"Selänne, Koivu. Lehtinen, Jokinen ja yllättäen Kapanen henkisesti vahvimmat jääkärit."
"Paha sitä on purkaa jos ei saada kiekkoa edes haltuun."
Noin 20 sekuntia ennen kolmannen erän päätöstä Forsbergin harhasyöttö napsahti 6-4-ylivoimalla Niko Kapaselle, joka sai kiekon suoraan lapaansa seistessään paineettomana (ei yhtään ruotsalaispelaajaa metrin-parin säteellä) keskellä Suomen puolustusaluetta. Kapanen olisi siis voinut ottaa kiekon kaikessa rauhassa haltuunsa ja heittää (vieläpä alivoiman takia ilman riskiä pitkästä kiekosta) idioottivarman purun, mikä olisi siinä vaiheessa luonnollisesti ratkaissut ottelun. Sen sijaan Kapanen sohaisi kiekon hädissään yhdellä kosketuksella suoraan siniviivalla olleelle ruotsalaispelaajalle.
Järkyttävä, anteeksiantamaton moka, mikä johti siis Ruotsin tasoitusmaaliin. Mitähän esim. muuan #14 olisi tehnyt samassa tilanteessa (ja ei, en tarkoita edellisellä, että hänen pitäisi olla joukkueessa)? Ylipäätäänkin ihmettelen, mitä Kapanen teki jäällä, koska hän ei totisesti ole parhaimmillaan kiekottomassa puolustavassa roolissa järkälemäisiä ja huipputaitavia ruotsalaisia vastaan. Onneksi tasapeli kuitenkin riitti. Ruotsin kylmäverisyyttä ja henkistä suuruutta, kuten Jortikkakin totesi, ei silti kertakaikkiaan voi kuin ihailla.
Ottelu oli loistavaa viihdettä. Lopputuloskin oli tällä kertaa Suomelle mieleinen, vaikka voitto jäikin kymmenen sekunnin päähän. Jalo ja Jortikka kenties jossain määrin yliarvostelivat Tellqvistiä, mutta suurin ero joukkueiden välillä oli kiistatta maalivahtipelissä. Viime kevään MM-kisojen asetelmat menivät tällä kertaa päinvastoin: tasapeli siivitti Suomen lohkovoittoon siinä, missä Ruotsi joutuu kohtaamaan Tshekin ja sen jälkeen kaikella todennäköisyydellä Kanadan. Paitsi, että Suomi saa puolivälierässä vastaansa Saksan ansaiten näin ilman käsittämätöntä ryssimistä menolipun välierään, viime yön tuloksen takia ehkä suurimpia ennakkosuosikkeja (Kanada/Ruotsi) ei siis kohdata kuin aikaisintaan finaalissa. Hyvällä onnella tie on näin ollen auki taivasta myöten.
Selostajaparivaljakko oli muuten mielestäni erinomainen. Mertarannan puusilmäiseen meuhkaamiseen tuli loistava kontrasti Jalon selostuksen ja Jortikan viileän kommentoinnin myötä.
EDIT: Henkisesti vahvoista jääkäreistä.
Myös Jere Lehtisen, tämän monkinkertaisen Selke Trophyn voittajan, maltti petti kerrankin, niin upeasti kuin hän muuten pelasikin. Jatkoajalla nimittäin, kun Ruotsi oli ottanut jäähyn ja otteluaikaa oli alle kaksi minuuttia jäljellä, Suomi voitti hyökkäyspään aloituksen ja sai 4-3-ylivoimapelin rauhoitettua. Mitään kiirettä ei ollut, periaatteessa olisi voitu syötellä vaikka koko jatkoajan jäljellä olevat hetket tai ainakin hakea rauhassa ja maltilla kunnon tekopaikkaa. Lehtinen yritti kuitenkin harkitsemattomasti heti epätoivoista nousua maalin takaa, mikä oli yrityksenä jo alunperin enemmän tai vähemmän tuhoon tuomittu. Seuraksena oli kiekko ilmaiseksi Ruotsille, Tellqvist pois maalilta ja fiaskon ainekset jälleen kasassa. Onneksi Ruotsi ei sillä kertaa kuitenkaan onnistunut rankaisemaan.
Tällaiset pienet asiat ovat usein ratkaisevia, ja Ruotsin kaltaista joukkuetta vastaan vähäinenkin hötkyily voi maksaa kaiken. Noissa tilanteissa ja noilla panoksilla paineet ovat siis sitä luokkaa, että Lehtisenkin tasoinen pelaaja voi sortua näennäisesti niin vähäpätöiseen erehdykseen. Monesti ei ymmärretä, mikä merkitys on pelaajilla, jotka kykenevät virheettömyyteen mainitunlaisissa paikoissa, vaikkeivät muuten kentällä säkenöisikään.
Ranger