Toki myös henkisen tason arvionti on tässä tapauksessa yksi pointeista, jopa iso sellainen. Kuten kaikki varmasti tiedämme, jääkiekko on - ainakin minun mielestäni - pääosin henkistä urheilua ja oman kapasiteetin kanssaelämistä ottelusta toiseen, illasta iltaan. Tässä nöyrä, työtä pelkäämätön Jussi Jokinen on parhaimmillaan.sampio kirjoitti:...miksi Jokinen ei voisi flopata? Mielestäni hänen kautensa ei ole kuitenkaan ollut niin järisyttävän erikoinen (vaikka hieno toki, sitä en edes halua kiistää), etteikö hanat voisi mennä kiinnikin. Mikä tuo kuvaamasi noususuhdanne on? Henkistä laatuako, koska pisteitä hän on kai tehnyt tasaisesti kauden alusta saakka.
Itseasiassa Kärppien luoma - ja sitä edelleen Starsissa jalostettu - pohjakunto kestänee Jokisen seurajoukkueen kovan NHL:n peliruuhkan ideologiat sekä Torinon pelilliset paineet, jotka suoranaisesti voitaisiin yhdistää enemmän henkimaailman jutuiksi. Joka tapauksessa, juuri suhteellisen nuoresta iästä johtuva pelillinen noususuhdanne ja tämän hetkinen henkinen kunto antavat Jussi Jokiselle sen potenttiaalin käyttöön mitä olympiaedustus vaatii. Korkea itseluottamus on NHL:ssä tapahtuvien hyvien esitysten summa, joka nyt johti siihen että Jokinen repäisi sen tarvittavan hajuraon valintaehdokkaiden joukosta. Mielestäni juuri Ruudun rooliin iskostettu pelitapa ja odotettava vastuu puoltaa myös Jokisen valintaa parhaiten. Eikä varmasti vähiten sen takia, että rookie on osoittanut onnistuvansa aiemmissa maajoukkuepeleissä, turnauksissa.
Kaiken kaikkiaan Jokisen otteet ovat olleet maajoukkuetasolla huikeita, kun ajattelee mistä puskista kaveri on noussut ja millä tahdilla; rivipelaajasta Kärppien parhaaksi pistemieheksi, maajoukkuetasolle pelaavaan kokoonpanoon ja siellä kovia lukemia eritoten ylivoimalla kertonevat siitä nuoren miehen kokoajan nousevasta balanssista, mikä huokuu nyt sitten Dallas Starsissa.
Miksei taso voisi pysyä - jopa nousta? Henkilökohtaista motoriikkaa on edelleen kehitetty, mikä näkyy suoraan tehoissa (10+17), itseluottamuksessa ja vastuussa. Heilahteluja pelien sisällä ei ole, vaan tasainen rookie-kausi - myös pisteiden valossa - muovautui kutsulla, joka kruunaa kauden tavoitteet. Hyvällä syyllä voisin todeta, että vastuun ja roolituksen ollessa kunnossa Jokinen on maajoukkueen parhaimmistoa Torinossa.
On erittäin miellyttävää, että Jokista halutaan käyttää Torinossa. Vahvuudet peilaavat suoraan Ruudun rooliin, joka tulee olemaan hyökkäysvoittoinen, maaleihin kykenevä iso ruutu, jossa nimenomaan henkiset vahvuudet nousevat, erikseen tärkeissä peleissä omaan lokeroonsa. Ei ole sattumaa, että Jokinen on aina ollut vahva turnauspelaaja Suomelle - parhaimpia suomalaisista. Tämä vielä korostuu, kun aikaerojännite tulee olemaan pelaajilla raskas ainakin alkuun. Nuorelle miehelle se ei sitä ole. Motoriikka säilyy tasapainossa kaikesta huolimatta.
Muuten erillistä kantaa ottamatta aiempiin, jopa huikeisiin, teksteihin voinen sanoa, että aikaero tulee olemaan alkuun (1-2 peliä) näkyvä, joka kyllä korjaantuu hyvin nopeasti. Kaiken pitää olla yhtenäistä sekä valmista kun aletaan taistelemaan olympiakullasta. Suomi on yllätysvalmis mitalimaa.