Selvästi näki, että Suomi oli vielä väsynyt. Intesiteetti ei noussut kuin ajoittain Venäjä-ottelun tasolle. Araa lainatakseni (ei välttämättä tämän ottelun jälkeen) "viimeinen terävyys puuttui".
Yksittäisistä pelaajista Lepistö nosti tasoaan edelleen. Sehän ajeleekin, perkele! Lopun sekoilu toin laski arvosanaa, mutta taisi olla aika pitkä vaihto jo alla siinä vaiheessa... Selvästi alle tasonsa pelasi ykkösketju ja Mikko Kalteva. Kaltevalla jaloissa painoi selvästi, eikä pysynyt liikeessä mukana ollenkaan. Filppula toi kiekkoa hienosti ylös, muttei saanut hyökkäysalueella oikein mitään aikaan. Bergenheim oli jälleen vaisu.
USA:n ensimmäinen maali oli sellainen virhesuma, että aika kaukaa haettua on yhden pelaajan siitä syyttäminen. Filppulan syöttö Bergenheimille oli epätarkka, Bergenheim ei saanut sitä haltuun (vaikka olisi voinut/pitänyt), Lepistö pelasi itsensä ulos yrittämällä koppia liian korkealta ilmasta, Filppula pelasi itsensä ulos yrittämällä potkaista pomppivaa kiekkoa, Tukonen ei pelannut miestään kylmästi ulos tilanteesta (en kyllä ole varma oliko siihen saumaakaan), Salmela oikein näyttänyt tietävän, mitä tehdä.
Toinen maali sen sijaan meni täysin Varakkaan piikkiin. Käsittämättömän löysää pelaamista hyökkäyssinisellä vielä kiekonmenetyksen jälkeenkin.
Kaikenkaikkiaan joukkueiden välillä oli eroa lähinnä viimeistelyterävyydessä, peli oli tasainen ja molemmilla oli hallintajaksonsa. Toivonen piti Suomea pystyssä etenkin toisen erän alussa, Montoya oli todella varma läpi ottelun.
Marjamäen Hesarissa jenkeiltä odottelemat myöhäiset ja rumat taklaukset loistivat poissaolollaan. Rumien taklausten sijaan nähtiin rumaa mailankäyttöä ja rumia filmauksia. Tuomarilla oli juuri mailankäytön suhteen välillä linja pahasti hukassa.