamme, olemme ylpeät”.
- tehostetaan venäläisten ja neuvostoliittolaisten kaatuneiden sotilaiden muistomerkkien ylläpitoa Suomessa.”
Suomen venäjänkielisten kirjailijoiden yhdistyksen hallituksen jäsen runoilija Aleksei Lantsov koki konferenssin positiivisena asiana. Lantsov ei kokenut tulleensa syrjityksi taustansa vuoksi Suomessa, mutta koki epäkohdaksi mm. sen, että siinä missä vaikkapa Israelissa on parlamentissa venäläisiä, ei Suomessa eduskunnassa ole yhtään. Toinen, nimetön osallistuja koki tapahtuman ristiriitaiseksi: konferenssi teki jopa vähän "liian" isänmaallisen vaikutuksen ja lisäksi venäjänkielisten oikeuksien polkemisesta valitetaan väärään aikaan; omia etuja saa valvoa, mutta Moskovalta ei tarvitse pyytää apua, vaan siihen pitää pystyä itse.
Kommentoin itse vain lähinnä siten, että ehkä jossain pitäisi joidenkin kellojen alkaa vähitellen soida. Olemme matkalla kohti melkoisia pyörteitä.