Vaan tuo tilanne kirvoitti kommentoimaan, että toivottavasti olen väärässä, mutta Kappe aikaansaa kyllä ristiriitaisia fiilareita. Juoksee pystyyn hyvin - mutta kyllä on kevyttä kauraa fyysisesti. Noinkohan voisi kehittyä vielä niin paljon, että maajengitasolla fyysisyys ja taidot riittää, vai onko Kappe ikuisesti ns. tasolla 2, eli "ihan hyvä Allsvenskan-pelaaja" (taso 1 on se juhomäkelähermannivuorinen jne. "ihan hyvä Veikkausliigaan").
Teemu Pukki on jo nyt vähän samassa tilanteessa. Schalke-ottelut olivat tietenkin loistava suoritus ja mieltäni lämmitti etenkin se kliinisyys maalinteossa, juuri sitä kaivataan maalintekijältä, pallo on laitettava reppuun lähes rutiinilla kun se paikka tulee. Lisätietoja voivat antaa maailman kaikkien aikojen parhaisiin MAALINTEKIJÖIHIN (ei hyökkääjiin) kuuluvat Ronaldo (se oikea Ronaldo), Ruud Van Nistelrooy, Filippo Inzaghi sekä Raul. Se missä Pukilla oli suuria ongelmia oli etenkin toisessa osaottelussa vahvoja saksalaistoppareita vastaan, eikä hän päässyt yhtään mihinkään kun lähti paikaltaan haastamaan heitä. Mielestäni onkin kiva leikkiä ajatuksella, että Pukkikin koittaisi kehittää itseään vaikkapa Ronaldon ja Inzaghin kaltaiseksi kärjeksi. Minusta monen suomalaisnuoren kohdalla se ydinongelma on vähän siinä, ettei sitä omaa roolia todellisuudessa ole löytynyt. Pukki on nopea ja osaa ajoittaa juoksunsa pystyyn hyvin, jos siihen päälle löytyisi se tappava viimeistelytaito ja -vaisto niin saisimme tehokkaan kärjen.
Pukkihan on täysin erityyppinen kuin oli vaikkapa nuori Forssell. Siinä missä Miklu oli boksissa todella terävä ja juuri staattisissa tilanteissa erittäin sähäkkä ja räjähtävä, on Pukki enemmän tuollainen maalintekijätyyppi kuin harhauttelija. Pippo Inzaghi esimerkiksi oli pelaaja josta ei kukaan tainnut tykätä ja aina muistettiin sanoa kuinka hän oli 15 kertaa paitsiossa matsin aikana. Mutta kun Pippo sai paikan niin pallo oli AINA repussa ja se ratkaisee, sillä miltä se peli näyttää ei ole yhtään mitään merkitystä.
Minä en ikävä kyllä nähnyt näitä kahta viimeisintä karsintaottelua mutta Mixu on voittanut luottamustani puolelleen. Itse olen näkevinäni ihan pieniä merkkejä siitä, että tulevaisuus voi ollakin vähän valoisampi mitä itsekin on tullut manattua. Nyt on tullut esiin hyviä pelaajatyyppejä ja vielä tarvittaisiin pari todellista läpimurtoa. Roman Eremenko on viimeistään Kazan-siirtonsa jälkeen meidän uusi "Littimme" ja Niklas Moisander on noussut nopeasti puolustuksen johtajaksi joten rakennuspalikat alkavat olla hyvin aluillaan.
Maajoukkueeseen tarvitaan vahvoja voittajatyyppejä ja niitä peräänkuulutan edelleen. On yksi asia olla taitava futari mutta vielä tärkeämpää on olla sitä sydäntä. Mielestäni Aki Riihilahti on vähintääkin tämän vuosituhannen parhaita esimerkkejä siitä pelaajatyypistä mitä tarkoitan. Ägä on ollut taidoiltaan aliarvostettu mutta ennen kaikkea hänellä oli mieletön voitontahto. Myös Jarkko Wiss oli parhaimmillaan samanlainen taistelija, jota ei kiinnostanut yhtään miltä homma näytti kunhan se hoitui, Zinedine Zidane voinee antaa lisätietoja.
Alexander Ring vaikuttaa hyvin pirteältä kaverilta ja hänen pelaamistaan on ollut mukava katsella viime aikoina. Kari Arkivuo on tullut puskista maajoukkueeseen ja ehkä hänestä voisi kehittyä varma laitapakki. Jukka Raitalasta taas voi ihan luvalla odotella yhtä uutta johtotähteä ja meidän omaa modernia laitapakkiamme.
Mikael Forssell sai sopimuksen Leedsiin ja se taitaa olla viimeinen mahdollisuus päästä vielä ns. eurooppalaiselle tasolle. Taidot eivät ole kadonneet mihinkään ja olen aivan varma, että saadessaan positiivisen kierteen päälle Englannissa on Miklusta riemua vielä vuosien päähän, kyseessä on edelleen aivan huikea futaaja.
Palaten kuitenkin vielä tuohon lainaamaani pätkään niin tuo on todella yksi iso asia, että pystyvätkö nämä Allsvenskan-kaverit nostamaan vielä tasoaan ja pääsemään sieltä parempiin sarjoihin. Periaatteessa Ruotsin sarjan pitäisi olla ponnahduslauta isompiin sarjoihin, aivan kuten Hollanti on ollut aikanaan mm. Jari Litmaselle, Sami Hyypiälle, Joonas Kolkalle, Mika Nurmelalle ja miksei vaikka Mika Väyrysellekin. Yhdessä vaiheessa nuoria lähti paljon Italiaan mutta kukaan ei ole onnistunut siellä ja Riski viimeisenä palasi takaisin Suomeen.
Päästäksemme arvokisoihin tulevaisuudessa näkisin, että maajoukkueen tulisi koostua 3-4 huippupelaajasta jotka johtavat linjojaan, eli Romanin lisäksi vielä toppari, kärki ja maalivahti. Niin sanotut runkopelaajat puolestaan olisivat kavereita jotka pelaavat suuressa roolissa, vaikka sitten pienemmissäkin sarjoissa, pääasia kuitenkin, että ovat siinä sarjassa omalla pelipaikallaan sarjan parhaimmistoa. Veikkausiiga ei ole riittävän tasokas sarja mutta Allsvenskan voisi juuri ja juuri mennä jonkun pelaajan kohdalla, enemmän ratkaisee se oikea pelaamisen taito.
Olisiko niin, että Roman, Perpa, Moisander ja Raitala olisivat tulevaisuuden isot nimet jotka pelaavat säännöllisesti jossain isossa eurooppalaisessa sarjassa kuten Valioliiga, La Liga, Bundesliga, Seria A tai Ligue 1. Sitten nämä "kakkoskategorian" kaverit jotka pelaisivat Hollannissa, Sveitsissä, Belgiassa ja vastaavissa sarjoissa muodostaisivat sen rungon ja siellä huulilla pyörisi sitten Ruotsissa tai vaikka Suomessa pelaavia lupaavia kavereita.
Toivotaan, että siihen päästään tulevaisuudessa. Nyt kuitenkin HJK:n pienimuotoisen menestyksen ansiosta ollaa tilanteessa jossa jonkinlaista imua ulkomaille on, enää tarvitsee jannujen ottaa se paikka uudesta seurasta.
